Helsingin Sanomat Yleisönosasto 3.12.1999
Valta ja vastuu pysykööt vanhemmilla
Peruspalveluministeri Eva Biaudet (HS 18.11.) puolustaa esitystä laiksi sosiaalitoimen asiakkaan asemasta vakuuttamalla, että lasten ihmisoikeudet korjaantuvat lastensuojelun valtaa lisäämällä. Lastensuojelun asiakkaan oikeusturvaongelmat eivät kuitenkaan johdu liian vähistä valtaoikeuksista, vaan siitä, että perheisiin ja lapsiin kohdistuvista pakkotoimista päätetään väärällä foorumilla, eli sosiaalitoimistoissa ja -lautakunnissa.
Lastensuojelun aiheuttamat ihmisoikeusongelmat johtuvat `lapsen edun' ideologiasta, jota markkinoidaan mm. sloganilla lapsen ja vanhemman etujen ristiriidasta. Ideologia sisältää sen, että lapsen edut käyvät yli kaiken muun ja niitä turvaamaan tarvitaan poliisin sijaan erillinen organisaatio, jolla on erityinen oikeus tulkita lapsen etua sisäisenä kulttina, johon kaikki uskovat. Minkä tahansa ryhmän - vaikkapa lasten - oikeuksien glorifioiminen johtaa aina ihmisoikeusloukkauksiin etenkin, jos oikeudet saa määritellä vain ideologian omaksunut virkamies, eikä oikeussubjekti, eli lapsi itse.
Jos kaikkien perheenjäsenten etuja ja oikeuksia ei oteta huomioon, eivät myöskään lapsen oikeudet toteudu. Siksi lastensuojelupäätökset tulisi siirtää sosiaalityöntekijöiltä ja lautakunnilta puolueettomiin tuomioistuimiin. Tätä edellyttää Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka mukaan kansalaisten - siis myös lasten - vapausoikeuksien rajoituksista saa päättää vain puolueeton tuomioistuin. Ihmisoikeussopimus takaa perheenjäsenille myös oikeuden perhe-elämään lapsen huostaanotosta huolimatta ja tapaamisten rajoittaminen on tuomioistuimessa nähty Ihmisoikeussopimuksen loukkauksena. Viranomaisella tulisi lisäksi olla aktiivinen perheen jälleenyhdistämissuunnitelma.
Meillä tapaamisrajoitukset ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ja tavallista on, että lapsi pyritään vierottamaan vanhemmistaan, eikä jälleenyhdistämistä edes ajatella. Huostaanotoista ja tapaamisrajoituksista päättää sosiaalityöntekijä, ikään kuin kyseessä ei olisikaan lapseen kohdistuva hallinnollinen vapaudenriisto ja perhe-elämän rajoittaminen. Näihin ihmisoikeusongelmiin ei hallituksen lakiesityksessä puututa lainkaan, vaikka Ihmisoikeustuomioistuimessa on liki 20 tällaista suomalaista valitusta.
Sosiaalityöntekijän pakkopäätökseen voi vaatia oikaisua lautakunnalta, mutta se ei ole missään mielessä tuomioistuin. Esittelijänä toimii usein asian jo kertaalleen ratkaissut sosiaalityöntekijä, ja on perin harvinaista, että lautakunta poikkeaa hänen esityksestään. Vasta lautakuntakäsittelyn jälkeen kansalainen saa asiansa hallinto-oikeuteen, jotka nekin valitettavan usein tukeutuvat lautakunnan määrittelyyn lapsen edusta.
Nykyinen laki antaa työtekijälle liki rajattomat valtuudet yli vanhempien päättää siitä, mikä on lapsen etu. Lakiesityksessä työntekijälle halutaan lisäksi oikeus lapsen edun nimissä kieltää vanhemmilta lastaan koskevien tietojen saanti. Perheen kanssa erimielisyyksiin joutunut työntekijä saattaa sotkea lapsen edun omiin intresseihinsä, jolloin vanhempien tietojen saannin estäminen voi olla keino turvata oma päätäntävalta.
