Onko teistä jollakin mitään käistystä edellisistä elämistänne; tavalla tai toisella?
Tätä kysymystä on hirveen vaikea asetella niin, että oikea ajatukseni tulisi esiin mutta yritetään.
Muistatteko jotain, onko teillä vain "mieli" jostain "muodosta" missä olette eläneet- miten olette sitten tulleet mihinkin johtopäätökseen jne..
Olen zen- buddhalainen 32- vuotias nainen; mulla on sellanen "merkillinen" fiilis tietyistä asioista ja haluaisin hieman tietoa muiden vastaavista.
Tätä kysymystä on hirveen vaikea asetella niin, että oikea ajatukseni tulisi esiin mutta yritetään.
Muistatteko jotain, onko teillä vain "mieli" jostain "muodosta" missä olette eläneet- miten olette sitten tulleet mihinkin johtopäätökseen jne..
Olen zen- buddhalainen 32- vuotias nainen; mulla on sellanen "merkillinen" fiilis tietyistä asioista ja haluaisin hieman tietoa muiden vastaavista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
> Onko teistä jollakin mitään käistystä
> edellisistä elämistänne; tavalla tai toisella?
Näin olen kuullut, että kun olin ihan pieni, ja lähes melkein oppinut puhumaan kunnolla, minä kerroin vanhemmilleni juttuja jostain paikasta, jossa olin ollut aiemmin. Sitten kun opin puhumaan paremmin, loppui nämä tarinat. Vanhempani eivät ikävä kyllä muista kunnolla mitä olin selitellyt. Joten se minun tapauksestani. :(
Onneksi muistoilla edellisistä elämistä ei kuitenkaan ole merkitystä Dharman harjoittamisen kannalta.
Itse asiassa niistä voi tulla jopa hidaste, sillä jos kiinnittyy käsityksiinsä siitä, että "mitä minä olen ollut ennen", sitä itse asiassa vain tarrautuu lisää omaan itseensä.
Ego siellä, ego täällä... Mitä lopulta hyödyttää tuntea useita egoja, joita on käyttänyt?
(Kertoilen omista kokemuksistani nimekkeen "karma" alla.)
Minulla on vahvojen tuntemusten lisäksi ollut joitain välähdyksiä edellisistä elämistä. Yleensä niihin liittyy joitain suuria tunteita, kuten vihaa, rakkautta, tuskaa..
Näiden välähdysten jälkeen koen vapautuvani jostakin menneestä itseäni vaivanneesta asiasta, esim. syyllisyydestä.
Eräs välähdys oli erittäin epämiellyttävä, sillä "muistin" tappaneeni jonkun ihmisen raa'alla tavalla keihäällä tai jollain terävällä esineellä. Tämä kokemus kuitenkin laajensi ymmärrystäni tietyn asian suhteen, jota kai edelleen käsittelen.
Lisäksi minulle iskostui tajuntaan eräs menneisyyden henkilö, kuka olen ollut, mutta sitä en tässä paljasta. Se luokitellaan kuitenkin tuonne skitso-osastolle =)
Te joilla on näitä välähdyksiä edellisistä elämistänne, niin kertoisitteko sen, että miten te tiedätte näitten välähdysten olevan otteita edellisistä elämistänne.
Tämä kiinnostaa minua siksi, että haluaisin tietää kuinka tuo muistumamekanismi toimii. Nimittäin kun mieli tuottaa kaikenlaisia kuvia ja tuntemuksia noin ihan muutenkin, valveilla, meditaatiossa ja unessa (sekä toki myös meditaation muuttuessa torkkumiseksi), niin miten nuo muistumavälähdykset eroavat näistä muista mielen tuottamista kuvajaisista? Mikä niissä on sellaista, mikä saa teidät näkemään ne juuri edellisten elämien muistumina, eikä mielen normaalina pulputtamisena? (Mitään standardoitua aikakoodia kun ei valitettavasti muistissamme ja mielessämme ole, josta voisimme tallennushetken tarkistaa.)
Itse vain "tiedän", mutta en osaa selittää uskottavasti kenellekään, miksi. Tulee kuvan nähdessä tai tapahtuman pyöriessä tunne että tämä on osa minua, minun muistojani. "Omistuksen tunne"???
Välähdyksissäni, kun ne koskevat tapahtumaa, en ole nähnyt itseäni ikinä ulkopuolelta, paitsi kerran, kun juuri kuollut kehoni makaa hautausta odottamassa.
Olen nähnyt sellaistakin mikä ei *kosketa* minua millään tavalla, ja jonka vuoksi en ole niitä kuvia katsonut omiksi muistoikseni.
Miten kuvat ja tapahtumat eroavat mielen normaalista pulputuksesta? Vaikkapa siten kuin muutama läjä värikuvia pistää heti silmään laatikollisesta mustavalkoisia kuvia. Enemmän elämää, enemmän tunnetta, enemmän kaikkea. Toden tuntu!
on, mutta niitä enempiä kertomaan. Yksi tapaus minua vieläkin...aikuisena naurattaa. Olin 1/2 vuotias kun äitini tuli isovanhemman luo, jonka luona olin päivähoidossa. Äitini heitti minut ilmaan kristallilampun alla..ja minä kädelläni huitasin lampun alas, seurauksena että lamppu putosi lattialle hajoten. Äitini säikähti niin että yritti minua laittaa seisomaan lattialle ja muistan vielä tänäkin päivänä kuinka mieleni nauroi: hassu äiti enhän tässä kehossa voi seistä vielä, Sitten äitini yritti laittaa minut seisomaan pölyimuria vasten eikä sekään onnistunut,vasta kun hän laittoi minut istumaan pölyimuria vasten joka oli siinä viereisessä huoneessa totesin ajatuksessani että tämän minä vasta tässä kehossa osaan. Myöhemmin lapsena kerroin äidilleni tapauksesta ja hän vain huusi en voi muistaa. Mutta muistan minä. Niinkuin muitakin juttuja.