Osaisitteko selittää minulle mitä tarkoittaa tässä Buddhan kahdeksanosaisessa tiessä tämä "oikea tunne"?
(Tämän käännösmuodosta varmaankin on erilaisia versioita.)
(Tämän käännösmuodosta varmaankin on erilaisia versioita.)
oikea tunne
ajna
18787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
En ole koskaan kuullut 'oikeasta tunteesta'. Mitähän alla olevasta mahdat tarkoittaa?
[viisaus]
1. oikea ymmärrys
2. oikea ajattelu
[eettisyys]
3. oikea puhe
4. oikea toiminta
5. oikea elinkeino
[keskittyminen]
6. oikea pyrkimys
7. oikea tarkkaavaisuus (valppaus)
8. oikea keskittyminen (meditaatio)
Luin sen jonkun suomalaisen kaverin kirjoittamasta kirjasta "Buddhan jalo kahdeksanosainen polku." (Tämän nimisiä kirjoja luulisi löytyvän useampia.)
Muistaakseni se oli tuo kakkos-kohta, jos nuo ovat vakiojärjestyksessä.
Kirjoittaja kuvaili sitä minusta hyvin. Oikean tunteen (tjms) tunnistaa siitä että sen oivallettuaan ryhtyy harjoittamaan buddhalaisia hyveitä innokkaasti ja motivoituneesti. Hän kuvaili kuinka buddhalaista tietä on vaikea kulkea "ilman sydäntä."
Luulenpa ymmärtäväni mistä on kyse. Jokin ajatushan saattaa älyllisellä tasolla tuntua erittäin hyvältä ja oikealta, mutta tunteen tasolla kuitenkin jokin vastustaa sen käytänöön panemista. Esimerkiksi monesti aamulla herätessäni minua ei erityisesti huvittaisi alkaa meditoimaan, ja voi olla että joudun taivuttelemaan itseni siihen. Onhan tämä osaksi mielen lujuuden harjoittamista, mutta jos tässä asiassa olisi "oikea tunne" tai "sydän mukana" niin luulen että motivaatio olisi joka kerta aivan erilainen.
Joskus sitten vain palat ovat oikeilla kohdillaan ja pursuan motivaatiota tehdä harjoitteita jotka tunnen hyviksi ja oikeiksi itselleni, mutta tämä tila ei ole pysyvä.
"Muistaakseni se oli tuo kakkos-kohta, jos nuo ovat vakiojärjestyksessä."
Noista käytetään eri nimityksiä, esim. I) oikea näkemys, II) oikea pyrkimys/aikomus jne... Järjestys on aina sama. Tuossa listassa on tosin kysymys enemmän keskinäisriippuvista osasista kuin asteittain ylöspäin johtavista portaista.
Kakkoskohta, oikea pyrkimys, tarkoittaa itse asiassa sitoutumista/halua kehittää mieltään ja eettisyyttään.
Siinä on (theravada-lähteiden mukaan) kolme komponenttia:
1. pyrkimys maailmasta luopumiseen, ts. pyrkimys vastustaa voimakasta halua/himoa.
2. pyrkimys hyvään tahtoon, ts. pyrkimys vastustaa vihan ja torjumisen tunnetta
3. pyrkimys "harmittomuuteen", ts. pyrkimys olla ajattelematta aggressiivisesti tai väkivaltaisesti ja sen sijaan kehittää myötätuntoa
Buddhalaista tietä tunteella ja sydämellä kulkeminen ovat itselleni vierasta terminologiaa. En toki väitä niitä vääriksi, mutta en ole törmännyt niihin muualla.
Perinteisesti sanotaan, että jos henkilöllä ei ole kovin suurta motivaatiota harjoittaa, niin hän ei ole sisäistänyt nk. "neljää ajatusta jotka kääntävät mielen poispäin samsarasta". Omin sanoin tulkiten ne ovat:
1. Ihmiseksi syntyminen on todella onnekasta. Ihmiskehossa on mahdollista saavuttaa vapautuminen samsarasta. Tilaisuus on kallisarvoinen, ja se kannattaa hyödyntää.
2. kaikki on pysymätöntä, myös me itse. Emme tiedä milloin kuolemme, siksi harjoittamisen aika on nyt.