Tietojen epäämistä vanhemmilta perustellaan sloganilla lapsen ja vanhemman etujen ristiriidasta: Vanhemmat tuovat lapsen edun vastaisesti asioita julkisuuteen. Jos perheen asiat käsiteltäisiin tuomioistuimessa, ei vanhempien tarvitsisi käyttää viimeisenä toivonaan julkisuutta. Tämäkin tie halutaan tukkia lapsen edulla ja estää samalla lastensuojelun julkinen kritiikki. Viranomainen käyttää näin lapsen etua miekkana, jolla vanhemmat eliminoidaan lapsen elämästä. Se on myös kilpi, joka suojaa julkiselta kritiikiltä. Lastensuojelun määrittelemä eturistiriita tarkoitetaan tosiasiassa lastensuojelutyöntekijöiden, lapsen ja perheen välistä intressien ristiriitaa, jossa lastensuojelija haluaa varmistaa päätäntävaltansa. Kyse ei olekaan lapsen todellisesta, yksilöllisestä edusta, vaan lastensuojelun valtaoikeudesta päättää yli perheen siitä, mikä on lapsen etu.
Kiistämätön lapsen etu on saada kasvaa demokraattisessa oikeusvaltiossa, jossa lapsella on omat, tasavertaiset oikeudet, hallinnon julkinen kritiikki ja avoin keskustelu ovat sallittuja ja kaikkien kansalaisten tasavertaisia ihmisoikeuksia kunnioitetaan..
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan perhe on yhteiskunnan perusta ja sen kaikkien jäsenten, etenkin lasten turvan lähde. Lasten ihmisoikeudet turvataan parhaiten tukemalla vanhemmuutta ja huolehtimalla siitä, että sekä vastuu että lapsia koskeva päätösvalta on vanhemmilla eikä viranomaisilla.
Lastensuojelu on tuen sijaan vuosikymmenet kiistänyt vaikeuksiin joutuneilta vanhemmilta sekä vastuun että vallan omiin lapsiinsa. Sitten on kauhisteltu, miten vastuuttomia vanhemmat ovat. Uudella lailla halutaan kieltää vanhempien loputkin vastuut ja päätäntäoikeudet. Tämä ratkaisu johtaa kierteeseen, jossa vanhemmille ei jää mitään mahdollisuuksia kantaa vastuuta lapsistaan. Hallituksen lakiesityksessä haiseekin sellainen totalitarismi, joka ei lähde ihmisoikeussopimusten periaatteista, eikä kuulu demokraattiseen oikeusvaltioon.
ANU SUOMELA
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto PESUE ry
Valta ja vastuu pysykööt vanhemmilla
Peruspalveluministeri Eva Biaudet (HS 18.11.) puolustaa esitystä laiksi sosiaalitoimen asiakkaan asemasta vakuuttamalla, että lasten ihmisoikeudet korjaantuvat lastensuojelun valtaa lisäämällä. Lastensuojelun asiakkaan oikeusturvaongelmat eivät kuitenkaan johdu liian vähistä valtaoikeuksista, vaan siitä, että perheisiin ja lapsiin kohdistuvista pakkotoimista päätetään väärällä foorumilla, eli sosiaalitoimistoissa ja -lautakunnissa.
Lastensuojelun aiheuttamat ihmisoikeusongelmat johtuvat `lapsen edun' ideologiasta, jota markkinoidaan mm. sloganilla lapsen ja vanhemman etujen ristiriidasta. Ideologia sisältää sen, että lapsen edut käyvät yli kaiken muun ja niitä turvaamaan tarvitaan poliisin sijaan erillinen organisaatio, jolla on erityinen oikeus tulkita lapsen etua sisäisenä kulttina, johon kaikki uskovat. Minkä tahansa ryhmän - vaikkapa lasten - oikeuksien glorifioiminen johtaa aina ihmisoikeusloukkauksiin etenkin, jos oikeudet saa määritellä vain ideologian omaksunut virkamies, eikä oikeussubjekti, eli lapsi itse.
Jos kaikkien perheenjäsenten etuja ja oikeuksia ei oteta huomioon, eivät myöskään lapsen oikeudet toteudu. Siksi lastensuojelupäätökset tulisi siirtää sosiaalityöntekijöiltä ja lautakunnilta puolueettomiin tuomioistuimiin. Tätä edellyttää Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka mukaan kansalaisten - siis myös lasten - vapausoikeuksien rajoituksista saa päättää vain puolueeton tuomioistuin. Ihmisoikeussopimus takaa perheenjäsenille myös oikeuden perhe-elämään lapsen huostaanotosta huolimatta ja tapaamisten rajoittaminen on tuomioistuimessa nähty Ihmisoikeussopimuksen loukkauksena. Viranomaisella tulisi lisäksi olla aktiivinen perheen jälleenyhdistämissuunnitelma.
