eli, tässä nyt on sen tarinan kakkososa..
yritän opetella käyttämään ranskalaisia viivoja tekstissä...
-Mitä voidaan tehdä! Vulpix kysyi hätääntyen. Espeon ja Umbreon katsoivat toisiaan neuvottomana.
-Ei aavistustakaan! Kuului kuin yhdestä suusta.
Yhtäkkiä maa alkoi liikkua ja täristä heidän allaan.
-Ei kai lisää noita! Umbreon parkaisi, ja kaikki katsoivat maahan, jonka alla jokin kaivautui eteenpäin kuin myyrä. Henkeään pidätellen he odottivat kohtaavansa lisää ylivoimaisia vastustajia.
Kuitenkin, kaiketi sattumalta maan alla harhaillut otus nousi pinnalle suoraan rayquazan kohdalla suurella voimalla, ja iskun voiasta rayquaza lensi komeassa kaaressa korkealle ilmaan ja mätkähti maahan ja menetti tajuntansa. Salaperäinen "myyrä" paljastuikin Steelixiksi.
-Kiitos! Saivat Vulpix, Espeon ja Umbreon sanottua.
-Miten tiesit, että rayquaza oli juuri tuossa kohdassa? Espeon kummasteli.
-Tiesin? En minä sitä tiennyt, sattumalta vain tulin pinnalle tuossa kohdassa. Steelix kertoi.
-Pitäisiköhän mennä katsomaan, ettei tuolle käynyt mitään? Hän jatkoi, ja kääntyi kohti maassa makaavaa rayquazaa, jolta oli vieläkin taju kankaalla.
-Ei kannata! Vulpix huudahti.
-Miksei? Aiotteko tosiaan jättää toisen tuohon tilaan? Steelix kummasteli.
-Luota meihin, on parempi jättää se tuohon, kuin odottaa, että se virkoaa! Espeon huomautti.
-Virkoamisesta puheen ollen, pitäisikö meidän lähteä? Umbreon huomautti, ja muut katsahtivat rayquazaiin, ja huomasivat sen liikehtivän ja ääntelevän hiljaa.
-Nyt lähdetään! Vulpix kehotti, ja kaikki neljä lähtivät äkkiä pois, Steelix vähän ihmeissään.
Nelikko pysähtyi saaren rannalle levähtämään hengästyneenä pitkästä juoksumatkasta.
-Muuten, Umbreon, Espeon aloitti
-Niin? Umbreon kysyi
-Minun on pakko kysyä sinulta yhtä asiaa, toivottavasti et suutu. Espeon jatkoi.
-En suutu, kysy vain! Umbreon kehoitti
-Niin, minua vain ihmetyttää, että mitä nuo kummalliset kuviot ihossasi ovat.. Espeon kysyi hieman punastuen.
-En tiedä uskotko jos kerron, Umbreon sanoi.
-Sain ne nimittäin eräältä pokémonilta.. Umbreon jatkoi.
-Taisteluarpia? Steelix kysäisi.
-Ei mitään sinne päinkään! Ne ovat lahja eräältä mahtavalta pokémonilta. Celebiltä. Umbreon selitti.
-Just joo. Espeon tuhahti huvittuneena.
-Etkö sitten usko vai? Umbreon ihmetteli.
-Celebi on taruolento. Keksi jokin uskottavampi selitys! Espeon vastasi huvittuneena.
-Väitätkö sinä Ilex Forestin legendaarista suojelijaa taruolennoksi!? Umbreon huudahti vihaisena.
-Entä sitten jos väitänkin? Espeon naurahti ja ihmetteli, miksi Umbreon nyt noin vähästä hurjistui. Kaikkihan tiesivät, että Celebi oli pelkkä legenda!
-Älä puhu Celebistä tuohon sävyyn! Umbreon hurjistui ja tuli aivan lähelle Espeonia ja tuijotti tätä suoraan silmiin niin, että Espeonin oli pakko kääntyä pois.
-Celebi on yhtä todellinen kuin tuo äskeinen rayquaza! Hän jatkoi, ja käveli pois ja kääntyi selin muihin katsellen merelle.
Espeon ihmetteli Umbreonin käytöstä.
