itse olen viettäny suurimman osan nuoruudestani lastenkodissa/koulukodissa.
sijoitettu 2004-2008 kesä ja kiitos jumalan ei enään ikinä, ikää on 18v ja miespuolinen olen.
lastenkodissa olin lahden lähistöllä pienessä yksityisessä paikassa joka nyt jääköön nimeättömäksi...
aloitti toiminnan 2 kuukautta ennenkun mut sinne sijoitettiin, vanhassa ladossa joka oli kunnostettu (tositarina).
itse olin silloin hyvin riippuvainen perheestäni ja sinne joutuminen oli sitten tosi kova isku, en mitään pahaa ollut kellekkään ketään tehnyt lähinnä koulunkäynnin typpäämisestä sinne sitten rantauduin.
lupailtiin kovasti että pääsen heti pois kun koulu alkaa sujumaan, no, se sujui alusta asti mutta aina vaan sijoitusta pidenettiin. vähä vähältä päässä alkoi keittää. muutuin kokoajan agressiivisemmaksi ja vihaisemmaksi koko helvetin paikkaa kohtaan.
yksikään 'hoitaja' ei ollut koulutettu, jotain saatanan seikkailuohjaajia joka ikinen, lasten ikähaarukka oli 8-17, ja siksi kaikki kohdeltiin kun kahdeksanvuotiaita. tänä aikana onnistuin hankkimaan tyttöystävän ja paljon hyviä ystäviä, mutta en saanut liikkua juuri ollenkaan vaikka omistin mopon jolla olisin voinut liikkua. esim. ohjaajat päättivät että lähdemme kaikki uimaan koska pienemmät halusivat, noh sitten kysyn että voisinko mennä kavereiden kanssa ulos hillumaan, en tietenkään.
viikkorahaa sai 8 euroa jos hakkasi puita kolme kertaa viikossa (helvetinmoisia määriä, ei tod lasten määriä) jos ei, 2 euroa. tupakat jos jäit kiinni et päässyt viikonloppuna kotiin ja sait 0 euroa viikkorahaa ja arestia.
tätä jatkui kaksi vuotta ja vihdoin vapauduin, tänä aikana olin alkanut polttamaan tupakkaa (2 askia/viikko), juomaan viikonloppuisin (nykyään menee raakaa viina ainakin pullo viikossa ja vähän päälle, tupakkaa vielä enemmän) ja olin yleisesti muuttunut erittäin vihaiseksi ja kyyniseksi.
tämän jälkeen en ole tehnyt mitään, istunu perseelläni ja kironnut maailmaa. välillä tuntuu että pitäisi mennä sinne ja polttaa koko paikka maan tasalle.
aika pintapuolinen tarina mutta vanhemmille: tehkää kaikkenne ettei lapsenne joudu YKSITYISEEN LASTENKOTIIN! omistajien silmissä luultavasti vain euronmerkit. lapset sijoitetaan, raha juoksee taskuun.
sijoitettu 2004-2008 kesä ja kiitos jumalan ei enään ikinä, ikää on 18v ja miespuolinen olen.
lastenkodissa olin lahden lähistöllä pienessä yksityisessä paikassa joka nyt jääköön nimeättömäksi...
aloitti toiminnan 2 kuukautta ennenkun mut sinne sijoitettiin, vanhassa ladossa joka oli kunnostettu (tositarina).
itse olin silloin hyvin riippuvainen perheestäni ja sinne joutuminen oli sitten tosi kova isku, en mitään pahaa ollut kellekkään ketään tehnyt lähinnä koulunkäynnin typpäämisestä sinne sitten rantauduin.
lupailtiin kovasti että pääsen heti pois kun koulu alkaa sujumaan, no, se sujui alusta asti mutta aina vaan sijoitusta pidenettiin. vähä vähältä päässä alkoi keittää. muutuin kokoajan agressiivisemmaksi ja vihaisemmaksi koko helvetin paikkaa kohtaan.
yksikään 'hoitaja' ei ollut koulutettu, jotain saatanan seikkailuohjaajia joka ikinen, lasten ikähaarukka oli 8-17, ja siksi kaikki kohdeltiin kun kahdeksanvuotiaita. tänä aikana onnistuin hankkimaan tyttöystävän ja paljon hyviä ystäviä, mutta en saanut liikkua juuri ollenkaan vaikka omistin mopon jolla olisin voinut liikkua. esim. ohjaajat päättivät että lähdemme kaikki uimaan koska pienemmät halusivat, noh sitten kysyn että voisinko mennä kavereiden kanssa ulos hillumaan, en tietenkään.
