Kuka valvoo ihmisoikeuksia Suomessa?
Vanhempi hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä ihmettelee Ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamaa tuomiota, jossa perheen lapset otettiin huostaan, toinen suoraan synnytyspöydältä (HS 29.4.).
HS pääkirjoitus (30.4) arveli, että viranomaisella on ehkä ollut salassa pidettävät perustelut toimiinsa. Ihmisoikeustuomioistuimella oli käytössään kaikki asiakirjat, joten siitä ei ole kyse, vaan suomalaisen lastensuojelun omaksumista Ihmisoikeussopimuksen vastaisista toimintaperiaatteista.
Lastensuojelulaki ja Euroopan Ihmisoikeussopimus lähtevät siitä, että huostaanotto on aina väliaikainen toimi. Lapsi pitää kotiuttaa heti kun kodin olosuhteet eivät enää ole vaaraksi. Lapsen ja vanhempien suhteet on huostaanoton aikana turvattava, jottei lapsi vieraannu.
STM on aktiivisesti ajanut vastakkaista tulkintaa: perhettä ei tarvitse yhdistää, vaan perheenjäsenet saa lapsen edun perusteella vierottaa. Lähtökohta on epädemokraattinen ja johtaa myös lapsen oikeuksien loukkaamiseen. Oikeusvaltiossa kansalaisilla on tasavertaiset oikeudet. Ei edes 'lapsen etu' voi olla syy, jolla muut perheenjäsenet joutuvat oikeudettomaan asemaan.
Suomen hallituksen selityksissä Ihmisoikeustuomioistuimelle halutaan kiistää, että sopimuksen 8. artiklan tarkoitus olisikaan lapsen kotiuttaminen ja esitetään mm. sellainen julma veruke, että lapsi voi myöhemmin, tasavertaisena aikuisena ottaa yhteyden vanhempiinsa ja luoda normaalit perhesuhteet. Hallitus vetoaa lapsen etuun, vaikka tavoitteena ei ole suojella yksittäisen lapsen etua, vaan viranomaisen valtaa vierottaa lapset vanhemmistaan.
Kyseisen perheen lapset eivät ole seitsemään vuoteen päässeet jouluna tai lomilla omaistensa luo, eivätkä ole koskaan saaneet tavata vanhempiaan ilman valvontaa, vaikka tapaamiset eivät äidin tervehdyttyä lautakunnankaan mukaan vaarantaneet lapsia. Miksi siis? Perheenjäsenten välinen kiintymys on estettävä, koska lasten tulee juurtua sijaisperheeseen. Näin luodaan tilanne, jossa lapsia ei lopulta voida kotiuttaa.
HS:n uutisessa tutkija uskoo, että huostaanotot tehdään liian myöhään. Ihmisoikeustuomioistuimessa oltiin kuitenkin ilmeisen hämmästyneitä siitä, että Suomessa lapsi voidaan ottaa huostaan suoraan synnytyssalista sallimatta minkäänlaisten kiintymyssuhteiden muodostumista. Vastasyntynyt ei saanut edes elimistöään suojaavaa äidinmaitoa. Vanhemmat eivät aluksi saaneet lainkaan tavata vauvaa, vaikka laillista tapaamisten rajoituspäätöstä ei ollut. Lisäksi huostaanotto oli valmisteltu salassa, vanhempia laillisesti kuulematta.
Lastensuojeluviranomaisten menettelytavat olivat tässä tapauksessa niin räikeästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisia, että Ihmisoikeustuomioistuin otti ensimmäistä kertaa kantaa myös huostaanoton perusteisiin, jotka on tähän asti jätetty kansallisten viranomaisten harkintaan. Riittäviä perusteita huostaanottoon ei ollut ja käytetyt keinot olivat ylimitoitettuja. Menettelyä ei pidetty demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvina, vaan harkintavalta oli ylitetty ja syyllistytty Ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan loukkaamiseen.