-Mikäs sille tuli. Luulisi kaikkien tietävän, ettei Celebiä ole olemassakaan. Sehän vain pilaili, niinkuin minäkin, eikö niin? Espeon selitti
-En olisi siitä niinkään varma. Melko tosissaan Umbreon sen näytti ottavan.. Ja miksei Celebiä olisi olemassa? Vulpix huomautti
-Miksi olisi? Espeon naurahti. Vulpix mietti hetken, ja vastasi sitten:
-Mieti niitä kaikkia kertoja, kun Ilex Forestin harvennusta on suunniteltu, koska liian monet eksyivät sinne. Silti jostain käsittämättömästä syystä joka ikinen hanke on peruutettu ilman kunnollista syytä? Tai kun kerran nostatettiin suuri kohu siitä, kun Ilex Forestiin eksyneen pojan johdatti kotiin pojan sanojen mukaan jokin salaperäinen lentävä vihreä valo! Vulpix kertoi.
-Ensimmäinen väite voi olla sattumaa, ja tuosta toisesta, se poikahan voi olla sekaisin. Espeon esitti vastaväitteeksi.
Syntyi hiljaisuus. Kukaan ei kehdannut katsoa toisiinsa, ja muutenkin tunnelma oli vaivautunut. Viimein Steelix avasi suunsa:
-Minusta teidän, Espeon ja Umbreon, pitäisi pyytää toisiltanne anteeksi. Espeon ja Umbreon vilkaisivat Stelixiin, ja sanoivat kuin yhdestä suusta:
-Minulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää tuolta.
Vulpix ja Steelix huokaisivat syvään.
-Hei, nyt kuuntelette! Vulpix aloitti, ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.Yhtäkkinen huomio joka suunnalta sai Vulpixin hieman vaivautuneeksi, mutta hän jatkoi kuitenkin:
-Meistä kukaan ei täysin tiedä, miksi tulimme tänne, mutta sattumaa se ei ole! Eikä varmasti ole myös sattummaa, että juuri me neljä tapasimme toisemme! Meidän täytyy pitää yhtä, sillä täällä on varmasti enemmänkin rayquazan kaltaisia hirviöitä! Emme selviä niistä yksin! Pyytäkää toisiltanne anteeksi, meidän on pakko olla tiimi, jonka yhteishenki pelaa!"
Umbreon ja Espeon katosivat toisiinsa.
-Anteeksi, että käyttäydyin niin typerästi. Tietenkin saat uskoa Celebiin, jos tahdot! Espeon aloitti hieman hämillään.
-Minäkin pyydän anteeksi, kun suutuin ja raivosin tuollaisesta asiasta. En voi vaatia sinua uskomaan siihen mihin minä haluan. Umbreon vastasi nolona.
-Noniin! Nyt olette sopineet riitanne, joka on erittäin hyvä asia! Vulpix riemuitsi.
Yhtäkkiä saaren metsiköstä kuului korvia repivä, kimeä huuto!
-Mi-mi-mikä se oli!? Espeon änkytti. Kaikki katsoivat toisiinsa hätääntyneesti eivätkä tieneet, mitä tehdä.
yritän opetella käyttämään ranskalaisia viivoja tekstissä...
-Mitä voidaan tehdä! Vulpix kysyi hätääntyen. Espeon ja Umbreon katsoivat toisiaan neuvottomana.
-Ei aavistustakaan! Kuului kuin yhdestä suusta.
Yhtäkkiä maa alkoi liikkua ja täristä heidän allaan.
-Ei kai lisää noita! Umbreon parkaisi, ja kaikki katsoivat maahan, jonka alla jokin kaivautui eteenpäin kuin myyrä. Henkeään pidätellen he odottivat kohtaavansa lisää ylivoimaisia vastustajia.
Kuitenkin, kaiketi sattumalta maan alla harhaillut otus nousi pinnalle suoraan rayquazan kohdalla suurella voimalla, ja iskun voiasta rayquaza lensi komeassa kaaressa korkealle ilmaan ja mätkähti maahan ja menetti tajuntansa. Salaperäinen "myyrä" paljastuikin Steelixiksi.
-Kiitos! Saivat Vulpix, Espeon ja Umbreon sanottua.
-Miten tiesit, että rayquaza oli juuri tuossa kohdassa? Espeon kummasteli.