viikkorahaa sai 8 euroa jos hakkasi puita kolme kertaa viikossa (helvetinmoisia määriä, ei tod lasten määriä) jos ei, 2 euroa. tupakat jos jäit kiinni et päässyt viikonloppuna kotiin ja sait 0 euroa viikkorahaa ja arestia.
tätä jatkui kaksi vuotta ja vihdoin vapauduin, tänä aikana olin alkanut polttamaan tupakkaa (2 askia/viikko), juomaan viikonloppuisin (nykyään menee raakaa viina ainakin pullo viikossa ja vähän päälle, tupakkaa vielä enemmän) ja olin yleisesti muuttunut erittäin vihaiseksi ja kyyniseksi.
tämän jälkeen en ole tehnyt mitään, istunu perseelläni ja kironnut maailmaa. välillä tuntuu että pitäisi mennä sinne ja polttaa koko paikka maan tasalle.
aika pintapuolinen tarina mutta vanhemmille: tehkää kaikkenne ettei lapsenne joudu YKSITYISEEN LASTENKOTIIN! omistajien silmissä luultavasti vain euronmerkit. lapset sijoitetaan, raha juoksee taskuun.
Vastaukset 46
Vanhimmat
kirjoituksestasi! Hienoa, että uskallat sanoa asiat ääneen ja viha on oikeutettu tunne!
Sinä, jos joku tietää näistä "rahalla" lainatuista lapsista.
Pyydä kavereitasi myös kirjoittamaan tälle palstalle. Näin saadaan useampi tarina esille ja julki?
Oletko ajatellut kysyä terapiaan pääsyä. Saisit terapeutin, jonka kanssa kävisit läpi tämän sijaisajan aiheuttaman vihan.
Oma lapseni ei olisi selvinnyt niin hyvin, jos hän ei olisi saanut terapiaa sijoituksen loputtua.
On sellasiakin terapioita, että tehdään sijarit (nuket) ja sinä hakkaat niitä tyynyillä ja purat raivosi ulos.
Elämä lähtee avautumaan, kun saat sisäiset kipusi läpikäytyä, löydät hyvän tyttöystävän ja alat opiskella jotain alaa.
Minulla on omasta nuorestani selviytymistarina ja uskon, että saman polun tallattuasi alat nähdä hyvääkin ympärilläsi.
Hyvää vointia ja jaksamista!! Ota yhteys pahanolon hetkellä vaikka puhelimitse johonkin auttavaan tahoon. Elämällä on tapana järjestyä ja varsinkin Sinulla, kun olet jo näitä piruja vastaan jaksanut taistella!!
Saitko edes niitä jälkihoitorahoja. Vaadi itselles joka penni, pääset edes Etelään hiekkarannalle viikoks pämppäämään ja nuolemaan haavojasi.
Olen varma, että jokainen tollasesta eroon päässyt tarvitsee jonkin aikaa lepoa ja rauhaa, ennenkuin voi alkaa koota elämänsä palasia jonkinlaiseen alkuun. Ehdotan ilmastonvaihdosta ja kunnon rantalomaa, näin ensialkuun.
pääsi lapsensa kanssa hiekkarannoille löhöämään jälkihoitoon, vai oottaakos sitä aikaa,,
hyvä kun kerroit...tuskinpa vastaat milloin olitte siellä...
hänen asioistaan.
Se on sijareiden yleinen kanta, että joka puhuu liian suoraan asioista, EI VOI OLLA sijari.
ja mene sossuun. Sillä tavalla korostuneen asiallisesti ja täällä on neuvottu, että sossulle ei sanota hei ja moi, vaan päivää ja näkemiin. Se on hyvä neuvo, kokeilin nimittäin. Viikkoraha on laissa määritelty. En muista määrää, jos vaikka joku täällä voi siinä auttaa.
Puun pilkkomisesta pyydä erikseen palkka näin jälkikäteen. Viikkoraha ei ilmeisesti ole mistään vastine huostassa. Mitä laki tästä sanoo?
Ja tuo jo mainittu jälkihuoltoraha. Vaadi maksettavaksi kaikki, viikkoraha siis jälkikäteen nyt.
