Mä pelkään, että mulla on syömishäiriö. Tai ei oo ehkä vielä, mutta on pian. Mä oon nyt puoli vuotta käyny lenkillä joka päivä, mun on siis pakko, sillä jos en käy, en anna itselleni lupaa syödä mitään. Mun kuukautiset ei oo tullu pariin kuukauteen ollenkaan.En syö karkkia, leivonnaisia, sipsiä, limsaa tms. Syön siis tosi terveellisesti.. KAiken huipuks mä VIHAAN liikuntaa. MÄ en oo missään lajissa hyvä, enkä muutenkaan pidä jokapäiväisistä lenkeistä. Mun on vaan pakko liikkua, muuten musta tulee taas samanlainen, kun vuosi sitten. En ollut sillonkaan lihava, en oo koskaan ollutkaan.
Kun joskus jossain juhlissa tulee syötyä kaikkee hyvää, niin heti tulee syyllinen olo. Oon myös miettiny oksentamista, mutta en oo uskaltanu tunkee sormia kurkkuun.
Mä tiedän, todellakin, että mulla on iso ongelma. Mä en vaan halua mennä lääkäriin.. ja vanhemmille en ainakana kerro.. Mä en enää jaksa tätä. Mä en jaksa enää esittää iloista ja aurinkoista.. Mitä mä oikein teen..!?
Kun joskus jossain juhlissa tulee syötyä kaikkee hyvää, niin heti tulee syyllinen olo. Oon myös miettiny oksentamista, mutta en oo uskaltanu tunkee sormia kurkkuun.
Mä tiedän, todellakin, että mulla on iso ongelma. Mä en vaan halua mennä lääkäriin.. ja vanhemmille en ainakana kerro.. Mä en enää jaksa tätä. Mä en jaksa enää esittää iloista ja aurinkoista.. Mitä mä oikein teen..!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun kuukautiset jää pois on rasvaprosentti huolestuttavan alhaalla. Eli söisit nyt hyvä ihminen enemmän. Ymmärrän kyllä paineen, jonka ulkonäkö keskeinen kulttuurimme luo. Sama paine ajaa myös minut lenkille joka päivä. Jospa parempi kuntoisena kelpaisin edes jollekin tytölle. Ymmärrän myös masennuksen, turhautumisen ja väsymisen joka sinua vaivaa, koska minulla on aivan samoin. Saatan nyt kuulostaa joltain terkkari-tantalta, mutta silti: Sairaaloinen laihuus ei ole kaunista. Masennuksestasi selviät jollain tavoin, olenhan minäkin jaksanut, vaikkei minulla ole edes ketään kelle puhua. Voimia ja jaksamista SINULLE.
Sairaaloinen laihuus ei ole kaunista. Mä tiedän sen, sillä oon joskus itekin halveksinu niitä, jotka laihduttaa ittensä sellaseks luurangoks. Ja nyt olen menossa samaan tilanteeseen. Suurin syy laihduttamiseeni on luultavasti saada hyväksyntää jätkiltä.. mä en oikeesti jaksa enää tätä yksinäisyyttä!! Ja kaikki luulee koulussa, että mulla menee kaikki hyvin. Miten ne nyt voiskaan epäillä mitään, kun oon aina iloinen ja pirteä. Puhelen ja nauran. Kotona kaikki on toisin. Äiti on jo vähän huolestunut, mutta ehkä sekin vaan luulee, että tää on jotain ohimenevää..
Hyvä, että tajuat tilanteen itse ennen kuin on liian myöhäistä. Mulla ei ole ollut koskaan syömishäiriötä, mutta tiedän kyllä tuon tunteen..
Kuukautiset on jäänyt pois? Se ei ole hyvä merkki.. Sun täytyy mennä lääkäriin, tai edes koulun terveydenhoitajalle.
Jos et voi hyvin, miksi kidutat itseäsi? Miksi lenkkeilet? Ovatko luurangot sinun mielestä kauniita? Minusta eivät todellakaan! Eihän naisessa ole mitään muotojakaan jos laihduttaa itsensä henkihieveriin.
Ja älä missään nimessä alotakkaan sitä sormien tunkemista kurkkuun! Olen lukenut ja kuullut ihan kamalia juttuja bulimiasta.. Hampaat tippuu suusta, ruokatorvi palaa mahanesteestä ym. Sitä et varmasti halua.
Vaikka et haluakaan mennä lääkäriin, sinun täytyy.. Sun itsesi takia. Oletko puhunut tästä kenenkään kanssa? Kavereiden?
Jos haluat jutella, voit aina mailata mulle.. [email protected]
Pidä huolta itsestäsi!
Tarvitset nyt kipeästi tukea joltakin, sinulla on selvästi syömishäiriö. Hyvä että kuitenkin itse tiedostat tilanteen, olet oikealla tiellä.
Kannattaisi nyt mennä puhumaan jonkun kanssa asiasta, terveydenhoitajan ehkä? Tai vaikka kertoa asiasta ensin jollekin kaverille. On helpompi olla kun joku tietää ja on edes joku jolle ei tarvitse esittää mitään roolia.
Älä hyvä ihminen ainakaan aloita oksentelua, itse olen myös jonkinlainen syömishäiriöinen, mutta minä syön syön syön ja syön ja oksennan. Välillä on pitkiä jaksoja niin etten paljoa ajattele asiaa, välillä kuukausia yhteen putkeen joina en voi olla ajattelematta ruokaa ja kaikkea siihen liittyvää hetkeäkään.
Toivon todella että hakeutuisit hoitoon mahd. nopeasti, sillä mitä pidemmälle tuo etenee, sitä vaikeampaa on enää lähteä hakemaan apua.
Itse olen nyt taas vähän luisunut ja alkanut oksentelemaan, mutta välillä meni jo todella hyvin. En ole hakemut apua ongelmaani, kerran kyllä juttelin terkkarin kanssa mutta ei sitten enää ollut pokkaa mennä uudestaan.
Voimia ja tsemppiä sulle, pidän peukkuja sun puolesta pystyssä.
Mulla on ollut kaks kertaa sama ongelma et menkat on liki pari kuukautta myöhäs. Mulla oli se juuri hiljakkoon. Sillon pelkäsin sitä et oonko raskaana. Oletko harrastanut seksiä? Jos oot ni onko mahdollista että oist raskaana? Jos et oo ja sit kun taas alkaa ni se kipu on hirvee... Toivon mukaan ne alkais pian. Jos ei ni käy vaikka terveydenhoitajan luonna. Itse en sillon kyllä uskaltanut. mut mulla on syy siihen miksi ne on melkein aina myöhässä. Meinaan se et tressaan todella paljon..
Jos sulla tulee jotain kysyttävää niin kirjota sähköpostiini: [email protected]
autan mielelläni sua...