Mitä te kaikki äidit ootte mieltä siitä et oonko ihan tosi huono äiti kun oon joskus (tyyliin 3 kertaa lapsen syntymän jälkeen) päästänyt ilmaan kirosanan lapsen kuullen (lapsi nyt yli 8kk)? Mun äidin mielestä mun ei ois koskaan pitänyt lasta tehdäkään tämän asian takia.
Eli siis onko epänormaalia olla paitsi äiti myös ihminen ja omata inhimilliset tunteet (myös negatiiviset)??? Onko väärin, että joskus on raskasta ja näin sitten joskus purkaa mieltään ja stressiään esim. edelleen hyvin harvoin kiroilemalla???
Kiitos vastauksista! Mulla ei ole lähellä ketään, jolla ois pieniä lapsia (en voi niiltä kysyä) ja mietin et olenko ainoa, joka on joskus väsynyt (mun äidin mielestä olen ja se on kuulemma hyvin epänormaalia). Ja siis sen väsymyksen näyttäminen tietysti on lähes rikollista hänen mielestään. On alun alkujaan vauvan syntymän jälkeen sanonu et "ei saa väsyttää".
Tää oli sekava viesti mut koittakaa selvittää! :)
Hyvät kesän loput!
Eli siis onko epänormaalia olla paitsi äiti myös ihminen ja omata inhimilliset tunteet (myös negatiiviset)??? Onko väärin, että joskus on raskasta ja näin sitten joskus purkaa mieltään ja stressiään esim. edelleen hyvin harvoin kiroilemalla???
Kiitos vastauksista! Mulla ei ole lähellä ketään, jolla ois pieniä lapsia (en voi niiltä kysyä) ja mietin et olenko ainoa, joka on joskus väsynyt (mun äidin mielestä olen ja se on kuulemma hyvin epänormaalia). Ja siis sen väsymyksen näyttäminen tietysti on lähes rikollista hänen mielestään. On alun alkujaan vauvan syntymän jälkeen sanonu et "ei saa väsyttää".
Tää oli sekava viesti mut koittakaa selvittää! :)
Hyvät kesän loput!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en kiroile lasten enkä aikuisten kuullen, eli sanavarastooni ei ikäänkuin kuulu kirosanat.
Mutta olen ihan varma, että jokaisella, jonka sanavarastoon yleensäkin ottaen kuuluu kirosanat, lipsahtaa se ruma sana joskus heikkona hetkenä myös lapsen kuullen.
Jos sinä olet nukkunut liian vähän, syystä tai toisesta, sinua väsyttää, on sinulla lapsi tai ei. Et sinä eikä sinun äitisikään voi sitä tosiasiaa muuksi muuttaa.
Myös henkinen väsyminen on ihan yleistä pienten lasten äideillä. Et todellakaan ole ainut jos sellaista tunnet. Jos siltä tuntuu, niin ota asia puheeksi neuvolassa, niin voit päästä purkamaan tuntojasi sellaiselle ihmiselle, joka on kuunnellut muidenkin väsyneiden äitejen vuodatuksia.
ja kiroilen kyllä! En tosin haluaisi, mutta temperamenttinen kuin olen, ne sanat "vain pulpahtavat" suustani, kun hermostun/suutun (en vauvalle!). =) Vauva kyllä kuulee niitä aika ajoin.
Ei se vauva niihin hajoa. Parempi tietysti ettei kiroilisi lasten aikana ja itse yritän koko ajan opetella itsehillintää ja jotain korvaavia sanoja tilalle.
Kun lapsi kasvaa, niin hän oppii mallista eli vanhemmiltaan...enkä tosiaan haluaisi kuulla 1-2-vuotiaan lapseni enkä vanhemmankaan suusta niitä kirosanoja.
Vanhemmilla on oikeus näyttää tunteensa olivat ne vihaisia tai iloisia tai mitä vaan, mutta kannattaa kuitenkin opetella joku toinen tapa purkaa väsymystä/kiukkua. (Tosin pienempi paha kiroilu on kuin väkivalta!) Koska miten lapsi voi koskaan oppi olemaan kiroilematta jos vanhemmatkaan eivät osaa olla.
Pikkuhiljaa...
olet iha sillain niinku tosi bääd mutsi. fantsuu ois jos vois sillai niinku tietsä olla sanomatta vaik niinku vittu mutta hei iiik, noi sun kiroilut menee kyl siis hei aivan liian pitkälle. kelaa nyt nainen vähän! 3 kertaa siis 8 kk aikana. omg siis auts! siis kaikki on ihan niinku vinksin vonksin ja u know, tietsä iiik! oon siis ihan samaa mieltä ku mutsis hei daa.
kypsää :)
arvasin että saat jonku tollasen typerän vastauksen. Itse myös kiroilen,vahingossa. Jos ne kirosanat kuuluu sanavarastoon on niistä vaikee päästä eroon :D