Viina ja tupakka pois. Vaikka olo olisi mikä, et ota ja pääset niistä. Kun tiedät että olo on varmasti hankala vähän aikaa, niin selviät siitä.
Ja nyt kiireen vilkkaa opiskelupaikka katsomaan, mikä tuntuu hyvältä. Jälkihuollossa opintosi maksaa sossu, siksi opiskelemaan nyt. Ei mitään työpajakokeiluja tai muuta joutavaa, mitä sossu saattaa ehdottaa vaan oikea opiskelupaikka. Ellei mikään tunnu sopivalta, niin mene lukioon aikuislinjalle jos et sitä käynyt, saat aikaa miettiä mikä sinusta tulee isona. Ilmoittautumiset taitaa olla ensi viikolla.
Ala elämään tavallista elämää. Huostataustastasi ei tarvitse opiskelijakollegoille mainita mitään.
Ole vain tavallinen nuori toisten joukossa.
Menneisyys voi muistuttaa välillä ja ota se niin, että valitset oman tien, aina ylöspäin. Kyllä tilaisuuksia elämän varrella tulee sitten vaikka maksaa takaisinkin, mene vaikka politiikkaan mukaan.
Ammenna itsestäsi hyvinvointia, sinulla tuntuu olevan mistä ammentaa. Käy sitten kertomassa joskus täällä, varmaan täällä roikutaan niin kauan kun palstaa pidetään. Ja jos ei ole tai sinulla pukkaa muuta kiirettä, niin lähetän tässä energioita tulemaan.
Jätä tosiaan tupakka ja alkoholi pois. Ainakin alkoholi. Se ruokkii sun masennustasi. Ensin juot, kun masentaa ja sitten masennut lisää kun on krapula. Tulee myös henkinen krapula. Yritä hankkia itsellesi terapiaa jälkihuoltona. Parempi hankkiutua hoitoon, kuin itselääkitä itseäsi alkoholilla. Alkoholi saa elämäsi aina pahempaan solmuun ja henkinen kasvusi pysähtyy. Toivotaan parempaa huomista !!
Onko muuten niin, että huostanuoret eivät välttämättä saa itse päättää mihim hakeutuvat koulutukseen? Vieläkö tässä vaiheessa sossu näyttää kyntensä tyyliin "olen ajatellut sun menevän nuorten työpajalle?".
"
Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten itsenäistymisvarojen käsittely
Lastensuojelulain 46 § ja -asetuksen 6 c §:n mukaan kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimia, sijaishuoltoa tai jälkihuoltoa koskevien säännösten mukaan sijoitetulle lapselle tai nuorelle on hänen itsenäistymistään varten kalenterikuukausittain varattava määräsumma rahaa. Määrän on vastattava vähintään 30 % hänen asiakasmaksuista annetun lain 14 §:ssä tarkoitetuista tuloistaan, korvauksistaan tai saamisistaan.
"
lisäksi:
"
Suomen Pankkiyhdistyksen pankeille antaman suosituksen mukaan itsenäistymisvaroja varten tulee avata pankkitili kunnan ja sosiaaliviraston nimellä, käyttäen kunnan LY-tunnusta. Huomautustietoihin merkitään lapsen nimi. Tilin käyttöoikeus määritellään kulloinkin tarkoituksenmukaiselle tavalla (sosiaalityöntekijä, perhehoitaja, omahoitaja, yksikön johtaja tms.). Kun tarkoituksena on nimenomaan opastaa lasta ja nuorta rahankäyttöön, on suositeltavaa, että hän itse on mukana tilin käytössä. Lapselle/nuorelle itselleen voidaan antaa oikeus myös yksin käyttää tiliä. Tilin avanneen yksikön tulee luonnollisesti valvoa ja seurata tilin käyttöä.
"
Lähde:
http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;63;375;23761;23776;3797
Eli ihan kiva rahapotti pitäis olla jokaiselle huostaanotetulle lapselle säästettynä, ja sinä hetkenä, kun hän täyttää 18 vuotta, rahat on annettava hänelle ja hän saa niillä tehdä mitä itse haluaa.
Jälkihoito on toinen asia kuin itsenäistymisvarat.
