Epäilen että mieheni on homo.
Kaikki suhteet jota hänellä on ollut, ovat olleet heterosuhteita.
Meillä on yksi lapsi ja hänellä myös aikasemmasta suhteesta yksi lapsi.
Ei varmaan kuullosta mitenkään tyyppilliseltä homolta, mutta vaistoni kuitenkin sanoo ettei hän ole mikään pesunkestävä heterokaan.
Hän on muutenkin hyvin "äijä" ei pukeudu homoille tyyppilliseen tapaan, siis muodikkaasti jne.
Hän on myös fyysisesti raskaassa työssä.
Epäilyni on lähtenyt siitä, kun hän on ottanut itsestään homoeroottisia kuvia..
ja jopa seuranhakuviestin netissä 1.6 vuotta sitten, tällöin meillä ei vielä ollut lasta.
Onhan myös mahdollista että hän bi-seksuaali.
Hän tietää että olen nähnyt nämä kuvat ja seuranhaku viestin.
Varsinkin viestin suhteen hänellä selityksiä riitti...kavereiden pilaa ja sellasta.
Tiettävästi hänellä ei mitään seuranhakua enää ole.
Mutta naiset silti tuntuu kiinnostavan ja seksi naisen kanssa...
Sis jos mieheni on homo/Bi onko minun vain hyväksyttävä se tosiasia että hän saattaa tapailla muita miehiä?
Onko se pettämistä?
Jotenkin siis tuntuu siltä ettei miehenbi ole harrastanut seksiä toisen miehen kanssa, mutta varma en voi olla.
Minä ja poikamme kuitenkin ollaan hänelle tärkeitä, puhuu naimisiinmenosta ja sellaista...
Seksielämämme ei mitään yliaktiivista, normaalia ja ihan hyvää...silti.
Parisuhteemme ei ehkä ollut parhaillaan kun näin aikoinaan seuranhaku viestin, tuli vain aika tyhjä hyvin kummallinen olo kun sen näin.
Ei vihainen, lähinnä toteava että näinkö se on...
Olisin varmaan raivarin saanut jos naista olisi hakenut.
viesti ei siis ollut mikään Haetaan elämänkumppania tyyliin, vaan enemmänkin erttäin salaista seuraa jne.
Minulla ei siis sinänsä ole homoja vastaan mitään, mutta asia tuntuu kovin vieraalta...jotai siinä on selaista jonka kanssa en ole tullut sinuiksi.
Mutta ehkä minun on muututtuva...?
vai suljenko siläni koko asilta ja yritän siirtää sivuun, ja elää niin kuin ei mitään olisi...
Mitä teen?
Kaikki suhteet jota hänellä on ollut, ovat olleet heterosuhteita.
Meillä on yksi lapsi ja hänellä myös aikasemmasta suhteesta yksi lapsi.
Ei varmaan kuullosta mitenkään tyyppilliseltä homolta, mutta vaistoni kuitenkin sanoo ettei hän ole mikään pesunkestävä heterokaan.
Hän on muutenkin hyvin "äijä" ei pukeudu homoille tyyppilliseen tapaan, siis muodikkaasti jne.
Hän on myös fyysisesti raskaassa työssä.
Epäilyni on lähtenyt siitä, kun hän on ottanut itsestään homoeroottisia kuvia..
ja jopa seuranhakuviestin netissä 1.6 vuotta sitten, tällöin meillä ei vielä ollut lasta.
Onhan myös mahdollista että hän bi-seksuaali.
Hän tietää että olen nähnyt nämä kuvat ja seuranhaku viestin.
Varsinkin viestin suhteen hänellä selityksiä riitti...kavereiden pilaa ja sellasta.
Tiettävästi hänellä ei mitään seuranhakua enää ole.
Mutta naiset silti tuntuu kiinnostavan ja seksi naisen kanssa...
Sis jos mieheni on homo/Bi onko minun vain hyväksyttävä se tosiasia että hän saattaa tapailla muita miehiä?
Onko se pettämistä?
Jotenkin siis tuntuu siltä ettei miehenbi ole harrastanut seksiä toisen miehen kanssa, mutta varma en voi olla.
Minä ja poikamme kuitenkin ollaan hänelle tärkeitä, puhuu naimisiinmenosta ja sellaista...