Ihmisoikeustuomioistuin ei osoittanut ymmärtämystä sille viranomaisten vaatimukselle, että lapsen isän tuli katkaista suhteensa lapsen äitiin. Isä oli hoitanut vauvaansa lastenkodissa ja kotilomilla erinomaisin arvosanoin, mutta lasta ei lopulta annettu hänelle, koska hän - muutettuaan viranomaisen painostuksesta erilleen - piti kuitenkin yhteyttä lapsen äitiin.
Tuomioistuin piti ihmisoikeuksien loukkauksena myös sitä, että huostaanotto määriteltiin jo aluksi pitkäaikaiseksi, eikä perheen jälleenyhdistämistä edes harkittu, vaikka äidin mielenterveyden ongelmat eivät lääkärin lausuntojen mukaan olleet pysyviä ja hän oli myöhemmin tervehtynyt. Tuomioistuin oudoksui sitä, että näiden lausuntojen sijaan tukeuduttiin sellaisen lääkärin lausumaan, joka äitiä koskaan tapaamatta esitti, ettei äiti nähnyt lapsiaan yksilöinä, jotka tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että vanhemmat asuvat edelleen yhdessä ja heillä on yhteinen lapsi, jota ei ole tarvinnut ottaa huostaan.
Hämmentävää on, että Suomen hallituksen edustajat mm. Heiliö puolustivat Ihmisoikeustuomioistuimessa intohimoisesti näin julmia toimia, jotka eivät ole sopusoinnussa Ihmisoikeussopimuksen ja kansallisen lain kanssa. Kuka lopulta valvoo ja edistää kansalaisten ja etenkin lasten ihmisoikeuksien toteutumista, kun hallitus puolustaa Ihmisoikeustuomioistuimessa itse allekirjoittamansa Ihmisoikeussopimuksen vastaista linjaa? Päätökset löytyvät netistä www.kaapeli.fi/pesue/.
ANU SUOMELA
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto Pesue ry
[email protected]
Vanhempi hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä ihmettelee Ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamaa tuomiota, jossa perheen lapset otettiin huostaan, toinen suoraan synnytyspöydältä (HS 29.4.).
HS pääkirjoitus (30.4) arveli, että viranomaisella on ehkä ollut salassa pidettävät perustelut toimiinsa. Ihmisoikeustuomioistuimella oli käytössään kaikki asiakirjat, joten siitä ei ole kyse, vaan suomalaisen lastensuojelun omaksumista Ihmisoikeussopimuksen vastaisista toimintaperiaatteista.
Lastensuojelulaki ja Euroopan Ihmisoikeussopimus lähtevät siitä, että huostaanotto on aina väliaikainen toimi. Lapsi pitää kotiuttaa heti kun kodin olosuhteet eivät enää ole vaaraksi. Lapsen ja vanhempien suhteet on huostaanoton aikana turvattava, jottei lapsi vieraannu.
STM on aktiivisesti ajanut vastakkaista tulkintaa: perhettä ei tarvitse yhdistää, vaan perheenjäsenet saa lapsen edun perusteella vierottaa. Lähtökohta on epädemokraattinen ja johtaa myös lapsen oikeuksien loukkaamiseen. Oikeusvaltiossa kansalaisilla on tasavertaiset oikeudet. Ei edes 'lapsen etu' voi olla syy, jolla muut perheenjäsenet joutuvat oikeudettomaan asemaan.
Suomen hallituksen selityksissä Ihmisoikeustuomioistuimelle halutaan kiistää, että sopimuksen 8. artiklan tarkoitus olisikaan lapsen kotiuttaminen ja esitetään mm. sellainen julma veruke, että lapsi voi myöhemmin, tasavertaisena aikuisena ottaa yhteyden vanhempiinsa ja luoda normaalit perhesuhteet. Hallitus vetoaa lapsen etuun, vaikka tavoitteena ei ole suojella yksittäisen lapsen etua, vaan viranomaisen valtaa vierottaa lapset vanhemmistaan.