3. syyn ja seurauden laki toimii aina ja kaikkialla. Kannattaa tehdä hyvää, ja välttää pahantekoa.
4. samsariseen maailmaan takertuminen on hyödytöntä, eikä tuo onnellisuutta. Dharma on tie pysyvään onnellisuuteen.
Itselläni on tuo juttu aamumeditaation (ja usein iltameditaationkin) suhteen, mikä tarkoittaa etten ole sisäistänyt noita neljää ajatusta, vaan mieleni kuvittelee edelleen löytävänsä (pysyvää) onnellisuutta samsarasta.
> Noista käytetään eri nimityksiä, esim.
> I) oikea näkemys,
> II) oikea pyrkimys/aikomus jne...
> Järjestys on aina sama.
Täälläpäin samsaraa noista käytetään nimityksiä (1) oikea näkemys ja (2) oikea päätös.
> Tuossa listassa on tosin kysymys enemmän
> keskinäisriippuvista osasista kuin asteittain
> ylöspäin johtavista portaista.
Mutta kuitenkin niin, että ensimmäinen johtaa toiseen.
_________
Ja sitten hieman uskonnollista propagandaa:
Yleisesti, näkemys johtaa pyrkimykseen/päätökseen/aikomukseen. Esimerkiksi, jos joku asia näyttää meistä miellyttävältä, me pyrimme sen läheisyyteen tai saamaan sen itsellemme, ja jos joku asia näyttää meistä epämiellyttävältä, me pyrimme välttämään sitä tai hankkiutumaan siitä eroon.
Jos vaikkapa samsara näyttäää meistä mukavalta paikalta nautintoineen ja iloineen, me pyrimme saamaan näitä samsarisia nautintoja lisää ja lisää, mutta jos näemme samsaran viat, me päätämme paeta samsarasta ja sen ongelmista. Tällä tavoin oikea näkemys samsaran luonteesta johtaa oikeaan päätökseen hylätä samsara. Siksi tulee meditoida samsaran vikoja, ei sen mukavuuksia.
Tuon perusteella kaikki faktuaalisesti oikeat näkemykset eivät ole dharmisesti oikeita näkemyksiä. Jotta näkemys olisi osa Polkua, on sen johdettava oikeaan päätökseen tai pyrkimykseen.
Tästä taas esimerkkinä se, että Buddha suositteli mietiskelemään sitä, kuinka kaikki elävät olennot ovat olleet joskus rakkaita äitejämme (mikä on faktisesti totta) mutta ei kuitenkaan maininnut sitä, että kaikki olennot ovat myös olleet joskus vihollisiamme (mikä lienee myös faktisesti totta).
Mutta siis takaisin näkemykseen ja päätökseen. Siinä missä näkemys on vain älyllistä ja käsitteellistä, on päätös enemmänkin sydämen asia. Näkemys syntyy mietiskelemällä Dharmaa, ja sen seurauksena meissä nousee päätös tai pyrkimys, joka sitten aiheuttaa tietynlaista toimintaa, eli Kahdeksanosaisen Polun kolme seuraavaa kohtaa.
Me kaikki ymmärrämme, että samsarassa on ne seitsemän perinteistä vikaa, mutta jos emme niitä erikseen meditoi, pysyy sydämemme ja asenteemme samanlaisina kuin ennenkin, ja näin ollen tekomme säilyvät samsaraa ylläpitävinä tekoina. Saadaksemme tämän samsaraa kavahtavan "sydämen kääntymyksen", eli oikean päätöksen, on meidän siis mietiskeltävä samsaran vikoja.
Tämä samsarasta luopuva mieli on erittäin tärkeä, sillä ilman sitä jopa tyhjyys-meditaatiomme on samsaraa ylläpitävä teko, eikä se näin ollen johda vapauteen samsarasta.
tai muuten mieli masentuu...
Jos menisin Suomen metsään meditoimaan, kauanko jaksaisin katsoa puita, ehkä 5 min ja tämän ajan jälkeen kärsisin vain.
Mieli vaatii ilmiöitä
Samsaran ilmiöistä on mahdotonta luopua, ei missään opeteta samsaran ulkoisesta luopumisesta ja ideana täysin absurdi ja todella buddhien opetuksien vastaista.
Kultainen keskitie on nauttia kaikesta 'tietoisesti'
> maailmasta pitää nauttia tai muuten mieli masentuu...
