Maat takaisin?

Harvat inkeriläiset saivat koteja takasin 50-60 luvulla.Suurimmassa osassa taloista jai ikiajoksi venäläisten haltuun.90 luvulla Toksovan seudun kylien fundamenttiin oli myyty venäläsrikkaille(suoran sanotaan varkaille)joiden omaisuudessa se nytkin pysyy...Melkein täysi inkeriläisten kylä Rapala(Rappolovo)muutti melkein kokona pois Suomeen -ihmiset eivät usko venäläisille,ja pelkävät usia vainoja....mutta tilanne on semmoinen,että kohta ei ole ketää vainottava.
Inkeliläiset Suomessa ovat usein venäläistyneitä ja paikkallinen väest nimittä meitä suoran venäläisiksi,ja monet inkeriläiset,erityisesti kansainväsisten aviolittojen lapsia pitävätkin itseä venäläisinä...

Mistä ne talot ja omaisuus hävitettynä saataisiin takaisin.Kai omaisetkin viety pois kylistään ja ikä vaikeuttaa vaikka pääsisikin ja ettei ansaksi omin tavoin lähteneille olisi helppoakaan palata,isovanhempien hävittyä kasvattiperheissä kasvaneiden aika on tehnyt tehtävänsä ja arkistotkin hävinneet tai hävitetty.

Kun Suomesta v.1944 vietiin takaisin inkerimaalle, kyllä juna pyshahtyi asemalla, olimme hevosten tai tavara junissa, ovet kinni emme päässet ? mihin meidät nyt vievät ?
Juna vain lähtii. Saapuimme Jroslavliin, passit ottivat pois,
Kävi tätini inkerimaala, talo piti myydä pois. Lupa oli vain 24 tuntia, vain yksi päivä "viisumi" tietysti oli myyty halvalla. Kontorissa hän sanoi: inkerisuomalaisia on vain yksi pisara meressä ja te pelkäätte
v.1947 jotkut saivat passin ja menivät Neuvostoliitoviroon
v.1949 Stalinin käsky, passissa kansalaisus suomalainen olet viholinen, pois virosta.
Serkkutätini 18v. meni virolaisen pojan kanssa 21v. naimisiin, maistraatin jälkeen meni kotiin nukkumaan. Naapurintyttö venäläisen kanssa naimisiin. Olivat väsyneet.
Lehdessä oli ilmoitus NeuvostoliitoKarjalassa on metsätöitä. Sinne lähtimme.

Voi tietysti yrittää saada korvauksen talosta, mutta se on tehtyy niin pieneksi, että sitä ei kannata edes ajatella. Ja koko tuomioistuimen touhu on turhaa, toisiin sanojen teatteri.