Jälkihoito on nuoren tukemista ja koulutuken maksamista ja sen sellaista. Ja huom! toisin kuin jotkut sossutantat tuntuvat kuvittelevan, jälkhoitokaan ei saa viedä täysi-ikäisen nuoren itsenäisyyttä päättää itse omista asioistaan, opiskelustaan, kotinsa sisustamisesta, menemisistään ja tulemisistaan. Heti 18-vuotiaana henkilö on täysivaltainen aikuinen eikä KUKAAN saa häntä estää matkustamasta, tai tekemästä mitä hän keksii. Tämä pitää tiedottaa selkeästi nuorille huostaanotosta vapautuville.
Itsenäistymisvarat kertyvät lapselle siinä tapauksessa, että hän saa jotain rahaa sijoituksenaikana esim. orvoneläkettä tms. Jos lapsi ei saa mitään rahaa ei myöskään mitään itsenäistymisvaroja kerry.
Kukin kunta antaa muussa tapauksessa mitä antaa esim. Helsinki antoi meidän nuorelle 511e, hänen muuttaessaan omilleen, lisäksi oma sosiaalityöntekijä auttaa esim. tukien hakemisessa jos sellaisiin on oikeutettu, meidän nuori ei ole kun käy työssä. Sitten kun opiskelee saa siihen avustusta.
"
Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten itsenäistymisvarojen käsittely
Lastensuojelulain 46 § ja -asetuksen 6 c §:n mukaan kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimia, sijaishuoltoa tai jälkihuoltoa koskevien säännösten mukaan sijoitetulle lapselle tai nuorelle on hänen itsenäistymistään varten kalenterikuukausittain varattava määräsumma rahaa.
"
Ettekö ole kerryttäneet siellä teidän kunnassa, hyi, hyi, no sitten maksatte jälkikäteen.
eli ikävuosista 8-18 olin sijoitettuna. Ensin oli kyseessä lastenkoti ja siitä ei sen enempää kuin että samaa en kenellekään soisi.
Sitten pääsin perheeseen, jossa ennestään oli omien lapsien lisäksi meitä sijoitettuja 3 ja pikkuhiljaa pääsin jaloilleni. Aina ei tietenkään ollut helppoa. Olinhan omasta kotoani saanut monia vääriä ja joitain sairaitakin malleja siihen miten ihmisen pitäisi elää ja olla.
Koulun piti meilläkin sujua eikä vanhemmat olleet mitään "kasvatusammattilaisia". Pienemmät piti ottaa aina huomioon eikä todellakaan olisi käynyt päinsä että joku olisi perheen yhteisen uimareissun aikana lähtenyt omille teilleen mopoileen!!!
Oma osuutensa piti tietenkin taloustöistä tehdä niinkuin kaikkien perheen jäsenten.
Tupakka- ja alkoholikokeiluista rangaistiin niinkuin kai rankaisevat kaikki lapsestaan välittävät vanhemmat oli sitten omat tai sijaissellaiset.
Enkä todellakaan ole jäänyt istumaan perseelleni ja ruikuttumaan ja kiroamaan pahaa maailmaa, joka kohadalleni johti perheen jossa välitettiin. Ilmeisesti hyvin samanlaisen kuin sinullakin...
Eli tämä paneekin nyt miettimään, että voisiko se persiilläistumissyy ollakin jossain muualla kuin pahoissa sijaisvanhemmissa, jotka yritti saada sinut jaloillesi?
"
Tupakka- ja alkoholikokeiluista rangaistiin niinkuin kai rankaisevat kaikki lapsestaan välittävät vanhemmat oli sitten omat tai sijaissellaiset.
"
Opitko rankaisujen johdosta pysymään irti tupakasta ja alkoholista. Eikö lainkaan omalla itsesuojeluvaitollasi tai omalla järjelläsi olisi kenties ollut asian kanssa tekemistä. En millään usko, että rankaisujen avulla kukaan jättää alkoholin tai tupakan väliin, päinvastoin, kun aikuisuus koittaa, eikä rankaisupelkoa enää ole, niin silloihan sitä vasta villiintyy ne, joita on rankaistu. Ei rankaisulla mikään muu mene perille kuin mielivalta, sentään kun on kyse niin isoista ketkä alkoholia kokeilevat. Pieni lapsihan ei ota, vaan sylkäisee suustaan pahanmakuisen litkun.
ja kotiarestia.