Buddhalaisuuden mukaan tarkoitus ei ole kärsiä, vaan nähdä se, kuinka kaikki riippuvaissyntyiset asiat ovat luonteeltaan epätyydyttäviä. Ilman tämän ensimmäisen Jalon Totuuden oivaltamista, ei kärsimys ikinä lakkaa.
> Jos menisin Suomen metsään meditoimaan, kauanko
> jaksaisin katsoa puita, ehkä 5 min ja tämän
> ajan jälkeen kärsisin vain.
Kukaan buddhalainen ei ole opettanut puidenkatselumeditaatiota. (Tietääkseni.)
> Mieli vaatii ilmiöitä. Samsaran ilmiöistä on
> mahdotonta luopua,
Ilman luopumisen mieltä vapautuminen samsarasta on mahdotonta. Siksi kannattaa meditoida samsaran vikoja.
> ei missään opeteta samsaran ulkoisesta
> luopumisesta ja ideana täysin absurdi ja
> todella buddhien opetuksien vastaista.
Samsarasta luovutaankin sisäisesti. Samsara on mielen tuote, joten tarkoitus on luopua tietynlaisesta mielen toiminnasta.
> Kultainen keskitie on nauttia kaikesta 'tietoisesti'
Tarkoittaako tuo siis sitä, että asioista nautitaan ilman tarrautumista? Jos näin, niin hyvä.
kyllä sä näköjään tiedät asiat hyvin
Sarva mangalam
katso linkki
http://www.fwbo.fi/buddhalaisuus.htm
Chris Pauling: "Mitä buddhalaisuus on"
Pauling kirjoittaa mm:
”Neljäs jalo totuus sanoo että tie minuuden ylittämiseen ja siten vapautumiseen kaikesta kärsimyksestä on Jalo kahdeksanosainen polku.
Sen osat ovat:
1. Täydellinen näkemys (joskus käännetty ymmärrys)
2. Täydellinen tunne (joskus käännetty päättäväisyys”
jne...
Buddha (n. 557-477 eKr.) syntyi prinssi Siddhartaksi Shakya-klaaniin Kapilavastun kaupungin lähesyydessä, Nepalin rajan tuntumassa. Vastattuaan kutsumukseensa (=kuinka poistaa kärsimys) hän jätti loistokkaan palatsielämän taakseen ja ryhtyi askeetiksi. Monien vaiheiden jälkeen hän lopulta saavutti täydellisen valaistumisen ja hänestä tuli buddha.
Valaistumisensa jälkeen Buddha puhui ensin muutamille erakoille Keskitiestä ja Neljästä Jalosta Totuudesta. Erakot omaksuivat hänen oppinsa ja näin buddhalaisuus syntyi.
Buddhan ydinsanoma, kaikkeen olemassaolevaan sisältyvän kärsimyksen ja väliaikaisuuden ymmärtäminen tiivistyy Neljässä Jalossa Totuudessa:
1. Elämä on olemukseltaan kärsimystä (elämisen itsessään ei pidä olla kärsimistä; kärsimys liittyy jokaista koskevaan väistämättömään elämästä luopumiseen)
2. Kärsimyksen syynä ovat intohimot, elämänjano, pyrkimys aistien jatkuvaan tyydyttämiseen ja menestykseen
3. Elämänjanon hävitessä katoaa kärsimys (kun halumme takertua johonkin, mistä meidän on ennemmin tai myöhemmin luovuttava, lakkaa, lakkaa myös kärsimys; intohimoista luopuminen on vapautumista)
4. Kärsimyksistä vapaudutaan noudattamalla Jaloa Kahdeksankertaista/Kahdeksanosaista Tietä, johon kuuluvat:
1.OIKEA OIVALLUS = pyrkimys neljän jalon perustotuuden käsittämiseen
2.OIKEA MIELI = pyrkimys himosta, pahansuopuudesta ja julmuudesta vapautumiseen
3.OIKEA PUHE = pidättäytyminen valheesta, juoruista ja epäystävällisistä sanoista
4.OIKEA TOIMINTA = tappamisen, varastamisen ja sukupuolisen väärinkäytöksen välttäminen
5.OIKEA ELINKEINO = ei esim. teurastaja tai aseseppä
6.OIKEA PYRKIMYS = pyrkimys estää pahan syntyä
7.OIKEA VALPPAUS = pyrkimys kaiken väliaikaisuuden ymmärtämiseen; mietiskely
8.OIKEA KESKITTYMINEN = mietiskelyn säännöllinen harjoittaminen; meditointi
Buddha oli kasvissyöjä ja korosti väkivallattomuutta.