Seksielämämme ei mitään yliaktiivista, normaalia ja ihan hyvää...silti.
Parisuhteemme ei ehkä ollut parhaillaan kun näin aikoinaan seuranhaku viestin, tuli vain aika tyhjä hyvin kummallinen olo kun sen näin.
Ei vihainen, lähinnä toteava että näinkö se on...
Olisin varmaan raivarin saanut jos naista olisi hakenut.
viesti ei siis ollut mikään Haetaan elämänkumppania tyyliin, vaan enemmänkin erttäin salaista seuraa jne.
Minulla ei siis sinänsä ole homoja vastaan mitään, mutta asia tuntuu kovin vieraalta...jotai siinä on selaista jonka kanssa en ole tullut sinuiksi.
Mutta ehkä minun on muututtuva...?
vai suljenko siläni koko asilta ja yritän siirtää sivuun, ja elää niin kuin ei mitään olisi...
Mitä teen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tilanteesi ei ole poikkeuksellinen. Etsiessäni itse aikoinaan seuraa, törmäsin seuranhaku palstoilla ainaisesti tapauksiin, jotka hakivat salaista seuraa, naimisissa, lapsia yms.
On siis paljon homoja ja bi-seksuaaleja, jotka eivät ole tulleet kaapista ulos. Mielestäni miehelässä käyminen on pettämistä suhteessa perheeseen, mutta siinä on tietysti aivan toisenlainen ulottuvuus suhteessa petetyksi tulleeseen naiseen, kun ns. kilpailutilannetta ei voi suoranaisesti rekonstruktuoida.
Olen huomannut, että erityisesti pienillä paikkakunnilla, missä ei vielä voi olla avoimesti homo, tämä kaksinaismoralismi rehottaa laajalti. Asuin pari vuotta eräällä suomalaisittain sanottuna keskisuurella paikkakunnalla, missä olin yksinäinen, ja halusin seuraa, siis en mitään villejä seksihurjastelijoita vaan ihan kavereita, mutta se tuntui lähes mahdottomalta, kun kaikki halusivat pälyillä salassa. Joskus kysyinkin, että mikset voi kertoa sitten vaimollesi, että joo tässä on mun yksi kaveri, se on by the way homo jne. Luulen, että näillä aviovaimoilla ei olisi mitään jotakin tuttua vastaan, päin vastoin. Nyt kun sitten supistaan, laitetaan salaisia sähköposteja ja annetaan outoja selityksiä siitä, missä on oltu yms. luulen, että luottamuspula on suurempi.
Kun nyt olette hankkineet jälkikasvua, niin on parempi, että olette yhdessä. Anna miehesi kulkea ja hankkia itselleen miesseuraa, se ei ole sinulta pois. Päinvastoin se saattaa hyvinkin rikastuttaa elämäänne. Tunnen kymmeniä perheitä, jossa isä on avoimesti gay tai ainakin vähemmän hetero ja mulla jotenkin sellainen tunne, että niissä perheissä ollaan onnellisempia kuin standardi hetero perheissä.
Ehkä sinun kannattaisi ottaa asia avoimesti puheeksi ja pohjustaa se hyvin. Kissa pitää vain nostaa pöydälle, eihän se helppoa ole, mutta se on niin vapauttavaa, kun asiat on käsitelty. Että ei muuta kun onnea matkaan!
se auttoi minua työstämään tätä asiaa eteenpäin.
muistan aikoinaan että keskustelimme siitä että jos minulla on halua seksiin naisen kanssa, miehelleni se olisi ihan ok.
Mutta en koe tarvetta sellaiseen=)
Tärkeintä on rehellisyys ja avoimuus, mieheni on saanut sellasen kasvatuksen että tietyt asiat lakaistaan maton alle ja asioista ei keskustella...toisin kuin minä, joka saanut sellaisen kasvatuksen ettei maailamssa ei olekkaan sellaista asiaa mistä ei voi puhua.
Mieheni äiti on hyvinkin homovastainen.
Ehkä mieheni vaitonaisuus asiasta tulee jo ihan lapsuudesta.
Häntä on myös käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi...
Hän on myös isätön lapsi.
En väitä että homous tai bi-seksuaalisuus johtuisi näistä, koska eihän se ole niin.
Ei minusta ole mitään syytä joka homoden aiheuttaisi.