Kyseisen perheen lapset eivät ole seitsemään vuoteen päässeet jouluna tai lomilla omaistensa luo, eivätkä ole koskaan saaneet tavata vanhempiaan ilman valvontaa, vaikka tapaamiset eivät äidin tervehdyttyä lautakunnankaan mukaan vaarantaneet lapsia. Miksi siis? Perheenjäsenten välinen kiintymys on estettävä, koska lasten tulee juurtua sijaisperheeseen. Näin luodaan tilanne, jossa lapsia ei lopulta voida kotiuttaa.
HS:n uutisessa tutkija uskoo, että huostaanotot tehdään liian myöhään. Ihmisoikeustuomioistuimessa oltiin kuitenkin ilmeisen hämmästyneitä siitä, että Suomessa lapsi voidaan ottaa huostaan suoraan synnytyssalista sallimatta minkäänlaisten kiintymyssuhteiden muodostumista. Vastasyntynyt ei saanut edes elimistöään suojaavaa äidinmaitoa. Vanhemmat eivät aluksi saaneet lainkaan tavata vauvaa, vaikka laillista tapaamisten rajoituspäätöstä ei ollut. Lisäksi huostaanotto oli valmisteltu salassa, vanhempia laillisesti kuulematta.
Lastensuojeluviranomaisten menettelytavat olivat tässä tapauksessa niin räikeästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisia, että Ihmisoikeustuomioistuin otti ensimmäistä kertaa kantaa myös huostaanoton perusteisiin, jotka on tähän asti jätetty kansallisten viranomaisten harkintaan. Riittäviä perusteita huostaanottoon ei ollut ja käytetyt keinot olivat ylimitoitettuja. Menettelyä ei pidetty demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvina, vaan harkintavalta oli ylitetty ja syyllistytty Ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan loukkaamiseen.
Ihmisoikeustuomioistuin ei osoittanut ymmärtämystä sille viranomaisten vaatimukselle, että lapsen isän tuli katkaista suhteensa lapsen äitiin. Isä oli hoitanut vauvaansa lastenkodissa ja kotilomilla erinomaisin arvosanoin, mutta lasta ei lopulta annettu hänelle, koska hän - muutettuaan viranomaisen painostuksesta erilleen - piti kuitenkin yhteyttä lapsen äitiin.
Tuomioistuin piti ihmisoikeuksien loukkauksena myös sitä, että huostaanotto määriteltiin jo aluksi pitkäaikaiseksi, eikä perheen jälleenyhdistämistä edes harkittu, vaikka äidin mielenterveyden ongelmat eivät lääkärin lausuntojen mukaan olleet pysyviä ja hän oli myöhemmin tervehtynyt. Tuomioistuin oudoksui sitä, että näiden lausuntojen sijaan tukeuduttiin sellaisen lääkärin lausumaan, joka äitiä koskaan tapaamatta esitti, ettei äiti nähnyt lapsiaan yksilöinä, jotka tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että vanhemmat asuvat edelleen yhdessä ja heillä on yhteinen lapsi, jota ei ole tarvinnut ottaa huostaan.
Hämmentävää on, että Suomen hallituksen edustajat mm. Heiliö puolustivat Ihmisoikeustuomioistuimessa intohimoisesti näin julmia toimia, jotka eivät ole sopusoinnussa Ihmisoikeussopimuksen ja kansallisen lain kanssa. Kuka lopulta valvoo ja edistää kansalaisten ja etenkin lasten ihmisoikeuksien toteutumista, kun hallitus puolustaa Ihmisoikeustuomioistuimessa itse allekirjoittamansa Ihmisoikeussopimuksen vastaista linjaa? Päätökset löytyvät netistä www.kaapeli.fi/pesue/.
ANU SUOMELA
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto Pesue ry
[email protected]
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lastensuojelulaki ja Euroopan Ihmisoikeussopimus lähtevät siitä, että huostaanotto on aina väliaikainen toimi. Lapsi pitää kotiuttaa heti kun kodin olosuhteet eivät enää ole vaaraksi. Lapsen ja vanhempien suhteet on huostaanoton aikana turvattava, jottei lapsi vieraannu.
että lasten oikeuskien toteutumista valvoo maassamme Riitta-Leena Paunion. Tuntuuko uskottavalta teistä.
nuortemme asioissa ollut.