Meillä tapaamisrajoitukset ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ja tavallista on, että lapsi pyritään vierottamaan vanhemmistaan, eikä jälleenyhdistämistä edes ajatella. Huostaanotoista ja tapaamisrajoituksista päättää sosiaalityöntekijä, ikään kuin kyseessä ei olisikaan lapseen kohdistuva hallinnollinen vapaudenriisto ja perhe-elämän rajoittaminen. Näihin ihmisoikeusongelmiin ei hallituksen lakiesityksessä puututa lainkaan, vaikka Ihmisoikeustuomioistuimessa on liki 20 tällaista suomalaista valitusta.
Sosiaalityöntekijän pakkopäätökseen voi vaatia oikaisua lautakunnalta, mutta se ei ole missään mielessä tuomioistuin. Esittelijänä toimii usein asian jo kertaalleen ratkaissut sosiaalityöntekijä, ja on perin harvinaista, että lautakunta poikkeaa hänen esityksestään. Vasta lautakuntakäsittelyn jälkeen kansalainen saa asiansa hallinto-oikeuteen, jotka nekin valitettavan usein tukeutuvat lautakunnan määrittelyyn lapsen edusta.
Nykyinen laki antaa työtekijälle liki rajattomat valtuudet yli vanhempien päättää siitä, mikä on lapsen etu. Lakiesityksessä työntekijälle halutaan lisäksi oikeus lapsen edun nimissä kieltää vanhemmilta lastaan koskevien tietojen saanti. Perheen kanssa erimielisyyksiin joutunut työntekijä saattaa sotkea lapsen edun omiin intresseihinsä, jolloin vanhempien tietojen saannin estäminen voi olla keino turvata oma päätäntävalta.
Tietojen epäämistä vanhemmilta perustellaan sloganilla lapsen ja vanhemman etujen ristiriidasta: Vanhemmat tuovat lapsen edun vastaisesti asioita julkisuuteen. Jos perheen asiat käsiteltäisiin tuomioistuimessa, ei vanhempien tarvitsisi käyttää viimeisenä toivonaan julkisuutta. Tämäkin tie halutaan tukkia lapsen edulla ja estää samalla lastensuojelun julkinen kritiikki. Viranomainen käyttää näin lapsen etua miekkana, jolla vanhemmat eliminoidaan lapsen elämästä. Se on myös kilpi, joka suojaa julkiselta kritiikiltä. Lastensuojelun määrittelemä eturistiriita tarkoitetaan tosiasiassa lastensuojelutyöntekijöiden, lapsen ja perheen välistä intressien ristiriitaa, jossa lastensuojelija haluaa varmistaa päätäntävaltansa. Kyse ei olekaan lapsen todellisesta, yksilöllisestä edusta, vaan lastensuojelun valtaoikeudesta päättää yli perheen siitä, mikä on lapsen etu.
Kiistämätön lapsen etu on saada kasvaa demokraattisessa oikeusvaltiossa, jossa lapsella on omat, tasavertaiset oikeudet, hallinnon julkinen kritiikki ja avoin keskustelu ovat sallittuja ja kaikkien kansalaisten tasavertaisia ihmisoikeuksia kunnioitetaan..
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan perhe on yhteiskunnan perusta ja sen kaikkien jäsenten, etenkin lasten turvan lähde. Lasten ihmisoikeudet turvataan parhaiten tukemalla vanhemmuutta ja huolehtimalla siitä, että sekä vastuu että lapsia koskeva päätösvalta on vanhemmilla eikä viranomaisilla.
Lastensuojelu on tuen sijaan vuosikymmenet kiistänyt vaikeuksiin joutuneilta vanhemmilta sekä vastuun että vallan omiin lapsiinsa. Sitten on kauhisteltu, miten vastuuttomia vanhemmat ovat. Uudella lailla halutaan kieltää vanhempien loputkin vastuut ja päätäntäoikeudet. Tämä ratkaisu johtaa kierteeseen, jossa vanhemmille ei jää mitään mahdollisuuksia kantaa vastuuta lapsistaan. Hallituksen lakiesityksessä haiseekin sellainen totalitarismi, joka ei lähde ihmisoikeussopimusten periaatteista, eikä kuulu demokraattiseen oikeusvaltioon.
ANU SUOMELA
toiminnanjohtaja
Perheen Suojelun Keskusliitto PESUE ry
Vastaukset 11
Vanhimmat
mitään muutosta asioihin ei ole sitten tullut vaan tätä touhua on suomen valtio saanut jatkaa vielä tähän päivään asti... pitäisi kai nostaa kunnon meteli ja muistuttaa ministereitä näistä asioista ja ihmetellä miksi muutosta ei ole tehty??
Tarvitaan pitkäjäneteistä työtä, että isoja asioita saadaan muuttumaan yhteiskunnassa. Ja tyytyä siihen, että pienin askelin edetään.
