ASIALLISIA VASTAUKSIA PYYDÄN

No siis.. Eikö teillä muksu tiedä, että iskä lyö? Ettekö ikinä tappele niin, että hän on kotona? Eikö hän koskaan näe jälkiä? Yleensä lapset tietää tilanteen, vaikka siitä ei suoraan puhuttaisikaan.

Mun vanhemmat tappeli aina. Ei fyysistä, mutta huutamista ja muuta. Lopulta tilanne oli se, että kun oli 13v huusin heille "erotkaan perkeleet". Tilanne olisi varmasti ollut helpompi kaikille, jos he olisivat eronneet. Ainakin minä olisin kokenut sen helpotukseksi.

Rakastan kyllä molempia, mutta elämä kotona oli yhtä helvettiä. Lopulta kävi niin, että minä muutin kotoa heti, kun se oli mahdollista. Vain koska halusin pois tilanteesta.

En tiedä auttoiko kokemukseni sinun pulmassasi. Mutta itse uskon, että murkku on jo tarpeeksi vanha ymmärtämään asioita. Kyllä hänelle voi kertoa miksi eroatte.

totuuden. Mutta enempää kuin mitä totuus itsessään tekee ei kannata isää parjata.

Tuleeko lapsesi juttuun isänsä kanssa, onko heillä läheinen suhde? Kannattaa kertoa varovasti, ei kaikkia juttuja. Voit sanoa vain yleisesti, että ex-miehesi oli liian aggressiivinen ja käytti väkivaltaa riitatilanteissa. Muista myös kertoa, ettei ketään saa lyödä eikä pidä hyväksyä lyödyksi tulemista - itsetunnolle se on äärimmäisen tärkeää. Kysymuksiin pitää vastata mahd rehellisesti.

Oikein teit kun erosit väkivaltaisesta miehestä.

Kannattaisi laittaa viestin otsikoksi ihan se viestin todellinen aihe, nykyinen otsikko näyttä hieman epämääräiseltä, varsinkin kun se on netiketin vastaisesti kirjoitettu HUUTAMALLA...

No mutta itse asiaan. Arvelisin, että kyllä lapsi jo tietää mitä kotona oikeasti tapahtuu. Voit kertoa asiasta rehellisesti kuitenkin valiten sanamuodot lapsen ikätason mukaan. Murrosikäinen ymmärtää jo tosi paljon. Kerro suoraan ja häpeilemättä, että kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa ja että erositte, koska isä pahoinpiteli sinua. Väkivalta ei ole rakkaudenosoitus, vaan anteeksiantamatonta toisen arvottomana pitämistä. Näin annat lapsellesi fiksun mallin siitä, mitä rakastaminen tarkoittaa ja ei tarkoita.

ja muistavat jo hyvin pienenä yllättävän paljon. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan jo 6 kk:n ikäinen lapsi vaistoaa äidin pelon ja reagoi siihen. Vanhemmat eivät pysty riitelemään lapsilta salassa, vaikka niin kuvittelisivatkin. Hyvin suurella todennäköisyydellä pojallasikin on muistonsa riidoistanne ja tapahtuneesta, ja hän haluaa vain varmistuksen omille mielikuvilleen. Millaisen käsityksen hän sinusta saisi, jos nyt valehtelisit? Millaisen käsityksen hän saisi väkivallan hyväksyttävyydestä ja häpeällisyydestä, kun ei äitikään kehtaa myöntää totuutta? Asiat olisi hyvä käydä rehellisesti läpi; kertoa totuus mutta asiallisesti. Ja tehdä selväksi, että väkivalta ei ole hyväksyttävää ja että siihen ei tarvitse alistua.

Missä tilanteessa isä on nykyisin? Onko lyönteihin liittynyt alkoholi? Onko isä kenties nykyään raitis?

Tuollaiset kysymykset vaikuttavat valintaasi. Itse kertoisin totuuden mikäli mies olisi edelleen samanlainen ja hänestä saattaisi olla vaaraa lapselle. Mutta jos mies on muuttunut niin voit yksinkertaisesti sanoa että kasvoitte eri suuntiin.

Jos on todennäköistä ettei lapsi ikinä näe isäänsä niin totuuden voi kertoa, mutta kannattaa muistuttaa että onneksi lapset ovat tulleet enemmän äitiinsä :)

Kerrot erosta asiallisesti, mun mielestä yksityiskohtiin ja syitä ja toisen ihmisen syyllistämistä ei pidä alkaa selittämään. Lapsesi on varmaan tietoinen minkä takia eroatte.