Minälin päätin pistää korteni kekoon sanojen suureen valtamereen, sanoa jotain aivan eritavoilla kuin kukaan muu.
Kämpässäni kun haahuilen utuisissa unelmissa, niin siirappisissa että itseänikin jo punastuttaa.
Posket punaisina itseäni lohduttelen, onneksi kukaan ei näe ajatuksiani.
Olen mielessäni nähnyt meille elokuvanomaisia jällenkohtaamisia utopistisuuden porteilla.
Niin, niitä sanoja kun nyt haeskelen niin huomaan ettei sellaisia mitä kukaan ei oliisi todennut aiemmin.
On vain se ikävä ja kaipaus.
Niiden täytyy olla kaksi eri asiaa, millä niin ihanasti rakastunutta kiduttaa.
Niistä johtuvat imelät unelmat jotka nolostuttavat.
Onneksi kukaan ei tiedä ajatuksiani, eihän?
Kämpässäni kun haahuilen utuisissa unelmissa, niin siirappisissa että itseänikin jo punastuttaa.
Posket punaisina itseäni lohduttelen, onneksi kukaan ei näe ajatuksiani.
Olen mielessäni nähnyt meille elokuvanomaisia jällenkohtaamisia utopistisuuden porteilla.
Niin, niitä sanoja kun nyt haeskelen niin huomaan ettei sellaisia mitä kukaan ei oliisi todennut aiemmin.
On vain se ikävä ja kaipaus.
Niiden täytyy olla kaksi eri asiaa, millä niin ihanasti rakastunutta kiduttaa.
Niistä johtuvat imelät unelmat jotka nolostuttavat.
Onneksi kukaan ei tiedä ajatuksiani, eihän?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joku tietää, melkein ei voi sitä sietää ;) Ikävää.. ja kaipaus, niin niin siirappia siinä siis.
Runosi sen tietää, nolostuttaa :)
Olipas tullut kirjoitusvirheitä, sitä se siirappi teettää kun ilmeisesti näppäimistöllekkin valuu..ja nyt nolostuttaa entistä enemmän:)
..monta kertaa. Tässä runossa on hyvin kuvattu tunnelmaa, joka rakastuneen päässä velloo. Ihan kuin minulla, kun pilvenhattaralla leijailen. Mulla vaan putkahtelee runoja aina sen haaveilun seurauksena, niin ettei oikein jää salaisuudeksi.
Kiitos hauskasta lukuhetkestä : )
Kiitos itsellesi kommentista ja mukavaa viikonlopun loppua:)