Anteeksi, että tulen palstallenne, mutta haluaisin teiltä kommentteja.
Kuulun hampurilaisten, pizzojen ja kebabin syöjien ikäkuntaan.
Minua kiinnostaisi tietää,
oliko ikäkaudellanne jokin nuorten suosima ruokailulaji, puutteesta huolimatta?
Muutenkin olisi kiva tietää,minkälaisia ruokia söitte lapsuus- ja nuoruusaikananne.
Kuulun hampurilaisten, pizzojen ja kebabin syöjien ikäkuntaan.
Minua kiinnostaisi tietää,
oliko ikäkaudellanne jokin nuorten suosima ruokailulaji, puutteesta huolimatta?
Muutenkin olisi kiva tietää,minkälaisia ruokia söitte lapsuus- ja nuoruusaikananne.
Vastaukset 22
Vanhimmat
tuli tuossa ensimmäisenä mieleen, jota äitini minulle syötti puruina, ei sahanpuruina, vaan hän esikäsitteli leipäpalat omassa suussaan (aivan kuin lintuemo), teki niistä puruja ja antoi minun jatkaa puremista/imemistä.
Minusta kasvoikin sitten oikea hongankolistaja.
Nyt vaan tuppaa tämä vanheneminen tekemään tepposiaan, muisti alkaa mennä. Liekö tupajumi iskenyt...
ihan mukava ko tulit,ain tänne sekkaa soppii nuorenpiikin. onpas vaikea opiskelu nimi sinulla,restonomiopiskelija, mitähän semmonen opiskellee,onkos se ruokapuolella, ko niin tunnut olevan kiinnostunut ruuasta.
mie olen elänt nuoruutein 30.-40 luvul. siihe aikaa, minulle ruoka merkkas vaa nälän hävittämistä. siin oli ruuan arvo,ei olisi tullu mieleenkää ,että ruualla voisi herkutella,sehä olis tuntunu sapuskan haaskaukselta,syyä ilman nälkää
.
karjalas sain joskus jossain kaupungis käydessä siirappi nekun joka ol voipaperii kääritty.se ol olevinnaa herkkuu,mutta sehä ei ruokaa olekkaa.
sitte ko menin naimisii -44 mie vasta aloin ymmärtämmää hyvän ruuan päälle, kun ruokaa oli ain riittämiin. et sit arvaakkaa, mite hyvälle osas maistuu joulun aikaa, paksu kinkun siivu, missä ol 10 sentin läskireuna.;)
ei oo ennää kinkkukaa ko ennen:(
minun käsitys on ettei nuorille ollu mittää semmosii kute nykyaikan nuo pitsat ja muut,minun nuoruutessa.
kiva olis kuulla muiltakin, et oonko mie vaa jääny niit paitsi ,enkä ole ollu niist tietonen,et oliko jottain.
ruokatarvikkeet ko ol sodan jälkee säännöstelyn alla,sekkii ol varmaa syynä,ettei herkkuja keksitty.
muistan tuos viiskymmentä luvul, sillo näin ensimmäisen nakkikioskin ja siel ei myyty muuta ko nakkeja vaan.se oli hieno ilta valastuksessa,ja tek kaupunkiin suurkaupunkin leimaa.
minun mies osti muutaman nakin kaupunki reissullaa tuliaiseksi, ko oli kokouksessa. kylmiihän ne oli kottii tullessa, mutta hurjan hyviä olevinnaa,kun olivat nakkikioskista.
mukavaa lauantai ehtoota,heippa.
Meidän lapsuudessa, jos äiti kysyi että mitä ruokaa laitettais, tuli taatusti kaikkien kahdeksan lapsen kuin yhdestä suusta, että pepua!
Pepu tehtiin ohrajauhoista, vähän suolalla maustettua vettä kattilan pohjaan ja siihen ohrajauhoja jotka sekoitettiin että siitä tuli rakeista, syötiin sitten voisilmän ja kylmän kurrin eli rasvattoman maidon kanssa. Hyvää!
Toinen suosittu oli leipäpaisti, kuivia leivänkannikoita keitettiin suolavedessä, siihen sitten paistinpannussa paistettua läskinrasvaa päälle. Pizzat ei oo mittään näihin verrattuna!
kuukausi sitten kyselin mitä on mutti.
Vai on sillä toinenkin nimi: pepu en ole sitä kuullutkaan.
epäonnistui, ts. rakeista tuli liian suuria niin silloin siitä tuli muttia.
Äitini oli hyvä keittämään pepua, harvoin saimme syödä muttia.
Kerran sisareni teki leipäpaistia ja luki siinä samalla meille Feelix-setä sarjakuvalehteä, paisti kiehui ihan hienoksi, sen jälkeen epäonnistunut leipäpaisti oli Feelix-setä puuroa.
