Agressiivinen kissa

Sinua ei oikein enää voi auttaa kun kissa on jo noinkin vanha. Mutta kissalle pitäisi jo heti pentuna opettaa että kättä ei saa purra, käsi ei siis ole leikkikalu. Eli aina kun kissa hyökkää tai lähestyy uhkaavan näköisenä, kannattaa kääntää katse pois ja olla kuin ei olisi huomaavinaankaan.
Kättä ei kannata antaa raadella, ei edes hanskan kanssa. Tälläisen pöhkökohtauksen saaneen kissan voi sulkea vaikka hetkeksi vessaan rauhottumaan. "Painiminen" vain villitsee sitä entisestään.

Tuli mieleeni, että oletko leikittänyt kissaa (erityiseti sen ollessa pieni) kädellä tai jalallasi? Yllättävän monet leikittävät kissaa "väärin", ja niin monet tuttavieni kissat saattavat hyökätä sohvan tai sängyn alta ohikulkijan jalkaan kiinni (ja purevat ja raapivat).

Omat kissani eivät ole koskaan purreet minua eivätkä muitakaan. Joskus ne saattavat tehdä valehyökkäyksiä, eli siis vaanivat minua ja hyökkäävät, mutta pysähtyvät aina noin metrin päässä minusta, ja tulevatkin loppumatkan rauhallisesti kävellen ja päätyvät kehräten puskemaan jalkaani.

Mulla on kanssa kissa, joka sille päälle sattuessaa voi olla aika kiukkunen. Vika on tietysti minussa: on just leikitelty kädellä pentuna. Nykyään se voi tulla kiukkuiseksi, kun sen kanssa leikkii, ni sitten se niinkui "ottaa sen tosissaan" ja alkaa puremaan kovemmin. Silloin lopetan leikin lyhyeen, ja kissa yleensä rauhouttuu kohta. Minusta tuntuu, että meillä se johtuu ainakin siitä, että kissan kanssa ei leikitä tarpeeksi, ja se joutuu olemaan liikaa yksinään. Siis sen lisäksi, että olen itse opettanut sen pahoille tavoille.

Muuten se on kyllä tosi kiltti kissa.

Itselläni on ollut useita kissoja. Kerran kuulin maatiaiskissan pennuista, jotka epätoivoisesti etsivät kotia. Päätin tarjota tyttöpennulle kodin, vaikka pentu ei ollut vielä luovutusiässä (5 viikkoa vanha). Pennun sisarukset tapettiin...

Kissan kasvoi erittäin ihmisläheiseksi, oikea sylivauva. Rakasti perheen koiraa, joka myös piti kissaa parhaana kaverinaan. Mutta ollessaan vajaan vuoden ikäinen kissa alkoi hyökkäillä kimppuumme. Ja ajan mittaan käytös vain paheni. Yhtenä hetkenä kissa oli herttainen itsensä, toisena aggressiivinen peto. Opimme tunnistamaan, milloin kissa "muuttui", erityisesti silmät paljastivat kissan aggression.
Eläinlääkäri ei kyennyt meitä auttamaan, kissasta ei löytynyt vikaa. Koiraamme paikkailtiin useaan otteeseen, rassu ei ymmärtänyt kaverin epävakaata mielentilaa. Kissan ollessa noin kolmen vouden, viikottaiset hyökkäykset olivat muuttuneet lähes jatkuvaksi terrorisoinniksi. Ajan mittaan olimme yrittäneet lähes kaikkea vesisuihkuista hyvän käytöksen palkitsemiseen, mutta mikään ei auttanut. Koitimme jopa ruokavalion muutosta... Lopulta päädyimme eläinlääkärin kanssa kissan lopettamiseen. Ratkaisu oli todella vaikea, kissa oli rakas koko perheelle. Yritimme löytää kissalle myös uutta kotia, tuloksetta. Mutta koska kissan käytöksen vuoksi kärsi koko perhe; ihmiset (terveyskeskuksessa tuli vierailtua), kissakaveri, koira ja myös kyseessä oleva kissa itse, oli jonkinlainen ratkaisu tehtävä.

Tapauksesta on jo kymmenen vuotta, mutta yhä muistelen tätä kissaa. Koiramme sai ainaisen kissapelon, eikä koskaan enää sietänyt kissaa lähellään (ei edes pentukissaa). Yhä kuitenkin mietin, olisinko voinut tehdä muuta kissamme hyväksi... Kissa antoi lukuisia hyviä muistoja, meidän oma Jekyll & Hyde.

Joo toi on todella jännä juttu. Myös "tavallaan" meillä on ollut kissa joka vanhemmaksi muututtuaan tuli todella vihaiseksi. Ensin se saattaa kehrätä ja kiehnätä jaloissa..sitten kun sitä alkaa silittää niin jossin vaiheessa ihan yhtäkkiä se puree todella lujaa..eli tämä ei ole enää leikkiä..vaan ihan niin että verille menee käsi..ja sitten se juoksee pois.

Tosin tätäkin kissaa on pienenä leikitetty käden ja jalkojen kanssa..eli niin että se on saanut purra pienenä..tietenkin kun se ei sattunut eikä purrut lujaa..eli tässä on varmaan yksi syy.

Ainut harmi on se että tämä kissa on puolipitkäkarvanen ja kaipaisi harjausta mutta sitä ei kyllä taatusti pysty tekemään..eikä kukaan teekkään.

Nyt asun jo toisella puolella suomea..ja mulla on uusi kissa.joka joskus saattaa näykkästä mutta se ei satu..vaan on lähinnä varoitus..sillon huudan heti että EI! ja kissa juoksee pois. En usko että kissallesi voi enää tehdä mitään, sen minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa..

Minun kissani j1.6 v ta hyökkäili minun käsivarsiin ihan noin vaan. Soitin eläinlääkärille ja sai tb joita syöttänyt nyt vai 3 na päivänä ja on ihan rauhallinen 2viik perästä yht lääkäriin olen ainakin nyt tyytyväinen .