Ihan samanlaiset rangaistukset kuin mitä perheemme biologisetkin lapset vastaavista rikkeistä saivat.
Ja samalla lailla aiomme omat lapsemme kasvattaa jos vastaaviin syyllistyvät.
opettaisit lapsesi arvostamaan omaa itseään, ruumistaan, ja omaa sieluaan niin paljon, etteivät he haluaisi myrkyttää sitä. Olisiko tämmönen vaihtoehto pitkäjännitteisempi, kuin hetken rangaistus, joita kenties joutuu määräämään useita ja ne kielivät lapselle, että hän on paha ja paha teko palkitaan pahalla.
Sinulla ei taida olla lapsia eikä juuri kokemustakaan niistä?
olla koiria.
kasvatus, ei juurikaan poikkea toisistaan. Myös koiria kehutaan ja kannustetaan tekemään oikein ja pönkitetään niiden itsetuntoa, että niistä tulisi täyspäisiä terveellä itsetunnolla varustettuja aikusia ihmisen seuralaisia.
ihan oikealla asialla.
Lapsia pitää opettaa arvostamaan itseään, kuten Hellu sanoi.
Mikään ei kuitenkaan takaa, että kaikki kokeilut jättäisivät, mutta luultavasti vahvalla itsetunnolla varustetun on helpompi jättää pelkkään kokeiluun.
Hellu ei kovin paljon lasten kasvatuksesta ymmärrä, mutta tässä kohtaa hänen neuvonsa osui nappiin.
Kyllä ne Amalia pitää poiketa.
Tosin, jos joku haluaa kasvattaa lapsensa kuin koiranpennun, niin lakihan ei sitä kiellä. Tosin inhimillisyys uupuu. Sehän näkyi siinä Silminnäkijä-ohjelmassakin, jossa perhekodin kasvatusmenetelmät olivat just yhtä joustamattomia ja pragmaattisia, kuin mitä koirankasvatuksessa pitää olla, jotta koira oppis.
Ihmisen kohdalla siitä voi olla toisenlainen lopputulos, kuten aloittajamma tuossa kertoo, syystäkin kyynisenä, katkerana ja kohdeltuna kuin koiraa.
En usko, että viikkorahan epääminen tai kotiaresti estää kenenkään alkoholikokeiluja, saati että ne kenenkään itsetuntoa kohentaisivat tai viestisivät kasvattajan arvostuksesta. Päinvastoin, kun on selkee säännöstö, mikä rangaistus mistäkin rikkeestä seuraa, saattaa nuori ihan ratkaista, että ok, otanpa tästä puol pulloa viiniä ja sehän tietää viikon kotiarestia, mutta kärsin sen.
Toisaalta, jos lapsi opetetaan kunnioittamaan ehdoitta auktoriteettia, kuten koira opetetaan, niin siitähän seuraa se, että hän tottelee kaikkia itseään henkisesti tai fyysisesti vahvempia kavereitakin auktoriteettinaan.
Terve itsetunto ei kasva rangaistuksilla. Eikä rangaistukset suojaa alkoholismilta. Siitä on esimrkkinä kaikki maamma sadat tuhannet spurgut, joiden faijat hakkas poikiaan remmillä pari kertaa viikossa vähintään ja nyt maistuu viina tai tenukin parmman puutteessa.
rankaisemalla, vaan palkitsemalla. Väärä teko jätetään huomiotta ja oikeasta annetaan palkinto, minä käytän makupaloja.
Koirien kasvatus kuin lastenkin ainakin meillä biokodissa oli inhimillistä. Perhetyöntekijän mielestä koirat kuuluu tarhaan pihan perälle ja lapset huostaan. Se s**tanan eukko jos nyt olisi saatuvilla niin söisi koiran paskan, ihan ite lusikoisi suuhunsa. Saa nähdä jos vaikka saisinkin houkuteltua sen jotenkin vielä kotiini kun silloin en tullut tehneeksi, niin syö se koiranpaskaa. Lautaselle laitan ja lusikan viereen.
enää illalla, kun nöin sönkkäät jo tuohon aikaan päivästä tai "kiroituksesi" on sitä sun tätä...;-)
kanssasi aivan samaa mieltä, kuten voinet todeta tuolla alempana.
En huomannut, että kukaan olisi edes sanonut, että koiria kasvatetaan rankaisemalla.