Ei minun nuoruudessani 50-luvulla ollut saatavilla pizzoja ja hampurilaisia.
Jonkinlaista perusruokaa oli läskisoosi ja peruna.
Eiköhän silakkaa ja perunaakin syöty silloisissa köyhissä oloissa.
Kalakeitto varmaan kuului maalaisruokiin kun kalaa sai järvistä maksutta.
Eräs erikoinen ruoka Läntisellä Uudellamaalla oli perunapuuro. Perunat muusattiin ja suurustettiin ruisjauholla. Puuroon pantiin voisilmä. Mitään herkkua se ei muistini mukaan ollut, nälkäkin meni vain hetkeksi. "Vaik ehtol syä nii et mene kiikunkaaku sönkky, ni aamul o niinkova nelk ettei tiärä mist leivänkappalen kettesäs saa", sanottiin naapuripitäjässä Kiskossa.
meillpäin sanottiin tätä Ruuneperin mainitsemaa perunapuuroa. Sitä syötiin silloin mutta sitä syödään vieläkin. Teen sitä harva se viikko ja on mahdottoman hyvää. Minä kyllä lisään ruisjauhojen lisäksi hiukkasen vehnäjauhoja sekaan ja toiset taas käyttävät lisänä ohrajauhoja.
Pitää paikkansa se toteamus että äkkiä vatsa täyttyy mutta äkkiä se tyhjeneekin, eli ei nälkä kauaksi kaikkoa.
Kyllä minun lapsuudessani tehtiin kyllästymiseen saakka läskisoosia ja perunaa. Nyt jos saisin hyvän läskisoosin olisin tosi iloinen, mutta kun ei ole entisenajan läskiä.
leikattiin viipaleiksi, ja sitten puuhellan renkaitten päällä paistettiin. Oli herkkua silloin.
tos just söin chilidogin tuhannen päissään.meetwurstia leipää jalopenoa ja salaattia. hyvää oli. krapula huomenna. hep.
Ellet osaa pysyä aiheessa niin ole poissa palstalta - torvi!
Sinä torvi tämänkin aiheen taas pilasit, pomoilulla.
Juniorin teksti ei häirinnyt, sinun riidan haastajan kyllä. Jätä jo ihmiset rauhaan!
sinäkin oot sanomaan täällä mistään mitään, mee rasvaamaan vaikka rollaattorias.
Restonomin ja sain selville että se on tosiaan talousalaan liittyvää.
Kun tarkemmin ajattelin kirjoitustasi, huomasin Sinun kyselevän mikä oli meikäpojan-tytön nuoruusajan suosima ruokalaji. En todellakaan muista mikä oli SUOSIKKI ruokaa, muistan ainoastaan jäätyneen puolukkasurvoksen jota isän kanssa söimme iltaisin "välipalana",,,, sakariinia joukkoon.
Muistan toki ruokia jota äiti valmisti, mutta et ehkä niitä tarkoittanut.Muistan sota-aikaan koulussa eväitten välissä olleen "porkkana-
puolukka marmelaadin" jonka äiti oli valmistanut. Siitä taas tulee mieleen toiset kaverit joilla oli jopa lihaa eväittensä välissä. Kyllä kadehtutti.
Sitten äidin leipoessa ruisleipää, paistoimme hellanpäällä taikinasta ohuita "lättyjä" ja myöskin perunasta leikattuja siivuja. Nuo perunasiivut olivat pahuksen maukkaita, eikä ollenkaan rasvaisia kuten nykyiset perunalastut.
Mahtoikohan nuoriso maaseudulla siihen aikaan muualla syödäkkään kuin kotosalla ja nämä niinsanotut suosikkiruoat olivat jokaisessa kodissa oman kekseliäisyyden varassa.
tarkoitat, mutta kyllä minä söin muuallakin kuin kotona. Nimittäin koulussa jo ainakin -44 oli kouluruokailu. Kotoa piti muistaa viedä "veitti ja kafveli", jotta sai päivittäisen annoksensa peltikupista syötynä: suolasilakkaa ja "flutku"perunoita!
Seuraavalta vuosikymmeneltä muistelen lämmöllä teehetkiä, joita ystävättäreni äiti minulle tarjosi odotellessani kaveriani ulos. Tule sinäkin pöytään, sanoi hän ja samalla voiteli minulle suuren kakonsiivun. Kyllä maistui hyvälle kakko ja paksu voikerros, muuta ei tarvittu!
jo vuonna -44 kouluni käynyt, olen näköjään Sinusta vanhempi.
Enhän minä tosiaankaan tiedä toisten elämisen tavoista mitään, taisin taas väärin mainita etteivät toistetkaan muualla syöneet. Kerroin tosin vain omasta tuttavapiiristäni.