Buddhalaisuuden tunnus on kahdeksanpuolainen pyörä. Tunnus kuvaa Jaloa Kahdeksanosaisesta Tietä.
"Buddha oli kasvissyöjä ja korosti väkivallattomuutta."
(En teilaa, mutta pohdiskelen.)
Totta varmaan.. mutta ei välttämättä ehdoton kasvissyöjä, jos esim. joku lihaa hänelle tarjoaa. Suuren laman Kalu Rinpochen kerrotaan syöneen kerran lihaa, mitä monet ihmettelivät. Rinpoche kertoi siihen, miten pelkästään kävelemällä ruohikolla tappaa satoja olentoja hetkessä.
Sitten väkivallattomuudesta, siitä voi syntyä helposti väärinkäsityksiä. Buddha opiskeli nuoruudessaan taistelulajeja, eikä ollut todellakaan mikään nörtti. Buddha oli vahva kaveri, tavoitteena hyödyttää muita olentoja parhaalla mahdollisella tavalla. Onhan olemassa myös raivoisat buddha-aspektit, jotka ovat valaistuneen mielen ilmentymiä - pelottavia ilmestyksiä, joilla on vaikka paloitteluveitsi toisessa kädessä ja toisessa kulho täynnä egon elämänverta. Jos olentojen suojeleminen edellyttää väkivaltaa, niin buddhalaisuus ei varmasti estä sen käyttöä. Jos Dalai-lamalla olis ollut parempi armeija, niin todennäköisesti hän olis käyttänyt sitä kansansa suojelemiseen.
Heittäkää kommenttia tai tehkää jotain mielekkäämpää. Mutta älkää menkö katsomaan telkkaria. :)
>Buddha opiskeli nuoruudessaan taistelulajeja, eikä ollut todellakaan mikään nörtti.
Tätä ei voi tietää varmasti. Tietääkseni missään buddhalaisessa tekstissä ei mainita sellaista, että Buddha olisi harjoittanut taistelulajeja. Toki Buddha kuului ksaria-kastiin, mutta häntä pidettiin myös suojassa kärsimykseltä.
>Jos Dalai-lamalla olis ollut parempi armeija, niin todennäköisesti hän olis käyttänyt sitä kansansa suojelemiseen.
Tiibetillä oli armeija, muistaakseni n. 8500 miehen vahvuinen. Muutama tykki, kaksi kranaatinheitintä ja kenties parikymmentä konekivääriä... sillä määrällä voi puolustaa Tamperetta, mutta ei taatusti Tiibetiä. Tästä huolimatta armeija taisteli (ja hävisi).
Tiibetin menettäminen johtui Lhasan hallituksen sukupolvia jatkuneesta kyvyttömyydestä ja tiibetiläisten eripuraisuudesta. Lhasan aristokraateille ja byrokraateille merkitsi jotain ainoastaan oman aseman säilyminen, ja sitä kiinalaiset käyttivät hyväkseen.
Uskonnollisen koulutuksen saaneet munkit eivät ymmärrä politiikkaa, ja munkin kaavuissa kulkevat poliitikot käyttävät politiikan menetelmiä uskontoon. Sama meno jatkuu Dharamsalassa edelleen.
Buddhalaisuuden väkivallattomuus ei ole ehdotonta. Esim. karuilla alueilla, joilla monipuolista kasvisravintoa ei ole saatavilla, buddhalaiset syövät lihaa; lihaa on syönyt Dalai-lamakin.
Jo yhden teekupillisen valmistusprosessi aiheuttaa hyönteisten joukkokuoleman - vahingontuottamista ei aina voida välttää. Buddhalaisuuteen kuuluu kuitenkin olennaisesti sellaisten tietoisten valintojen tekeminen, joista seuraa mahdollisimman vähän kärsimystä muille. Tämä tarkoittaa luomu-tuotteiden ja esim. Reilun kaupan tuotteiden suosimista jne. Buddha itse oli kasvissyöjä ja kehotti mm. munkkeja olemaan käyttämättä nahasta valmistettuja tuotteita.