Pieniä askelia toi uusi lastensuojelulaki, monia pieniä, mutta tärkeitä muutoksia. Seuraavassa laissa niitä on jo enemmän.
Täytyy muokata niitä asenteita siellä vastapuolella, hitaasti, mutta varmasti.
Toki haluaisin lapseni heti kotiin, ja hän haluaisi kotiinsa, mutta kun se ei onnistu, niin minkäs sille teet. Kanteluista saa näköjään vain kaikki silmilleen, mutta teen niitä siitä huolimatta.
nyt käyn läpi mutta periksi en anna ennen kuin vanhenpien ja lasten oikeus tapahtuu..Taistelen kanssasi ja yritän auttaa sinua ja muitakin siinä missä itseänikin...
Eipä paljon painanut Eva Biaden sydäntä silloin, kun hän yhdessä Suvi-Anne Siimeksen ja kumppaneiden kanssa kokoustaessaan päätti myydä velalliseksi tuomittujen perheiden loputkin oikeusturvan rippeet pilkkahintaan ulkomaiselle perintäyhtiölle. Eipä paljon silloin Biaudeta painanut itsemurhaan ajettujen velallisten lasten asema. Itse hän sai adoptiolapsia. Kuka lie niitä näille meidän sankariäideille Biaudet, Risikko, Linden (kaikki päättäjiä) oikein järkkää, saaden heidät näin kiitollisiksi ja kilteiksi. Ei ole pajon biologisten äitejen ongelmat kiinnostaneet maamme korkeimpia ura-adoptiomammoja.
Lapsi on lahja, näinhän se.
Onhan hänellä sydäntä adoptio lapsille, mutta onko sydäntä perheistä varastetuille lapsille?
Tiedä vaikka hänenkin adoptiolapsensa on viety kuten sossut vievät suomalaiset lapset!
näinkin paljon on "päättävissä piireissä" adoptiolapsia. Tilastonikkari en ole, mutta uskon, että 300 populaatiossa tavanomaista enemmän.
ja sossu on alle 30v....mukamas tietää murkku ikäisistä jotain.. ja toinen sossu..hänellä alle 10v lapset..itse 35v
10,12,14v ja kaikki just murkku ikään.. sossul ei tajua murkku ikäisistä mut mitä sijasri sano hyvä käytöksisiä ovat lapset..siis tukiperhe aikaan..sitten ryhtyivät sijaisperheeksi..lapsilla käytös häiriöitä.. Olin et mitä???
oli silloin kun lapset tarvitsivat äitiä, isää, olikos isää, enää?
Missä itse kuljit ja missä lapset olivat muualla kuin koulussa,ehkäpä siellä vai ....
turhaa on taistella tutkaa vastaan...
ja mieti, mikä teki sinusta pirun: äitisi huoraaminen ja isäsi juoppohulluusko saa sinussa jatkumon tuolla lailla?
Kuten tämä, on muuten myös täällä käsitelty aihe:
"Minkä tahansa ryhmän - vaikkapa lasten - oikeuksien glorifioiminen johtaa aina ihmisoikeusloukkauksiin etenkin, jos oikeudet saa määritellä vain ideologian omaksunut virkamies, eikä oikeussubjekti, eli lapsi itse.
Jos kaikkien perheenjäsenten etuja ja oikeuksia ei oteta huomioon, eivät myöskään lapsen oikeudet toteudu. Siksi lastensuojelupäätökset tulisi siirtää sosiaalityöntekijöiltä ja lautakunnilta puolueettomiin tuomioistuimiin. Tätä edellyttää Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka mukaan kansalaisten - siis myös lasten - vapausoikeuksien rajoituksista saa päättää vain puolueeton tuomioistuin. Ihmisoikeussopimus takaa perheenjäsenille myös oikeuden perhe-elämään lapsen huostaanotosta huolimatta ja tapaamisten rajoittaminen on tuomioistuimessa nähty Ihmisoikeussopimuksen loukkauksena. Viranomaisella tulisi lisäksi olla aktiivinen perheen jälleenyhdistämissuunnitelma.
"
Siis huostaanottojen siirto käräjäoikeuksiin on perusteltavissa myö Euroopan ihmisoikeussopimuksella!
Tästä se siis johtui, että lautakunnilta ja jaostoilta otettiin oikeus pois vastentahtoisten huostaanottojen päättämisestä, koska EU:n ihmisoikeussopimus vaatii, että kansalaisten vapausoikeuteen puuttumiseen tarvitaan oikeuden päätös.
Viranomaisella oltava AKTIIVINEN perheen JÄLLEENYHDISTÄMISSUUNNITELMA, heh.