Kellään kokemusta, et jättäis kaiken ja muuttais ihan jonnekin muualle, alottais alusta viel 50
iässä? Löytyisköhän vielä paikka maailmasta ja ystäväpiiri? tai kun ei niitä ystäviä edes ole.
iässä? Löytyisköhän vielä paikka maailmasta ja ystäväpiiri? tai kun ei niitä ystäviä edes ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kokemusta.
Itse vietin nuoruuteni vankiloissa ja muissa iloisissa paikoissa.
Irtiotto oli pakko ottaa mutta sen se on opettanut,että jos vaikka fyysistä maailmaa pääseekin pakoon niin ajatukset,tuska,ja pienet ilot on samat...
Toivotan kalaon...eiku kireitä siimoja!
kun pääsen, tai joudun eäkkeelle, muutan helsinkiin.
Helsingissä kaikki on hyvin.
mikä muka?
Huomenta vain,- taitaa Henryllä olla lapsta ikävä? :)
uusi kaupunki, uusi työ, uudet ystävät, uusi mies, uusi elämä. Katunut en ole vielä kertaakaan !
vaikk en mie entistä taho unhoittaa mutt..
opikellut olen koko ajan, pistänyt pääni pensaaseen (mutt rakenteet, talous kunnossa)
en vihtais mihinkään uteliast asennettani, ymmärrän elämää monest sunnnast...ja otan ittestäin vastuun.
matkalla kohti elämää aina :)
kannatetaan siis vaikka sitten uutta suuntaa... toivoisi vaan ett katkera älä ole ja siihe ruppee mitekää.
on sanonut kämppänsä irti,lopettanut firmansa ja tyhjentää kämppää suurin piirtein kaikki roskiin.
Aikoo ottaa repun selkään ja lähteä maailmalle.
eihän se elämä ole vielä viisikymppisenä eletty, sehän on vasta puolivälissä. Olet elänyt aikuiselämää kolmisenkymmentä vuotta ja helposti on saman verran virkeitä vuosia edessä.
Ei kannata enää odotella, muuten huomaat odottelevasi koko loppuelämäsi vuosien valuessa hukkaan onnettomassa olotilassa.
usein että haluaisin pois kaupungin melskeestä.Nyt vanhempana kaipaisin asumaan johonkin rauhalliseen paikkaan luonnon lähelle.Olen jopa miettinyt Lappia yhtenä vaihtoehtona.Olen syntysin maalta tunnen olevani vieläkin "maalaislikka".Joku vaatimaton pieni mummon mökki olisi haaveeni.Lapset ja Lapsenlapsi kuitenkin jäisivät liian kauas joten se unelma on aina siirtynyt tulevaisuuteen.