Olen siis yrittänyt työstää tätä asiaa, jo siksikin koska serkkuni on homo....eikä suhtautuminen häneen ole muuttunut, mutta siis onhan se eri asia kun mies paljastuu homoksi tai bi:ksi, kun ei suhteemme alussa eikä moneen vuoteen asia tullut mielenkään että hän voisi olla homo.
Hän oli suorastaan homokammoinen!
Mutta sanottakoot että kahden viime vuoden aikana, mies on muuttunut.
Haluan vain että mieheni on onnellinen, en minä siihen "kuole" vaikka oma seksielämä latistuu, en ole siitä niin riippuvainen.
Niinkuin sanottua, kissa pitää nostaa pöydälle...=)
ja eikös sitä sanota että homo on naisen paras ystävä...=)
En siis
en todellakaan erota halua.
Lapsemme on ollut kuin kruunu suhteelemme.
Meillä menee ihan hyvin, varsinkin sitten kun tuo viimenenkin solmu saadaan auki.
voin sanoa että on tässä isompia ongelmia ollut, ja niistä on selvitty ehjin nahoin...yhdessä.
Oli kiva kuulla, että tunsit kommenttini jotenkin rakentaviksi.
Oli mielenkiintoista lukea tuosta puolisosi äidistä... jostakin syystä homoilla on usein, siis ei aina, mutta usein, jotenkin outo äitisuhde, suhde isään on monesti vain taustalla oleva varjo, jos sitäkään. Oma äitini vastusti alkujaan kaikkia naispuolisia ystäviäni, poikakaverit oli sallittuja, toisinaan hän ei hyväksy homouttani toisinaan taas kyllä, ota siitä sitten selvää. Puolisoni äiti on samanlainen. Meillä on suorastaan epävirallinen vertaistukiryhmä "täydellisten ja erehtymättömien" äitien uhreille. Noin puolet taitaa olla homoja. Kysymys siis on äiti-tyypeistä, jotka edustavat tyyppiä Niskavuoren Heta tai Justiina yms. Paavin erehtymättömyyttä voidaan nykyään jo kritisoida, mutta ei tiettyjen äitien.
Kysymys saattaa olla siis pelosta, ettei saa lastenlapsia yms. Monissa suomalaisperheissä asiat vaietaan, ei keskustella ja laskaistaan maton alle, varsinkin äitien antama ns. seksuaalikasvatus, ei ole siis ihme, jos suomalaiset miehet eivät puhu asiasta mitään ja yleisemmin sitten tämä puhumattomuus saattaa purkautua määrätynlaisina ylilyönteinä jossakin kriittisessä elämän vaiheessa.
Olisi hyvin suotavaa perheessänne, että miehesi mahdollinen coming out sinulle tapahtuisi varhain, lasten kannaltakin se olisi hyvä, sillä jos lapset tietävät asian lapsuudesta asti, se on luonnollista ja ymmärrettävää. Tiedän tapauksen, jossa n. 50v. isä teki coming outin kolmen lapsensa ollessa pahimmassa murrosiässä ja siitähän ei hyvää seurannut, yksi jos toinen perheestä kävi psykiatrilla.
Joten suosittelen käsittelemään asian suht. ajoissa, ettei ehdi kulua liikaa vuosia, kun asia pitkistyy se mutkistuu ja sitten käsittelyn jälkeen kyllä aika parantaa haavat.
"...jotenkin outo äitisuhde, suhde isään on monesti vain taustalla oleva varjo, jos sitäkään..."
Mutta tähänhän on ihan normaalia suomalaisissa kodeissa, joissa lasten kasvatus on nimenomaan naisten hommaa. Näkeehän sen jo siitäkin, kuinka harva raavas mies lähtee vanhempainlomalle, vaikka laki sen salliikin. Harva suomalainen mies myöskään kohtelee samalla tavalla rakastavasti kuin Etelä-Euroopassa, missä isät pussailevat ja paijaavat lapsiaan. Ihmeellistä tässä onkin se, että siitä pölistään vasta sitten, kun lapsi osoittautuu homoksi. Ehkäpä aihetta olisi muutoinkin?