Hänellä kun on mahdollisuus
jopa ihan oma-aloitteisestikin
puuttua maassamme oleviin lapsia ja nuoria koskeviin epäkohtiin, laiminlyönteihin, laittomuuksiin jne
(niitä ei sitten ilmeisestikään ole
vai onko hän niin tavoittamattomissa
ettei saa tietoa mitä tämän maan kuntaviranomaisten taholta periferioissa touhutaan....).
lasten suojelun suhteen nykyään on ja joka on ollut todistettavissa jo 1999 luvulla...ja lisää 2001..mutta mutosta ei tuosta huolimatta tullut vaikka EU:tuomio istuin moittinut suomea jo montako kertaa??? Sama vaan jatkuu ja kuinkahan kauan? Milloin suomi joutuu vastuuseen??
Se mikä meillä on erityisen huolestuttavaa on kolmannen valtiovallan (lehdistö, media) vaikeneminen. Jo se on noloa että valtakunnan suurimman päivälehden etusivu on täynnä mainoksia, mutta vielä nolompaa on että ko.lehti sensuroi kovalla kädellä julkaisemiaan mielipiteitä. Tai no, julkaisihan ko. lehti aika avoimesti seksikysely"tutkimuksensa" tulokset...
Voi olla, että jollakin viranomaisella/ihmisellä on virallinen status, että valvoo ihmisoikeuksia. Tämä tehtävä jää kyllä tekemättä, koska mitään epäkohtia ei näy, eikös ne yritä siloitella kaikkia raporttejaan?
Käytännössä kai meillä on nämä kaksi ihmisoikeus asintuntijaa Roos ja Suomela, vai onko muita?
Käsittääkseni hätäselitykseen Paunion osuudesta päädyttiin siinä vaiheessa kun Suomelta tivattiin "yleislapsiasianvaltuutettu" Aulan valtaoikeuksien puutteesta. Sivistysmaissa lapsiasianvaltuutettu käsittelee yksittäisen lapsen ongelmat ja auttaa yksittäistä lasta hänen hädässään. Meillä lapsiasianvaltuutettu Aulalle ei annettu valtuuksia toimia yksittäisen lapsen hyväksi ja kun tästä arvosteltiin Suomea, ja tivattiin, että kuka sitten yksittäistä lasta auttaa, niin vastattiin hätäpäissään, että Paunio. En ole kyllä kuullut, että hän olisi yhdenkään yksittäisen lapsen asioihin tarttunut.
Suomea kuitenkin kiiteltiin siitäkin vähästä, että tänne ylipäätään suostuttiin viimein hommaamaan tuo Aula osapäiväiseksi lapsiasianvaltuutetuksi. Meillehän ei aiemmin jostain kumman syystä haluttu mitään lapsiasianvaltuutettua. Nyt on tuo tynkävaltuutettu Aula (osa-aikatyöläinen).
Hyvin tahmeeta on kaikenlainen lapsen oikeuksien takaaminen tässä maassa.
löytyneekään on jo toinen juttu.
Mutta onhan se vallan erinomaista, kun Suomen selitys 8aikoinaan) oli tämä
lasten asia mies Paunio
niin moniko lapsi tai nuori edes tässä maassa tietää
mokomasta Eduskunnan Oikeusasiamiehestä tai Pauniosta nyt puhumattakaan.
Eduskunnan Oikeusasiamiehestä, jonka siis olisi tarkoitus ottaa kantaa tai antaa lausuntoja lasten ja nuorten asioihin ja valituksiin,
tuomioitahan hän ei jakele, suosituksiako vai mitä lienevätkään hänen instituutiostaan tulevat asiakirjat ovat nimeltään ...