Ajatus siis on tuottaa mahdollisimman vähän vahinkoa kulloistenkin mahdollisuuksien sallimissa rajoissa; ehdotonta fanaattisuutta buddhalaisuus ei tunne. Esim. fyysisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneella on luonnollisesti oikeus puolustautua.
Olen pääpiirteissään samaa mieltä.
Käsittääkseni bodhisattva-valan ottanut harjoittaja rikkoisi valansa, jos kieltäytyisi väkivallasta tilanteessa jossa sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. Tietenkin käytettävän väkivallan tulee olla suhteessa hyötyihin. Mutta esim. lentokonekaapparin voi (ja pitääkin) pysäyttää kaikin keinoin, jos uhkana on matkustajien kuolema.
Toisinaan buddhalaisuuden ylle sovitetaan täydellisen väkivallattomuuden viittaa. Asiaan sekoitetaan myös usein (hindulaisen) Gandhin ajatuksia ahimsasta. Mutta edes Gandhi ei ollut täydellinen pasifisti. Alla lainaus Gandhilta, käännettynä ja englanniksi.
"Väkivallattomuuteni ei salli vaaralta pakoon juoksemista ja rakkaiden suojattomaksi jättämistä. Väkivallan ja pelkurimaisen paon välillä voin vain valita väkivallan pelkuruuden sijasta. En voi saarnata väkivallattomuutta pelkurille enempää kuin houkutella sokeaa miestä nauttimaan hyvistä näköaloista."
"My non-violence does not admit of running away from danger and leaving dear ones unprotected. Between violence and cowardly flight, I can only prefer violence to cowardice. I can no more preach non-violence to a coward than I can tempt a blind man to enjoy healthy scenes."
>> Buddha oli kasvissyöjä ja korosti
>> väkivallattomuutta.
> Totta varmaan.. mutta ei välttämättä ehdoton
> kasvissyöjä, jos esim. joku lihaa hänelle
> tarjoaa.
Aivan. Hinayanassa ei taida olla mitään lihansyöntikieltoa kenellekään, paitsi se, että munkit ja nunnat joutuvat kieltäytymään liha-ateriasta mikäli heillä on syytä epäillä, että kyseinen eläin olisi tapettu juuri heitä varten.
Suutra-Mahayanan puolella taas lihansyönnin katsotaan olevan este tai hidaste bodhichittan kehittämiselle, sillä jos tarkoitus on vapauttaa kaikki elävät olennot, niin heidän syömisensä ei ihan istu tuohon tavoitteeseen. Koska kuitenkin suurin osa Mahayanan harjoittaajista ei edes yritä kehittää bodhichittaa, niin liha tuntuu maistuvan näissäkin piireissä.
Toimintatantra (Kriyatantra) sen sijaan kieltää lihansyönnin suoraan. Ja samoin hunajan syönnin, sillä se olisi varkautta se.
Korkein Joogatantra (Anuttarayogatantra) taas sitten pakottaa lihan ja alkoholin nauttimiseen, sillä ne ovat keskeinen osa tsog-sakramenttia. Monasti tosin näissäkin piireissä alkoholi ja liha korvataan joillain symbolisilla tuotteilla.
...että vaikka karuilla alueilla (Tiibetin vuoristoylängöt jne.) buddhalaiset syövätkin lihaa, ei eläinten teurastamista kuitenkaan hyväksytä. Tiibetissä teurastaminen oli pääosin delegoitu vähemmistöille, mm. muslimeille.
Huomasin, että sinusta on tehty tämän palstan sheriffi :) Oikea valinta!
Väkivallattomuudesta vaisnavahindulaisuus on samaa mieltä kuin buddhalaisuus.
alkaa täydellisestä näkemyksestä se kattaa kaiken
täydellinen näkemys mielen luonteesta.
Minkälainen on "täydellinen näkemys mielen luonteesta"?
Mitä ovat mielen tavanomainen ja perimmäinen luonto? Kuinka ne tulisi ymmärtää, ja kuinka ne voidaan oivaltaa? Mitä harjoittajalta vaaditaan, jotta hän voisi ne oivaltaa?