Suomi on monella tapaa tajuttoman tunnekylmä ja puistattava yhteiskunta. Esimerkiksi lapsia kavatetaan itsenäisiksi jo 7-vuotiaana ja tiedän tapauksia, joissa jo 17-vuotiaalta on tiedusteltu, milloin hän aikoo muuttaa pois kodistaan. Ei tämä systeemi mitään homoutta aiheuta, sillä sen verta yleinen se on. Muutoin täällä ei muita olisikaan kuin homoja.
"Tiedän tapauksen, jossa n. 50v. isä teki coming outin kolmen lapsensa ollessa pahimmassa murrosiässä ja siitähän ei hyvää seurannut..."
Se, mitä isä tai vanhemmat ylipäätänsä tekevät omassa yksityiselämässään ja nimenomaan seksi kuuluu siihen, ei kuulu lapsille millään tavalla. Kun lapset totuttaa alusta saakka siihen, että vanhemmilla on päätösvalta, ei tartte myöhemminkään katella silmille hyppimistä.
se ei aina ole pysyvä. Heteromies voi myöhemmin olla gay ja -nainen rakastuu toiseen naiseen. Mistä tämä johtuu, sitä en tiedä.
mättä mitään poikkeavaa lapsuudenkodissa. Minä olen BI-nainen, äitini ja isäni hyväksyivät sekä tyttöystäväni että mahdolliset poikakaverini. Kaikista asioista pystyi puhumaan. Äitini oli kotona, kun olin alle 12-vuotias, minkä jälkeen hän meni työhön. Minulla on vain veljiä. Kaikkia lapsia kasvatettiin samalla tavalla. Avioiduin ja sain lapsia. Matkani varrella ihastuin toiseen naiseen, ja viimeisellä kerralla kaikkein eniten. Tuolloin lopulta ymmärsin olevani BI. Tykkään kyllä miehistä edelleenkin.
Tilanteeni on sisäsyntyinen, eikä se johdu ympäristöstä eikä lapsuudenkodistani eikä myöskään kenestäkään miehestä eikä naisesta.
Tämä tulee minusta itsestäni. Vain luoja tietää miksi. Jumala on rakkaus.
että perhetaustan pitäisi olla problemaattinen, on toki monia harmonisiakin perheitä.
Tämä menee nyt jo filosofoimiseksi, että kumpi oli ensin, muna vai kana. Mutta siis homoseksuaalisuuden syitä ja seurauksia on haettu ja tutkittu jo iät ja ajat, ja tiettyjen tutkimustulosten takana olevat tahot pitävät omaa tietämystään absoluuttisen totuutena. Sattuneista syistä olen pohdiskellut asiaa hieman poikkitieteellisesti. Sain tässä taannoin erittäin loistavan selityksen homoseksuaalisuuden synnystä ja kehityksestä kahdelta yliopiston aivotutkijalta, jotka kertoivat, että ensinnäkin ns. puhtaita heteroita on ihmisistä hyvin pieni osuus. Ihmisen seksuaalisuus määräytyy äidin seitsemännellä raskausviikolla, ja se, että miten seksuaalisuus ilmentyy ihmisen elämässä on monen tekijän summa. Siis myöskään vanhempien geeniperimä ei määritä yksinseksuaalista suuntautumista, vaan sikiön kehitykseen vaikuttaa monet muutkin faktorit. Ei voida siis sanoa, että jostakin tulee homo tai lesbo pelkästään geneettisen perimänsä tai pelkän kasvuympäristönsä perusteella. Joillakin ihmisillä kestää pitkään, että he tunnistavat itse omat taipumuksensa. Tiedän tapauksen, jossa henkilö tunnisti vasta lähes 60-vuotiaana olevan kiinnostunut seksuaalisesti myös omasta sukupuolestaan. Ympäristö saattaa siis antaa virikkeitä tunnistaa oma itsensä. (vrt. ihmisen musikaalisuus)
Noin kansankielisesti ilmaistuna on olemassa "kaappihomoja", jotka itse eivät vielä tiedä sitä. Nykymaailmassa on toki jo päinvastaisiakin ilmiöitä. Homoseksuaalisuudesta on muodostunut kulttuuri, ensin alakulttuuri, joka on nyt viime vuosikymmeninä vakiintunut salonkikelpoiseksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi. Siis kysymys ei ole enää pelkästään seksuaalisuudesta vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Joissakin homokulttuurin metropoleissa, esim. San Francisco, Köln, Amsterdam jne. hyvinkin varhaisessa murrosiän vaiheessa nuoret tunnistavat olevansa homoja tai lesboja, ja sitten myöhemmin huomaavatkin olevansa enemmän heteroseksuuaaleja. Sen enempää nyt asiaa spekuloimatta metroseksuuaalisuus kuuluu tähän kontekstiin ja on tullut aikamme uudeksi "trendiksi", vaikka siinä ei olekaan mitään uutta, ilmiönä se tunneettiin jo muinaisessa Egyptissä ja Babyloniassa sekä antiikin Roomassa. (ks. mm. keisari Hadrianus)
ja missä??