Paunionhan, kun on vielä nimenomaan tarkoitus ottaa kantaa.... jne lapsia ja nuoria
eri VIRANOMAISTEN
taholta tehtäviin, koskeviin kohteluihin, toimiin, toimenpiteisiin jne.
pidettä, se kyllä tiedetään. Kuten sekin, että Suomen hallitus on vetänyt lastensuojeluasioissa linjaa, joka rikko sekä
- maan omia voimassa olevia lakeja että
- Ihmisoikeustuomioistuimen linjaa
Ja on meillä viranomaisilla röyhkeyttä PERUSTELLA toimiaan Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimellekin tavalla, joka on ihmisoikeuksien vastaista!
että väitetään olleen "jotain salattavaa tietoa". HAH-HAH!
Kyllä EIT:llä varmasti on kaikki tieto päätöksen tekemiseen, myös se sossujen Suomessa salaama. Ja sossut salaa omia rikoksiaan, ei mitään muuta!
Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio
Eduskunnan oikeusasiamies on oikeustieteen lisensiaatti Riitta-Leena Paunio. Hän on Suomen 17. eduskunnan oikeusasiamies. Hän aloitti tehtävässään 1.1.2002. Hänen toinen kautensa alkoi 1.1.2006 ja jatkuu vuoden 2009 loppuun.
Oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten keskinäisen työnjaon mukaan oikeusasiamies Paunio ratkaisee asiat, jotka koskevat ylimpiä valtioelimiä, periaatteellisesti merkittäviä kysymyksiä, sosiaalihuoltoa, sosiaalivakuutusta, terveydenhuoltoa ja lapsen oikeuksia.
Riitta-Leena Paunion ura eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa on pitkä. Hän tuli kansliaan nuoremmaksi oikeusasiamiehensihteeriksi vuonna 1972. Sen jälkeen hän on työskennellyt vanhempana oikeusasiamiehensihteerinä, esittelijäneuvoksena ja kansliapäällikkönä. Apulaisoikeusasiamiehen varamiehenä hän toimi vuosina 1992 - 1995.Vuodesta 1996 vuoden 2001 loppuun hän oli apulaisoikeusasiamies.
Oikeusasiamies Paunio on julkaissut esitelmiä ja artikkeleita perus- ja ihmisoikeuksista sekä erityisesti sosiaalisista oikeuksista.
Curriculum vitae
27.2.2008 Kotimaa
Paunio: Lapsiin kohdistuva väkivalta vakava yhteiskunnallinen ongelma
Huolimatta siitä, että Suomessa lasten kaikki ruumiillinen satuttaminen ja kurittaminen tukkapöllyä ja luunappeja myöten on laissa yksiselitteisesti kielletty, lasten todellinen asema huolestuttaa edelleen viranomaisia.
. . . Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio sanoi maanantaina,. . .
. . . Paunion järjestämässä yhdenvertaisuusseminaarissa. . .
. . . Paunio muistutti, että. . .
Hoitotakuun rikkomisesta huomautus Jämsässä
Leikkaukseen pääsyn venyminen Jämsässä yli lain salliman rajan toi eduskunnan oikeusasiamieheltä huomautuksen. Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion mukaan Jämsän seudun terveydenhuollon kuntayhtymän olisi pitänyt hankkia potilaan hoito muilta palveluntuottajilta, kun se ei itse pystynyt antamaan sitä hoitotakuun rajoissa.
