Oletko koskaan pyörtynyt?
Itselläni on muisto lapsuudestani. Olin noin 10-vuotias, kun koulusta oppilaat menivät vuorotellen neuvolaan rokotuksiin. Piikki osui ilmeisesti jotenkin pahasti, sillä toimenpiteen jälkeen tunsin huimausta ja lähtiessäni ajamaan polkupyörällä takaisin koululle, kaaduin tajuttomana nurmikolle.
Olen miettinyt tapahtumaa ja jäin pohtimaan, että varoittaako jokin ennen kuin ihminen pyörtyy vai tapahtuuko se tuosta vaan? Itselleni ei tapahtumassa käynyt kuinkaan, mitä nyt sain ikuisen piikkikammon, mutta se on toinen juttu.
Itselläni on muisto lapsuudestani. Olin noin 10-vuotias, kun koulusta oppilaat menivät vuorotellen neuvolaan rokotuksiin. Piikki osui ilmeisesti jotenkin pahasti, sillä toimenpiteen jälkeen tunsin huimausta ja lähtiessäni ajamaan polkupyörällä takaisin koululle, kaaduin tajuttomana nurmikolle.
Olen miettinyt tapahtumaa ja jäin pohtimaan, että varoittaako jokin ennen kuin ihminen pyörtyy vai tapahtuuko se tuosta vaan? Itselleni ei tapahtumassa käynyt kuinkaan, mitä nyt sain ikuisen piikkikammon, mutta se on toinen juttu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oppikouluaikoina pyörryin melkein säännöllisesti aamuhartauksissa. Kun piti seistä niin pitkään heti aamutuimaan. Yleensä meninkin seinän viereen ja istuin lattialle niin ei käynyt kuinkaan. Kerran pyörryin keskellä kaupunkia. Oli hellettä ja vastaan sattuneen täti-ihmisen kanssa piti kohteliaasti rupatella. Tunsin kyllä, että kohta pyörryn mutta en kehdannut sanoa. No, kun heräsin, ambulanssi oli paikalla ja valtaisa määrä ihmisiä ympärillä. Minä pudistin pölyt vaatteistani ja häippäsin.
Alhaisesta verenpaineesta ne pyörtymset johtuivat, näin olen myöhemmin päätellyt. Sittemmin on verenpaine hieman noussut enkä enää pyörtyile. Mutta alhainen se verenpaine on edelleenkin, ei tarvitse koskaan alkaa syödä verenpainelääkkeitä:))
Mutta en ikään ole pyörtynyt,huimausta kylläkin mutta pyörtyny? En,alhainen verenpaine on hyvä ja elää vanhaksi sanovat lääkärit.
verenpaine mullakin, mutta pyörtynyt olen vain kerran.
Se tapahtui synnytyksen jälkeen, sairaalassa.
Hoitaja saattoi minua vessaan. Ilmoitin kyllä hänelle, et pyörryttää, mutta hän sanoi vain: "katsokaa suoraan eteenpäin." ja minä "kyllähän katsoisin, jos näkisin jotain" ja sit mentiin.
Seuraava havainto olikin vessan lattialta.
...minkä minäkin muistan oli, että filmi meni poikki...
Useimmiten ei ilmeisesti ihmisille pyörtyessään käy kuinkaan?
...aamuhartaukset. Meille opetettiin, että pitää heilutella varpaita, auttaa kuulemma ettei huippaa niin paljon...
Sait hymyn kasvoilleni tuosta kuvauksesta täti-ihmisen kanssa. Samanlailla minä pudistin ruohot vaatteistani ja toivoin, ettei vaan kukaan tuttu olisi nähnyt tapahtunutta.