-Tiesin? En minä sitä tiennyt, sattumalta vain tulin pinnalle tuossa kohdassa. Steelix kertoi.
-Pitäisiköhän mennä katsomaan, ettei tuolle käynyt mitään? Hän jatkoi, ja kääntyi kohti maassa makaavaa rayquazaa, jolta oli vieläkin taju kankaalla.
-Ei kannata! Vulpix huudahti.
-Miksei? Aiotteko tosiaan jättää toisen tuohon tilaan? Steelix kummasteli.
-Luota meihin, on parempi jättää se tuohon, kuin odottaa, että se virkoaa! Espeon huomautti.
-Virkoamisesta puheen ollen, pitäisikö meidän lähteä? Umbreon huomautti, ja muut katsahtivat rayquazaiin, ja huomasivat sen liikehtivän ja ääntelevän hiljaa.
-Nyt lähdetään! Vulpix kehotti, ja kaikki neljä lähtivät äkkiä pois, Steelix vähän ihmeissään.
Nelikko pysähtyi saaren rannalle levähtämään hengästyneenä pitkästä juoksumatkasta.
-Muuten, Umbreon, Espeon aloitti
-Niin? Umbreon kysyi
-Minun on pakko kysyä sinulta yhtä asiaa, toivottavasti et suutu. Espeon jatkoi.
-En suutu, kysy vain! Umbreon kehoitti
-Niin, minua vain ihmetyttää, että mitä nuo kummalliset kuviot ihossasi ovat.. Espeon kysyi hieman punastuen.
-En tiedä uskotko jos kerron, Umbreon sanoi.
-Sain ne nimittäin eräältä pokémonilta.. Umbreon jatkoi.
-Taisteluarpia? Steelix kysäisi.
-Ei mitään sinne päinkään! Ne ovat lahja eräältä mahtavalta pokémonilta. Celebiltä. Umbreon selitti.
-Just joo. Espeon tuhahti huvittuneena.
-Etkö sitten usko vai? Umbreon ihmetteli.
-Celebi on taruolento. Keksi jokin uskottavampi selitys! Espeon vastasi huvittuneena.
-Väitätkö sinä Ilex Forestin legendaarista suojelijaa taruolennoksi!? Umbreon huudahti vihaisena.
-Entä sitten jos väitänkin? Espeon naurahti ja ihmetteli, miksi Umbreon nyt noin vähästä hurjistui. Kaikkihan tiesivät, että Celebi oli pelkkä legenda!
-Älä puhu Celebistä tuohon sävyyn! Umbreon hurjistui ja tuli aivan lähelle Espeonia ja tuijotti tätä suoraan silmiin niin, että Espeonin oli pakko kääntyä pois.
-Celebi on yhtä todellinen kuin tuo äskeinen rayquaza! Hän jatkoi, ja käveli pois ja kääntyi selin muihin katsellen merelle.
Espeon ihmetteli Umbreonin käytöstä.
-Mikäs sille tuli. Luulisi kaikkien tietävän, ettei Celebiä ole olemassakaan. Sehän vain pilaili, niinkuin minäkin, eikö niin? Espeon selitti
-En olisi siitä niinkään varma. Melko tosissaan Umbreon sen näytti ottavan.. Ja miksei Celebiä olisi olemassa? Vulpix huomautti
-Miksi olisi? Espeon naurahti. Vulpix mietti hetken, ja vastasi sitten:
-Mieti niitä kaikkia kertoja, kun Ilex Forestin harvennusta on suunniteltu, koska liian monet eksyivät sinne. Silti jostain käsittämättömästä syystä joka ikinen hanke on peruutettu ilman kunnollista syytä? Tai kun kerran nostatettiin suuri kohu siitä, kun Ilex Forestiin eksyneen pojan johdatti kotiin pojan sanojen mukaan jokin salaperäinen lentävä vihreä valo! Vulpix kertoi.
-Ensimmäinen väite voi olla sattumaa, ja tuosta toisesta, se poikahan voi olla sekaisin. Espeon esitti vastaväitteeksi.