Meillä kyllä moititaan koiraa jos se saadaan "rysän päältä" kiinni. Meillä pentu alkoi kaivaa isoja kukkapurkkeja sisällä ja aika nopeasti hoksasi, ettei sellaista tehdä kun sitä moitittiin. Kuinkahan kauan olisi kestänyt jos "teko olisi jätetty huomiotta"?
Yritä arvata uudestaan.
Minusta rangaistusperusteinen kasvatus halveksii lapsen älykkyyttä. Eikä koiran palkitsevuuteenkaan perustuva kasvatus mielestäni ole ihmislapsen arvolle sopivaa suhtautumista. Ihan kuin ihmisen aivot olisivat samanlaiset kuin koiran aivot.
Lapsi oppii ja kasvaa ihmiseksi matkimalla muita ympärillään olevia isompia ihmisiä. Hän oppii suhtautumaan toisiin ihmisiin tasan niin kunnioittavasti, kuin häneen on suhtauduttu. Näin on käynyt tuolle yhdelle sijoitetulle, joka suunnittelee toistavansa sijarin kasvatusmenetelmät omille lapsilleen. Siksi myös hakkaajan lapsi hakkaa omia lapsiaan helpommin kuin sellainen, jota ei ole äiti ja isä lapsena lyönyt. En kyllä tiedä, mistä nämä viikkorahojen tienaamiset halonhakkuulla ja vastaavasti niiden menettämiset tuhmuuksista juontavat juurensa, mutta kyllä sekin varmaan tuottaa aikuisia, jotka kokevat, että rahalla saa mokansa anteeksi isonakin.
Mutta mitä kasvaa lapsesta, jonka kotona on erilainen henki kuin sijoituspaikassa?
juttuja ja esimerkkejä niiiin kauhian sanatarkasti ottaa, kun vertasin koiranpennun kasvattamiseen.
Noin pääperiaatteittain ne on kuitenkin saman tyyppisiä.
Eihän koiralle kannata tietenkään asioita mitenkään selittää/perustella, kun ei ymmärtäisi kuitenkaan.
Lapselle sen sijaan ikätasonsa mukaisesti voi ja pitääkin.
Tarkoitin nyt lähinnä sitä, että koirakin kasvatetaan paremmin hyvällä, kuin pahalla ja rangaistuksilla.
Koiraakin kehutaan ja kannustetaan. Siten saadaan yleensä parhaat tulokset.
Samalla tavalla pitäisi kasvattaa kannustaen myös lapset.
juu.
että koiran voi saada rysän päältä kiinni. Ettet nyt sekoittanut ukkoosi...
Koiran kasvatus vaatiikin pitkää pinnaa. Sen takia ei kaikkien pidäkään hankkia koiraa. En osaa sanoa aikataulua, mutta koirasta on iloa kun sen viitsii rakkaudella ja oikein kouluttaa. Makupaloilla. Ihmisen lasta ei makupaloilla kouluteta, jotkin luulee että ukko koulutetaan makupaloilla mutta tulos on epävarmaa...
tässä esimerkki
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200808128088158_ul.shtml
En osannut kuvitella, että joku ei ymmärrä mitä tarkoittaa kun kirjoittaa jotain sitaatteihin.
Jos aletaan halkomaan pilkkua niin voin kertoa, ettei mieheni harrasta kalastusta.
Olen samaa mieltä kanssasi rangaistuksen suhteen. Terve järkeä keskustelu auttaa eikä uhoaminen...
Oma tyttöni sanoi aikoinaan (silloin 17-v, nyt 20-v) että: äiti, haluaisin kokeilla miltä känni tuntuu. Sovimme että otamme yhdessä pienen hiprakan kotona telkkaria katsellen. Joimme yhdessä pullon valkkaria ja seuraavana aamuna tyttöni sanoi että ei koskaan enään juo. Eikä muuten ole juonutkaan.
Oikea ratkaisu on kultainen keskitie. Kun saa koiran pahanteosta kiinni, niin kyllä sitä kuuluu nuhdella. Oikeasta käytöksestä sitten palkkio. Uutta asiaa ei koskaan saa opettaa nuhtelemalla tai pakottamalla, siinä tekee moni virheen. Kuitenkin kun koira jo jonkun asian osaa ja käytöstavat pääsee unohtumaan, on rankaisu paikallaan.