4.9.2007 Kotimaa
Ihmisoikeudet Suomessa
Suomessa ihmisoikeuksia valvoo Ihmisoikeusliitto. Suomen ihmisoikeustilanteessa on YK:n mukaan edelleen parannettavaa. Ihmisoikeusneuvosto kehottaa Suomea tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia. Vuonna 2008 julkaistussa määräaikaistarkastelussa huomautettiin erityisesti etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta. Rasistisia ilmiöitä Suomen tulisi torjua myös internetissä. Ihmisoikeusneuvosto suositteli Suomelle esimerkiksi ILOn alkuperäiskansojen asemaa koskevan yleissopimuksen hyväksymistä ja allekirjoittamista. Tarkastelu tehtiin Suomen antaman lyhyen raportin perusteella. Raportin laativat valtioneuvoston kanslia ja ministeriöt, mutta myös kansalaisjärjestöillä oli mahdollisuus kommentoida sen sisältöä. Ihmisoikeusneuvosto tekee tarkastelun joka neljäs vuosi jokaisessa YK:n jäsenmaassa. Suomi kuului ensimmäiseen tarkasteluryhmään [6]. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto on havainnut vakavia puutteita erityisesti seuraavissa ihmisoikeuskysymyksissä: Oikeus tasa-arvoon lain edessä/oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin erityisesti tilanteissa, joissa vastapuolena on ihmisoikeuksia loukannut kansallinen viranomainen. Diskriminoinnin kieltäminen, sananvapaus, lasten oikeudet ja järjestäytymisvapaus erityisesti tilanteissa, joissa kansalaiset haluavat toteuttaa oikeuksiansa, kun oikeusturvaloukkauksen on tehnyt kansallinen viranomainen [7]. Suomessa on 2008 annettu kaksi vankeustuomiota pitkäaikaisesta rasistisesta ihmisoikeuksien halventamisesta nettipalstoillaan. Blogit yllyttivät väkivaltaan loukattuja ihmisiä kohtaan, ja sisälsivät islamin uskoa halventavaa ja rasistista aineistoa. Tuomitut vetosivat omiin ihmisoikeuksiinsa ja sananvapauteen rikostensa motiivina [8].
http://www.echr.coe.int/NR/rdonlyres/59F27500-FD1B-4FC5-8F3F-F289B4A03008/0/Annual_Report_2007.pdf
ihanaa kuulla,että edes jotkut tahot puolustavat myös kaikkensa yrittäviä vanhempia sen sijaan, että hehkutetaan miten hirveästi nykyään "on pakko" tehdä lastensuojeluilmoituksia ja ottaa lapsia huostaan huonoista oloista. minä olen saanut kärsiä perättömistä,kostomielessä tehdyistä ls-ilmoituksista usean kerran. sosiaali-ihmisten yhteydenotto tarhaan loukkasi minua pahasti! vierailin vuonna 2005 turun vähä-heikkiläntien pientenlasten vastaanottokodissa ja näin jotain,mitä ei sivistysmaissa pitäisi tapahtua:olohuoneessa istui kaksi lastenkodin hoitajaa,kummallakin vauva sylissään,toinen, 1-vuotias poikavauva huusi naama punaisena kovassa korvasäryssä. hoitajat puhelivat,että vauvalla on korvatulehdus ja häntä pidellyt vanhempi hoitaja, annikki nimeltään läpsi vauvaa suulle leikkien intiaania ja nauroi. katselin tilannetta hiljaa sohvan takana piilossa ja seuraavaksi näin,miten tämä annikki nosti korvakipuisen vauvan nilkoista pidellen ilmaan,pää alaspäin ja nauroi taas sanoen toiselle, marita-nimiselle hoitajalle :"katso, miten räkä valuu maahan asti!" marita hymähti. silloin minä nousin ylös ja huusin rouville :"mitä te oikein teette?" vauva heilautettiin nopeasti normaaliin syliasentoon ja hoitajien ilmeet vakavoituivat. kysyin vauvaa roikottaneen annikki-nimisen hoitajan sukunimeä, se ei kuulemma minulle ulkopuolisena vierailijana kuulu. tein kuitenkin kirjallisen valituksen lastenkodin johtajalle. mihinkään toimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytty,koska näin nämä lastenrääkkääjä-hoitajat myöhemminkin samassa työssään pientenlasten vastaanottokodissa!! lastensuojelulaki ulottuu siis vain koteihin,laitoksissahan ei koskaan tehdä lapsille mitään pahaa. näin annetaan ymmärtää, mutta kauhea totuus on toinen! oma nimeni on mia linda savo ja seison sanojeni takana. valitettavasti en vielä silloin omistanut digi-kameraa;olisin tietysti videoinut näkemäni.