Haluaisin vain tietää teidän muiden kokemuksia suhteesta jossa osapuolet omaavat erilaisen menneisyyden. Melkeinpä vastakohdiksi voisin niitä kuvailla.
Suhteessa toisella osapuolella ei ole aikaisempaa kokemusta suhteista tai seksistä (ei niin naisen kuin miehenkään kanssa) ja hän on pienestä asti tiennyt olevansa lesbo. Hänelle asia on ollu aina selvää, samoin hänen tuttavilleen ja sukulaisilleen.
Toinen osapuoli taas on seurustellut pitkään miehen kanssa ennen kuin tajusi oman suuntautumisensa. Kaapista ulos tuleminen oli tosi vaikeaa mutta lopulta helpottava ja vapauttava kokemus. Vieläkin hänen pitää peitellä seksuaalisuuttaan esimerkiksi vanhemmilleen, jotka eivät tiedä. Hänellä on seksuaalista kokemusta hyvinkin paljon. Myöskin elämä on pistänyt hänet melkoiseen pyöritykseen kaikenlaisten ongelmien kautta, mutta lopulta hän on niistä kuitenkin ylitse kiivennyt.
Kysymys lähinnä liittyy nyt siihen, että voiko kaksi tällaista ihmistä pystyä minäkään päivänä ymmärtämään toisiaan? Hyväksymään toisen virheet sekä menneisyyden? Vai tuleeko lopulta käteen jäämään vain mustasukkaisuutta ja epäluuloa?
Miten te koette asian tällaisessa tilanteessa?
Suhteessa toisella osapuolella ei ole aikaisempaa kokemusta suhteista tai seksistä (ei niin naisen kuin miehenkään kanssa) ja hän on pienestä asti tiennyt olevansa lesbo. Hänelle asia on ollu aina selvää, samoin hänen tuttavilleen ja sukulaisilleen.
Toinen osapuoli taas on seurustellut pitkään miehen kanssa ennen kuin tajusi oman suuntautumisensa. Kaapista ulos tuleminen oli tosi vaikeaa mutta lopulta helpottava ja vapauttava kokemus. Vieläkin hänen pitää peitellä seksuaalisuuttaan esimerkiksi vanhemmilleen, jotka eivät tiedä. Hänellä on seksuaalista kokemusta hyvinkin paljon. Myöskin elämä on pistänyt hänet melkoiseen pyöritykseen kaikenlaisten ongelmien kautta, mutta lopulta hän on niistä kuitenkin ylitse kiivennyt.
Kysymys lähinnä liittyy nyt siihen, että voiko kaksi tällaista ihmistä pystyä minäkään päivänä ymmärtämään toisiaan? Hyväksymään toisen virheet sekä menneisyyden? Vai tuleeko lopulta käteen jäämään vain mustasukkaisuutta ja epäluuloa?
Miten te koette asian tällaisessa tilanteessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eläkää tätä hetkeä. Menneisyyteen ei kannata takertua liikaa. Jos todella rakastat tätä naista niin tarvitseeko menneitä edes miettiä ja sitä että sopiiko toisen kanssa yhteen vain tämän takia. Aito rakkaus ei kohtaa kaikkia, joten siitä pitää tilaisuuden tullen pitää kiinni. Et tuskin koskaan tule kohtaamaan ketään samanlaista kuin hän on, joten pidä kiinni jos olet löytänyt kultaa!
nyt, niin on aika sama minkälainen menneisyys on. Nykyisyys jos toimii ja tulevaisuudesta on turvallista haaveilla yhdessä, on asiat paremmin kuin hyvin. Menneisyys on kuin polku jota on kuljettu, jos polku vie ympyrää on silloin sillä väliä, mutta jos osaa suunnata kulkuaan eteenpäin, saa se sammaloitua takana. Turhaa painolastia ei kannta kerätä.
kaivelee menneitä ja jumittaa niissä? Miesten kanssa ois helpompaa, voi aloittaa tästä ja nyt.
Itseäni ei toisen menneisyys edes kiinnosta, muutoin kuin pintapuolisesti. En itse takerru mihinkään asioihin ja arvostaisin jos toinenkaan ei niin tekisi. Mutta joillekin todennäköisesti menneisyys merkkaa kuitenkin paljon vaikka sanovat niin että eletään tässä ja nyt...
Puhukaa vittu kasvotusten ne asiat selviksi toisillenne! Turha täällä on ruikuttaa ja moittia toista kuinka hän ei muka ymmärrä! Aina on hyvä osoittaa vain toista sormella, niinkö? Grow up, please.
monia asioita rakkaastani, ja pystyä puhumaan ihan mistä vain, ettei ole aluetta esim menneisyys josta ei sitten puhuta. Ei se tarkoita jumittamista eikä se ole sukupuolesta kiinni kuinka suhde toimii.
On aika pinnallista väittää ettei miehiä kiinnosta naisten menneisyys tai että he vain alkavat suhteen kiinnostumatta mistään muusta kuin tästä päivästä.
Hyvä suhde on vaikea asia, koska ylipäätään kaikkeen hyvään on yksi tie, ja se tuntuu olevan ylivoimaisen vaikea kovin monelle.
Joko se aukeaa selkeänä tai sitten se jää epäselväksi ja saavuttamattomiin. Se on itsestään niin kiinni.
Sukupuolella ei ole onnen suhteen tekemistä yhtään mitään.
Tuo ylläoleva hlö varmaan tarkoitti, että miehet yleensä aloittavat suhteen ns.puhtaalta pöydältä ja yhdessä harrastetaan/tehdään asioita, ennenkuin kaivetaan kaikki asiat esille ja ilmoitetaan että tätä ja tätä on tullut koettua tai sen takia olen tälläinen jne. Outoa on todellakin että tälläisiä pohtii ennenkuin edes on toisen kanssa treffailut tms. sillä se kuva minkä on toisesta oletusten perusteella muokannut tai juorujen tms. voi olla hyvinkin kaukana todellisuudesta.
Vastikäähän tuli tv-leffa chasing Amy liipaten tätä asiaa, jossa lesbonainen ihastui mieheen ja kun mies sai tietää tämän lesbonaisen villistä ja suurin piirtein kaiken sisältyneistä kokeiluista seksielämästä, meni mies ihan puihin ja koki itsensä riittämättömäksi, vaikka nainen ensimmäistä kertaa rakasti jne. Suhdehan meni sitten puihin niiden juorujen takia, varsinkin kun mies typeryksissään ehdotteli kokemusten kasvattamis projektia. Juorut on aina pahasta keille tahansa, varsinaista myrkkyä.
Tälläinen on sinänsä on hirveän rajoittava ajatusmaailma, ikäänkuin toisi kaikin kuoman menneisyydestä toisen eteen ja odottaisi toisen ns.ymmärtävän vaikka parempi olisi jos aloittaisi uuden suhteen ns.puhdistautuneena ja olisi valmis elämään toisella tavalla tai kokemaan asioita eri tavalla tms. Niinkuin oli se Chasing Amy leffan lesbonainen kun ihanan miehen vierelleen löysi.
Oli muuten varmaan aika kuvaavaa se lesbonaisten yllättävä hiljaisuus kun tämä nainen ilmoitti, että olen hyvin rakastunut mieheen! katkeraa kalkkia kun olisivat nielleet ja se siitä suvaitsevaisuudesta.