Verenpaineella on tekemistä pyörtyilyn kanssa, olen samaa mieltä diagnoosistasi.
että voisiko tuo "piikitys pahaan paikkaan" aiheuttaa ...
vai olisiko syynä ollut pelko....
sillä muistan, että ensimäinen gynekologikäyntini aiheutti minulle että olisin pyörtynyt, mutta onneksi hoitajat huomasivat ja tekivät toimenpiteitä että veri päässä alkoi jälleen kulkemaan
oikea pyörtyminen on tullut kaatumisen seurauksena
tuntemus oli, kuin unimaailmasta
että....on sitä käyty "silläkin puolella"
;)
...minäkin tuota vanhaa juttua. Eniten sitä, etteivät hoitsut huomanneet oireita, vaan päästivät pojan jatkamaan matkaa...
En oikein usko, että kyseessä oli pelko, koska armeijassa iskettiin neljä piikkiä kerralla ja selvisin siitäkin. Pelkäsin mutta ei voinut näyttää pelkoa kavereille.
Unimaailmasta kuvaus rauhoittaa mieltäni, pidän nimittäin nukkumisesta.
oli tosiaan sellainen, että näin jotain unia..sitten "heräsin" välillä ja taas "nukahdin"
pohdin unissani monia asioita ja välillä heräsin
itkuuni vaikka en unessani itkenyt
onneksi minulla oli apua vieressäni
lopulta vaivuin monen tunnin uneen josta heräsin
tolkuissani
unet ja nukkuminen on ihanaa..se on totta
kiva sitten pohtia, että mitähän se tuo alitajunta halusi viestittää.... ;))
Anteeksi, mutta ihan ekaksi pakko tunnustaa , että tuo viimeien lauseesi laittoi hymyn suupieleen....
Ei vahingoniloista, vaan sellaisen mikä saa aikaan muistikuvia...
ja ehkäpä yhteenkuuluvaisuudenkin tunnetta...Sori, kun näin rohkeasti ilmaisin!!!
Mutta uskon, että ymmärrät mitä tarkoitankaan....:)
Josta muistankin, että hammaslääkäri-aika oisi mitä pikemmin tilattava!!!
Oireet jo olemassa....
Kysyit pyörtymisestä
Minulle ainakin tulee ennakkotunne, huono olo ja äänet "häipyvät"
Tähän asti olen pystynyt ennakoimaan sen, niinpä en kertaakaan ole vielä joutunut "ketaroilleni" mihinkään...
...ja mukavia sellaisia tulee mieleen tekstistäsi, tunnistin sinut heti...
Hampaat on hyvässä kunnossa, no problem!
On mukava lukea, että pyörtymisestä sentään tulee jokin ennakkotunne. Ei minulla nyt mitään pelkoa ole, että alkaisin pyörtyilemään, mutta kuitenkin..
Hyvin bongattu :D
Silloin muinoin...kun "hampaista puhuttiin"...
nimi toinen, aatteet samat :D
Tomppa olekkaan enään kammoa, verestä ja
hammaslääkäristä,kuten aijemmin.
ainoan kerran pyörtynyt, ja se tapahtui pari vuotta sitten.
Kun pyörtymisestä hiukan tokenin, en pystynyt nousemaan ylös. Kun yritin nousta, en päässyt ylös, kun pyörytti taas. Sitä kesti puoli tuntia, niin mieheni sanoi, että nyt lähdetään sairaalaan. Siinä mietti, et olisko verisuoni katkennut päästä. Hän tilas ambulanssin, ja niin sitä mentiin.
Makasin päivystyksessä, jossa ottivat verenpaineet, tekivät erilaisia testejä, ottivat verikokeet jne.
Pari tuntia siellä maattuani, pystyin pikkuhiljaa nostamaan päätäni.
Diagnoosina oli hyvänlaatuinen asentohuimaus. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta.
Jos joku haluaa tietää, mikä se on, voi googlesta katsoa :=))
samalla lailla itsekin aikoinaan matkasin ambulanssilla sairaalaan, kun eka kertaa siitä kärsin.
Oli tosi paha ja oksettava olotila.
Nyt myöhemmin huomannut, että sitä on aika monilla, mutta onneksi se on ohimenevää.
on ohimenevää.
Sain ohjeet, miten menetellä, jos tilanne toistuu.
Onneksi ei ole toistunut. Sen verran ilkeä olo oli :=))