Liiallisen lepsulla makupalakoulutuksella saadaan aikaan niitä kulmakunnan kauhuja: kauheita räyhääjiä ja sisälle kusijoita. Jos koira pureskelee kenkääsi, niin ihanko oikeasti luulet, että huomiotta jättäminen opettaa sen olemaan kiltisti? Ei suinkaan, vaan sinunhan täytyy keskeyttää toiminta. Tai entäs jos koirasi näykkii vierasta, ethän voi vain jättää huomiotta, vaan koiraa on ehdottomasti kiellettävä!
Näillä ohjeilla olen korjaillut monta mukamas parantumatonta ongelmatapausta, jotka johtuvat juuri tuollaisesta naminami-koulutuksesta. Täytyy osata käyttää "keppiä ja porkkanaa" oikeassa suhteessa. Mutta tämäpä meni nyt aika paljon ohi alkuperäisen aiheen. :)
Millä oikeudella sosiaaliviranomaiset pettävät lapselle antamansa lupauksen kerta toisensa jälkeen:
"
lupailtiin kovasti että pääsen heti pois kun koulu alkaa sujumaan, no, se sujui alusta asti mutta aina vaan sijoitusta pidenettiin.
"
Onko lapsi lastensuojeluviranomaiselle niin arvoton, että hänelle saa suoltaa paskaa ja pettää lupauksensa. Lapsi omalta osaltaan täyttää ehdot, ja silti lastensuojeluviranomainen ei pettää lupauksensa kotiinpääsystä. Sijaritkin itkevät täällä päivästä toiseen, miten lasten vanhemmat tuottavat pettymyksen lapsilleen kun eivät pidä lupauksiaan. Sosiaaliviranomaisia he eivät arvostele eivätkä kritisoi samoista asioista, vaikka lapsi täyttäisi sosiaaliviranomaisen asettamat tavoitteet. Ei ihme, että luottamus kaikkeen menee lastensuojelun kasvatusmenetelmien tuloksena.
Vanhemmat ovat kertoneet kuinka sosiaalitantat vedättävät heitä kotiuttamismahdollisuuksia lupaillessaan jopa vuosikausia, mutta että he tekevät sen lapsillekin on jo törköyden huippu. Kiitos alottajalle, kun kerroit lastensuojelijoiden epärehellisyydestä myös lapsia kohtaan.
vain ammatin takia?
Itse olen kohdannut vain ymmärtäviä sosiaalityöntekijöitä.
HE ovat olleet todellakin lasta auttamassa,estämässä enempää vahinkoa..JOS joku on muunlaista kohdannut,ei pidä silti yleistää.
Eihän sosiaaliviranomaisille ole kunnolla edes ohjeistettu, miten huostan purku tapahtuu käytännössä. Nyt vasta on herännyt ajatus siellä sosiaalipuolella, että hei, näähän voidaan purkaa ennen täysikäisyyttä.
Jos ei edes mitään kunnon ohjeita ole, miten purkaminen tehdään, niin ei joku sosiaalityttönen kehtaa tai rohkene vanhemman ja kokeneemman kolleegansa aikanaan tekemää huostaanottoa lähteä riisumaan.
Melko alhaista jossittelua, sitä mitä sinä täällä jaksat jatkuvasti suoltaa.
Ensinäkin kyllä siellä sosiaalipuolella työskentelevät sosiaalityöntekijät ovat nyt kuitenkin hiukan koulutustakin saaneet.
Sinne kun ei nyt aivan millään toisen asteen perustutkinnoilla lähdetä lastensuojeluasioista päättämään!!
SUOSITTELEN että lähdet ensin opiskelemaan ja sitten työskentelemään sosiaalityöntekijäksi ja tulet sitten tänme arvostelemaan ihmisiä sen perusteella mitä he ovat ammatiltaan tai mitä työkseen tekevät!
Helppo arvostella kun ei tarvitse itse vaivata päätään millään muulla!! Uskon että sinulta ei edes vastaava työnteko onnistuisi!
En todellakaan sovellu alalle, jossa päätyönä puututaan ihmisten perusoikeuksiin.
ominaisuudessa niin siinä ei kyllä
"hiukkasen koulutusta saaneet" - henkilöt voi eivätkä lakiemme mukaan edes saa
tehdä lastensuojeluviranomaisen työtä!