Se on mielestäni pettämistä jos hän harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Oma asiasi häiritseekö se sinua vai ei.
Hankala sanoa onko joku mitä minkäkin perusteella. Ainoa tapa olisi kysyä, mutta mikä estäisi häntä valehtelemasta (jopa itselleen). Että ei tuohon taida ratkaisua olla.
Lasten takia yhdessä pysyminen on typerintä mitä perheelliset voi tehdä. Ainakin jos vanhempien välit on kireät tai huonot. Mieti sitä.
Ihan vaan edellisen kommentin takia piti sanoa.
Kerrankin saa täällä lukea asiallista tekstiä, kiitokset siitä. Kerron tässä vaan yhden tarinan, en tiedä auttaako se sinua yhtään.
Eli itse olen bi-seksuaali, minulla oli takana useita kokemuksia miehistä sekä naisista, ennenkuin tapasin tulevan vaimoni. Kärvistelin bi-seksuaalisuuteni kanssa toista vuotta, mutta en myöskään pettänyt naistani. Kun suhteemme oli niin vakavaa, että molemmat tunsivat varmuutta naimisiinmenosta, päätin ottaa seksuaalisuuteni puheeksi.
Se oli tyttöystävälle melkomoinen järkytys. Hänellä itsellään oli ollut homotuttuja ja suhtautui homoihin hyvinkin suvaitsevaisesti, mutta kun se sattuikin omalle kohdalle, asia muuttui.
Seurasi useiden viikkojen mykkäkoulua, itkeskelyä, itsesyytöksiä siitä ettei hän koskaan tulisi riittämään minulle, ja tietysti sitten kännipäissään minun halveuksuntaa ja homottelua.
Halusin kuitenkin olla alusta lähtien rehellinen, koska siinä vaiheessa hän olisi vielä nostaa kytkintä ja etsiä itselleen "normaalimman" miehen.
Kun pahimmista tunnekuohuista oltiin päästy yli, arki palasi ja hän alkoi hyväksyä pikkuhiljaa seksuaalisuuteni. Tietysti siinä auttoi myös se, että tunsimme suurta sielunkumppanuutta seurustelun alusta lähtien enkä myöskään ollut koskaan pettänyt tyttöystävääni.
Nyt olemme olleet kohta jo 10 vuotta naimisissa, elämme tasapainoista ja onnellista elämää ja meillä on ihana 8-vuotias tytär.
Nykyään biseksuaalisuuteni on lisämauste seksielämäämmekin, muutaman kerran olemme yhteisellä päätöksellä hankkineet mukavan bi-kundin yhteiseksi seuraksemme, jossa kaikilla ollut kivaa.
Tämä nyt vaan yksi tapaus muiden joukossa, mutta sanoisin, että rehellisyys kannattaa. Itselläni ainakin on todella helpottunut olo ja vaikka alussa olimmekin melkein eroamisen partaalla, tunnustus mielestäni kannatti.
se olis HOMO!
tästähän syntyi ihan keskustelu, se on ihan hyvä.
Yllättävän yleistähän tämä on, kaappihomous jne.
Erityisesti haluan kiittää sinua, joka kirjoitit hyvin rakentavasti asiasta, toit monta hyvää kantaa asiaan, ja niin se pitääkin=)
ja hyvä oli myös kuulla ihan arkipäivän kokemusta asiasta, että parisuhde toimii vaikka toinen oliskin homo/bi.
Ja sellainen suhde voi tosiaan olla rikkaampi.
Mieheni tuntee muutamia homoja, ovat sellaisia hyvänpäivän tuttuja ja meillä on myös yksi ystäväpariskunta, joka on naispari.
eiköhän tämä tästä lutviudu...=)