Mm. Vinterhead ja muut tarkastelevat sijoitusta lapsen indentiteettikehityksen kannalta. Siinä lapsi sisäistää vanhempansa ja pystyy tämän kanssa käymään sisäistä vuoropuhelua. Hyväkään sijaisvanhempi ei korvaa bio-vanhempaa, joka kulkee lapsen sisällä psykologisessa merkityksessä. Huostaanotossa lapsi menettä paitsi vanhempansa, myös yhteyden osaan itseään. Siksi kannatetaan tiivistä yhteydenpitoa alkuperäisiin vanhempiin. Tämä tarkoittaisi myös mahdollisimman lyhyiden sijoitusten suosimista.
Muitakin syitä löytyy, jotka puoltavat lyhyitä sijoituksia. Esim. Janhusen v. 2007 tutkimuksessa sijoitus purkautui s-perheessä tapahtuneen kaltoinkohtelun seurauksena 5:ssä tapauksessa, minkä lisäksi 4 lasta oli kertonut tulleensa kohdelluksi huonosti, mutta siitä ei ollut riittävää näyttöä.
Pahoinpitelyltä sijaishuollossa suojelevat lisäksi:
-sijaisvanhempien sukulaisuus lapselle,
-sijaisvanhempien PRIDE-koulutus, sekä
-oman isän aktiivisuus näyttävät suojelevan lasta pahoinpitelyltä sekä se, että
-sijoitus on purettu tarpeeksi ajoissa eli ensimmäisen vuoden aikana.
Muitakin syitä löytyy, jotka puoltavat lyhyitä sijoituksia. Esim. Janhusen v. 2007 tutkimuksessa sijoitus purkautui s-perheessä tapahtuneen kaltoinkohtelun seurauksena 5:ssä tapauksessa, minkä lisäksi 4 lasta oli kertonut tulleensa kohdelluksi huonosti, mutta siitä ei ollut riittävää näyttöä.
Pahoinpitelyltä sijaishuollossa suojelevat lisäksi:
-sijaisvanhempien sukulaisuus lapselle,
-sijaisvanhempien PRIDE-koulutus, sekä
-oman isän aktiivisuus näyttävät suojelevan lasta pahoinpitelyltä sekä se, että
-sijoitus on purettu tarpeeksi ajoissa eli ensimmäisen vuoden aikana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisi kiva lukea se!
teksti on otettu suoraan Lamminen & Rantasen opinnäytetyöstä Jyväskylän AMK:ssa, julkaistu tänä vuonna ja jota on useaan otteeseen lainattu eri kohdistaan tällä palstalla.
Kyse on siis opinnäytetyössä mainitusta tutkimuksesta, jota yritin itsekin hakea googlettamalla heti kun ensimmäisen kerran näin siitä maininnan. Ei löydy. Ehkä kyse on "sarjassamme arkaluontoisia tutkimustuloksia sijaishuollon silmissä" ja se on esim. Perhehoitoliiton taholta vaadittu poistettavaksi netistä. Voi kysellä esim. kirjastosta, itse en ole kokeillut sitä vielä.
Siksi tuo Lamminen & Rantasenkin työ on hyvä tallettaa omalle tietokoneelle, jos haluaa säilyttää sen luettavana. Siinä on paljon päivänvaloon nostettua materiaalia, jonka paljastumista Perhohoitoliitto on yrittänyt estää vuosien saatossa.
niin tulee mielikuva, että kyse voi olla Stakesin työntekijästä, jonka tutkimuksiin, yhteenvetoihin, ym. materiaaliin viitataan sosiaaliportissa ja monissa muissa yhteyksissä. Silti aineisto voi olla sijaishuollon silmissä ei-julkaisukelpoista.
Esim. myös sossujen kouluttajana toimiva Sirpa Taskinen on puttunut jyrkästi joihinkin vanhoihin sossun harrastamiin lasten"suojelullisiin" toimiin, koska ne ovat enemmän lasta vammauttavia kuin suojelevia. Silti laki ei suojele perheitä vieläkään niitä vastaan, jos joku sossu haluaa niitä työssään harrastaa vielä tänäkin päivänä.
perhehoidossa sosiaalityöntekijänä 90-luvun lopussa ja 2000 alussa. Teki samalla jotain loppusuoritusta? Olisikohan hän?
kehitykselle muutenkin, mutta teidän yhteydenpitonne lapseen huostaanoton aikana on ENSIARVOISEN TÄRKEÄÄ!
Molempien vanhempien arvostuksesta pitäisi muistuttaa sosiaalityöntekijöitäkin, jotka mielellään erokiistassa syrjäyttävät toisen tai toisen vanhemmista. Jos te lasten etua ajatte, niin ajakaa myös riitatilanteissa vanhemmille hankittavaa sovittelua, että asiat voidaan sopia todella lapsen edun mukaisella tavalla.
Erokiistojen takia tehdyistä huostaanotoista on luovuttava täysin! Kasvatusalan asiantuntijat ovat vuosia painottaneet sitä, että vähiten erosta kärsivät ne lapset, joiden suhde eron jälkeen jatkuu molempaan vanhempaan mahdollisimman muuttumattomana eroa edeltävään aikaan verrattuna.