Sellaista "hiukkasen koulutusta viranomaisella" -toimintaa kutsutaan tämän maan oikeussaleissa laittomaksi toiminnaksi!
Jokainen joka hyväksyy tälläisen kuntien lastensuojeluviranomaisten
hiukkaskoulutuksen
ei voi ainakaan ääneen puhua mistään lapsen edusta tai lasten suojelusta.
Kyllä jokaisella lapsella ja nuorella on kohdatessaan lastensuojeluviranomaisen omassa elämänpiirissään
oikeus vähintäänkin siihen
että lapsen tain nuoren ja heidän perheidensä asioita käsittelevä viranomainen
on vähintään lain vaatimustenkin mukaisesti koulutuksen ammattiinsa saanut!
http://personal.inet.fi/surf/ihmistenkaupunki/2007/02/ongelmanuoret-ja-lastensuojelu.html
"...
Tampereella kaikki ei sosiaalityön osalta ole kunnossa.
Kaupungilla ei ole riittävästi ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä. Yritin nostaa ongelmaa kaupunginvaltuustossa keskusteluun tekemällä valtuustokyselyn lastensuojelun tilanteesta.
Kentältä kuuluneiden tietojen mukaan Tampereella on valmisteltu jopa kiireellisiä huostaanottoja sellaisten opiskelijoiden voimin,
jotka eivät ole ehtineet opiskella lastensuojeluasioita
ja joilla ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä kyseessä olevan perheen tilanteeseen – puhumattakaan pitkien yhteistyösuhteiden rakentamisesta.
Ainoana apuna työssä on ollut kirjahyllyssä oleva opaskirja..."
kuulostat just eikä melkein ihan viranomaisten kätyriltä!mene vaan ajois muualle selvittämää hyvyyksiä sijaisperheist tai soskuist..tää on meiän äitien palsta!eikä me tarvitä soskujen kannustajia tääl!
kirjoittaa puuta heinää ihmisistä eli vanhemmista?
Sillähän me elämme.
voi sinua.olen itse pienen pojan äiti ja aloitan juuri kovan taistelun siitä,että saanko lapseni takaisin omaan kotiin vai en.otin asianajajan, mutta sydäntäni raapaisi ajatus että jos ei mikään onnistukaaan ja poikani joutuukin jonnekin kamalaan paikkaan..tuntuu pahalta kuulla,että maailma on tosiaan paha,3vkoa suitten sanoin lapselleni,että maailma on paha,mutta äiti aina rakastaa!ja sen kun muistaa,niin kaikesta selviää!voimia sinulle upea poika!olet hienosti selvinnyt elämän kolhuilta
kannattaa mielummin nyt aluksi elää ja nauttia vapaudesta (etkä suostu mihinkään sossun ehdottamiin työpaja ym juttuihin,ne tyrkyttää niitä siks että vapautuisivat lälkihuollon järjestämisestä,) niin kauan ku tulee 21v täyteen,sitten menet opistkelemaan puoleks vuodeks ja keskeytät opinnot armeijan ajaks,intin jälkeen takas kouluun ja opiskelet niin monta vuotta ku jaksat.tällä toiminnalla jälkihuolto pelaa kokoajan niin kauan kun haluat.kunhan muistat elää ihmisiksi,
että mikä tässä on ideana?
Miksi aikuinen ihminen haluaa "roikkua" jälkihuollossa? Eikö olisi hienoa tulla toimeen omillaan, eikä elää pelkästään yhteiskunnan tuella?
Se on hienoa, että yhteiskunta auttaa opiskelussa, mutta rajansa kaikella jos se alkaa kestämään vuositolkulla keplottelun johdosta.
En halua arvostella kenenkään elämäntyyliä, mutta kyllä 21vuotiaana pitäisi jo koittaa omia siipiään.
Kaikkea sitä esitetäänkin. Huostaanotettu lapsihan on oman onnensa varassa suomalaisessa lastensuojelussa koko lapsuutensa ajan. Kyllä siinä on siivet palaneet moneen kertaan.
Minä suosittelen että turvattuun virkaansa tuudittautuneet aikuiset virkamiehet (erottamattomat) kokeilisivat omia siipiään vapailla työmarkkinoilla. Huonosti kävis.
Ihan täysi oikeus nuorella on kuittailla itselleenkin jotain, kun muut ovat häntä "suojellessa" työllistyneet.