Kuitenkin lapsuudesta muistuu mieleen kun jokunen aamu isällä oli antaa pikkuisen rahaa ja saimme koulumatkallamme lähileipomosta ostaa jokainen yhden puppernikkelin.
Se oli selainen herkku jota harvoin saimme.
Muistan kun työssä jo olin , toiset kaverini hakivat aamuisin leipomosta munkkeja ja pusuja mutta eihän minun varani siihen riittäneet, kun oli kotona isä ja äiti, molemmat sairaina.
Olen ollut nuoruudessa arka (olen vieläkin)liittymään toisten seuraan, ja siksi kai enemmän kotosalla oleskelinkin ja oleskelen.
koska en lukenut tarpeeksi keskittyen kirjoitustasi, jossa kuitenkin kyselit minkälaista ruokaa lapsuus-ja nuoruusaikana söimme.
Niistä tulisi kuitenkin niin pitkä selostus ettet edes jaksaisi loppuun asti lueskella.
ennen keitettiin meillä ainakin ruispuolukka puuroa,ja suolaseks laitettiin verileioä pelttua ja verimakkaroita,sekä höystöperunoita,silakoita suolattiin nelikot täyteen ja niitä syötiin perunoiden kera.Sitten oli kaljavelli ja piimävelli ja puutarha tuotteita joista saatiin hyvä lisä ruokapöytiin.leipä yleensä tehtiin ilman hiivaa kun oli pitkä matka kauppaan,sitä sanottiin meillä päin paistikaksi,se hellan päällä paistettiin ja joskus äiti laittoi sen uuniinkin kyllä se sielläkin paistui mutta ei siitä tullut niin hyvää kuin hellan päällä paistettuna.että tämmöstä meillä.
Ei ollut mielestäni mitään erikoisia nuorten suosikkiruokia niinkuin nykyään. Samaa ruokaa syötiin nuoret ja vanhat. Kuitenkin jos oili lapsia ja nuoria vieraina niin ,letuthan ne olivat herkku ruoka joita äiti paistoi.
Kun vietettettiin leiriiltoja paistettiin tuhkassa perunoita ja nauriita.
Sitten myöhemmiin jo 50 luvulla tansseissa käydessä joskus harvoin raskittiin ostaa jokunen nakki.Ai että ne oli herkkuja.Yksi nakkikioski oli jo kirkonkylällä. Ainoa suolaisen puolen valikoima oli juuri nakit ja ne olivat kalliita tavallisen maalaistytön kukkarolle.
Kun vietettiin iltaa tyttöjen kanssa keitettiin teetä ja syötiin tuoretta rieskaa (ohraleipä)voin
kanssa. Mitään muita päälysteitä ei ollut . Silti ne illat olivat ihania ja parempaa tarjoilua ei kaivattu.
Kävin koulua vuosina 30-38 ja jo silloin oli paikkakunnallamme kouluruokailua. Ruoka keitettiin isossa muuripadassa ja koska niitä haudutettiin pitkään ne olivat todella maistuvia.
Enimmäkseen oli puuroja ja hernekeittoa ja loppuaikoina myös riisivelliä, joka tosin oli niin laihaa että sieltä ei juuri riisinjyvää löytänyt, pelkkää maitoa vain.
Köyhimmät saivat ruoan ilmaiseksi mutta muut maksoivat ateriasta 1mk/kerralta. Lisää sai jos halusi.
sota aikana oli kanit monessa talossa lihana, kun ei muuta oikein saanut.
Ja linnut jos sattui onnistaan metsästys.
Kyllä sillon ruoka oli aika yksipuolista.
Kun ei mitään juuri kaupoista saanut.
Vaikka tykkäänkin kalasta , minusta oli ravintolan kalapullat kaikkein kamalanpia syötäviä.
Kun ne oli jauhettu lihamyllyllä pieneksi mutta niitä ruotoja oli vaikka kuinka paljon, ja mitenkäs niistä pääsi eroon.
Kysyin äidiltäni mitä minulle oli pienenä syötetty.
Hän vastasi "ruispuuroa, perunaa, hirvenlihaa, linnunlihaa, kalaa ja marjaruokia.
Lapsuuteni olen viettänyt pienessä maalaiskylässä. Kun alan muistamaan asioita, niin syötiin paljon kalaa, perunaa, ruisleipää, lihaa, voita ja kesällä marjoja. Sipulia syötiin myös raakana leivän päällä.
Olitte kultaisia kaikki,kun vastasitte minulle.
Luettiin kurssikavereiden kanssa vastauksianne ja ihmeteltiin. Mielenkiintoisia sapuskoja,hyvin olette kuitenkin kestäneet vastukset.
Kerran vielä, kiitos.