Ettei nyt joku vääntäisi tätäkin väärin, niin lisätään vielä, että totta kai lasta on suojeltava väkivaltaiselta ja uhkailevalta vanhemmalta, mutta siihen löytyy riittäviä keinoja ilman huostaanottoakin.
KUNNALLISPOLITIIKKA
Kotisivujani täydennetään jatkuvasti. Kunnallispolitiikkaosio on vielä työn alla.
Luottamustoimeni, Tampereen kaupunki:
Kaupunginvaltuusto, varavaltuutettu 2005-2008
Lasten ja nuorten palvelujen lautakunnan jäsen 2007-2008
Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan jaoston jäsen 2007-2008
Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan varajäsen 2007-2008 (Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen 2005-2006 )
Kokousten esityslistat ja päätöspöytäkirjat löytyvät Tampereen kaupungin www-sivuilta. Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta kokoontuu keväällä 2007 torstaisin kerran kuukaudessa.
Tampereen kaupunginvaltuustossa 13.12.2006
Osallistuin varavaltuutettuna valtuuston kokoukseen koko kuusituntisen kokouksen ajan. Kokous oli historiallinen. Valtuusto kokoontui viimeistä kertaa nykyisen toimintamallin mukaisesti, valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat vaihdettiin ja kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen piti 21 vuoden työrupeaman jälkeen jäähyväispuheen. Kaupunginjohtajan sijaan kaupunkia ryhtyy johtamaan pormestari.
Valtuusto päätti myös lautakunta- ja johtokuntapaikkojen jaosta. Tampere siirtyy tilaaja-tuottajamalliin 1.1.2007 alkaen ja vanhat lautakunnat lakkautetaan. Minut valittiin kahteen tilaajalautakuntaan: Lasten ja nuorten kasvun tukemisen lautakuntaan varsinaiseksi jäseneksi ja Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakuntaan varajäseneksi. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen sisältää mm. päivähoidon, perusopetuksen ja lastensuojelun.
Jätin vuoden viimeisen valtuustoaloitteen pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämiseksi. Esittämäni asiakasmaksuperusteiden muuttaminen olisi tärkeää toteuttaa valtakunnallisesti, mutta se edellyttäisi lakimuutosta. Eduskuntaan siis lakiesityksiä laatimaan! Lue aiheesta lisää kirjoituksia osiossa.
Yhteenveto toiminnastani sosiaali- ja terveyslautakunnassa:
Toimin Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnassa varsinaisena jäsenenä 2005 - 2006. Lautakuntatyöskentelyn puitteissa olen vaikuttanut ainakin seuraaviin asioihin:
Tampereen kaupunki joutui luopumaan elatustuen myöntämistä koskevasta ohjeistuksesta (2005), joka mielestäni oli suorastaan lainvastainen.
Olen ollut aktiivinen omaishoidon tuen puolesta puhuja ja vaikuttanut osaltani siihen, että omaishoidon tuen peittävyyttä pystytään lisäämään 2007 alkaen. Omaishoidon tuen myöntämiskriteeristön tiukentamista en pystynyt estämään.
Läntisen alueen sosiaali- ja terveystoimen tilasuunnitelman osalta päätettiin nk. hajautetusta mallista, jossa Tesoman ja Lielahden terveysasemat jatkavat toimintaansa ja omalääkäripalvelut järjestetään kuntalaisten lähellä.
Olen tuonut sosiaalisen näkökulmaa välillä varsin terveys- ja terveydenhuoltopainotteiseen keskusteluun ja puhunut sosiaalityön puolesta.
Olen pyrkinyt avoimen keskustelun lisäämiseen "on sovittu" -kulttuurin sijaan. Olen puhunut sen puolesta, että kun palveluja hankitaan kilpailuttamismenettelyllä, niin kaikki prosessin osat tuotaisiin lautakuntakäsittelyyn - delegointisäännön mukaisesti. Tällä tavoin olisi luottamushenkilöiden ymmärrys ja osaaminen karttunut sosiaali- ja terveyspalvelujen ostamisen osalta, eikä tilaaja-tuottajamalliin mentäisi valmistautumattomina.
Politiikkaan kuuluu kompromissien rakentaminen ja se, että välillä on vain tyydyttävä enemmistön tahtoon. Vastaehdotusten tekoon en ole halunnut lähteä, jos on kerta ollut ilmeistä, ettei kannatusta ole tulossa. Eriävän mielipiteen olen jättänyt vain painavin perustein (esim. omaishoidon tuen myöntämiskriteereiden tiukentamisen osalta).
Sosiaali- ja terveyslautakunnassa oli mukava toimia. Yhteistyö sujui kaikkien ryhmien kanssa, vaikka eri mieltä asioista välillä oltiinkin. Ja siinähän se politiikan mielenkiintoisuus onkin - yksin ei pysty asioita muuttamaan, joten on osattava tehdä hyvää yhteistyötä näkemyseroista riippumatta.