Syntyi hiljaisuus. Kukaan ei kehdannut katsoa toisiinsa, ja muutenkin tunnelma oli vaivautunut. Viimein Steelix avasi suunsa:
-Minusta teidän, Espeon ja Umbreon, pitäisi pyytää toisiltanne anteeksi. Espeon ja Umbreon vilkaisivat Stelixiin, ja sanoivat kuin yhdestä suusta:
-Minulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää tuolta.
Vulpix ja Steelix huokaisivat syvään.
-Hei, nyt kuuntelette! Vulpix aloitti, ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä.Yhtäkkinen huomio joka suunnalta sai Vulpixin hieman vaivautuneeksi, mutta hän jatkoi kuitenkin:
-Meistä kukaan ei täysin tiedä, miksi tulimme tänne, mutta sattumaa se ei ole! Eikä varmasti ole myös sattummaa, että juuri me neljä tapasimme toisemme! Meidän täytyy pitää yhtä, sillä täällä on varmasti enemmänkin rayquazan kaltaisia hirviöitä! Emme selviä niistä yksin! Pyytäkää toisiltanne anteeksi, meidän on pakko olla tiimi, jonka yhteishenki pelaa!"
Umbreon ja Espeon katosivat toisiinsa.
-Anteeksi, että käyttäydyin niin typerästi. Tietenkin saat uskoa Celebiin, jos tahdot! Espeon aloitti hieman hämillään.
-Minäkin pyydän anteeksi, kun suutuin ja raivosin tuollaisesta asiasta. En voi vaatia sinua uskomaan siihen mihin minä haluan. Umbreon vastasi nolona.
-Noniin! Nyt olette sopineet riitanne, joka on erittäin hyvä asia! Vulpix riemuitsi.
Yhtäkkiä saaren metsiköstä kuului korvia repivä, kimeä huuto!
-Mi-mi-mikä se oli!? Espeon änkytti. Kaikki katsoivat toisiinsa hätääntyneesti eivätkä tieneet, mitä tehdä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
bra! mut se kohta missä vulpix selitteli siitä jonkun metsän harventamisesta, ni pieni vinkki: vulpix on aika nuori ja tyhmä, kun se on asunut koko (lyhyen) elämänsä siellä metikössä, niin se ei varmaan tiedä mitään eri kaupungeista tai ihmisistä, mut unohdetaan toi. Hyvä se silti oli. Hu´s the next?
Kuka kirjottaa seuraavaks? Mä vai vulpix?
Saisinx mä? ;)
senkus... mul on muutenki paljon hommia
en tuota tullut ollenkaan ajatelleeksi kun kirjottelin...
Espeon>>mä olen aina jotenkin ajatellut, että Espeon ja Umbreon on toistensa vastakohtia, yö ja päivä...
Niin kai ne on...:) Molemmat tosi salaperäisiä otuksia...:)Ja ei noita viivoja tartte käyttää, jos et umbba haluu...
noita ranskalaisii viivoi ei tartte käyttää.. sitä mä tarkotin... Ja sitä mun just piti kirjottaa tohon et ne on nii erilaisii et ne ei tuu toimee..:()
on niin mukava lukea tätä teidän vertailujanne :). No, mutta mä sanon tältä illalta Hyvät yöt ja halit!
P.S. Yrittäkää saada se Stellu myöntymään, että mäkin edistyisin täällä kotopuolessa *virnistys ja haukotus*
Mä tässä ny vähä sekoiin näiden viestien kanssa ja sitten tuli lähetetty niit kaksin kappalein..;) Joo mäkään en enää jaksa nörttäillä. Meen nukkuu nyt ja haleja kaikille... Steelix yritä saada jo jatkoa huomiseks jooko?:)
*menee nukkumaan runsaan sekoilun jälkeen*;)
Hyvä tarina, ja pidempi ku mun. Eiköhä tehä tarinoista vähän pidempiä siis tän pitusii ku umbba tai ei ihan noin lyhyitä ku mä tein alussa..:) Joo ja sitten odottelemme jännittyneinä steelixin kertomusta..x)
Toi on muuten hyvä pikku pippuri kohde et espeon ja umbreon ei tuu oikein hyvin toimeen..:) Onhan ne molemmat aika samanlaisia... Ainakin eevee vaiheessa...x) Mut tosi hyvä porukka ja kaikki jatketaan...:) *taputtaa umbreonille* =)