Tuuntuuko teistä

vallottaa jatkuvasti keittiön, joten mulle jää tämä netissä istumis puoli.
Sen verran pitää välillä keskeyttää, et käy syömässä niitä herkkuja mitä hän on loihtinut.
Aivan ihania. Hyvää punaviiniä vielä päälle ja kahvit ja jotain makeeta. Kyl taas kelpaa kirjotella.

alima kirjoitti:

vallottaa jatkuvasti keittiön, joten mulle jää tämä netissä istumis puoli.
Sen verran pitää välillä keskeyttää, et käy syömässä niitä herkkuja mitä hän on loihtinut.
Aivan ihania. Hyvää punaviiniä vielä päälle ja kahvit ja jotain makeeta. Kyl taas kelpaa kirjotella.

ruuanlaitto kovin hyvin hallussa, tais olla nuo kolikkopotut jotka onnistui. Sitten tuo keittiöpuoli tuli vain syliin. Siinä menin kirjakauppaan ja selitin tilanteen, että pitäis saada sellainen helppotajuinen keittokirja. Arvelin, että nauraahan se myyjä mulle, ei se nauranut, ymmärsi tilanteen ja etsi hyvin minulle sopivan kirjan.Siitä se ura urkeni, ajattelin jossain vaiheessa, että jos jumala on olemassa, niin on se auttanut tässä ruuanlaitossa. Kaikki mitä yritin, onnistui, ei mikään huono saavutus, kun ei sitä ruuanlaittoa ole opetettu kotona eikä koulussa. Valmisruokia en ole ostanut, enkä ihmeemmin makkarasta välitä.Tästä on jo aikaa, mutta aika hyvin on pysynyt mielessä

aikoinaan kirjoitti:

ruuanlaitto kovin hyvin hallussa, tais olla nuo kolikkopotut jotka onnistui. Sitten tuo keittiöpuoli tuli vain syliin. Siinä menin kirjakauppaan ja selitin tilanteen, että pitäis saada sellainen helppotajuinen keittokirja. Arvelin, että nauraahan se myyjä mulle, ei se nauranut, ymmärsi tilanteen ja etsi hyvin minulle sopivan kirjan.Siitä se ura urkeni, ajattelin jossain vaiheessa, että jos jumala on olemassa, niin on se auttanut tässä ruuanlaitossa. Kaikki mitä yritin, onnistui, ei mikään huono saavutus, kun ei sitä ruuanlaittoa ole opetettu kotona eikä koulussa. Valmisruokia en ole ostanut, enkä ihmeemmin makkarasta välitä.Tästä on jo aikaa, mutta aika hyvin on pysynyt mielessä

mun miehellä.
Tutki keittokirjoja aikansa, muttei koskaan suoraan sieltä ottanut reseptejä, vaan kokeili ihan omiaan.
Nyt monen vuoden harrastuksen jälkeen alkaa olla pistämätön kokki. Kaikki tuntuu onnistuvan ja on todella hyvää.
Hän jaksaa väsätä montaa eri sorttia kerralla.
Aikaahan siihen kuluu, mutta mihinkäs meillä kiire olisi.
Ensimmäinen kokeilu hänellä tosin oli jotain aivan käsittämättömän kamalaa.
Hän ei ollut koskaan syönyt(nähnyt rasvasilliä.
Suurena kalan ystävänä yllytin häntä maistamaan uutta silliä. Ostettiin sitä, kun oltiin yhdessä mun ruokatunnilla kaupassa.
Kun menin kotiin, oli siellä' iso kattilallinen keittoa porisemassa.
Ihanaa, tulla kotiin, kun ruoka on valmiina. Juupa juu.
Mieheni oli sitten päättänyt tehdä kalakeittoa siitä rasvasillistä.
Kun se maistui aivan kamalalle, oli yrittänyt makua parantaa mausteilla ja lisäämällä juureksia, mutta eipä auttanut. Keiton määrä vain lisääntyi.
Maistoin sitä ja kauhistuin, ilmotin, etten pysty mitenkään sitä syömään.
Mieheni loukkaantui siitä niin, että uhallaan söi koko kattilallisen.
Vasta vuosia jälkeen päin myönsi, et oli hänestäkin se kauheeta, mutta ei voinut silloin antaa periksi.
Vaikka alku ei ollut mitenkään lupaava, niin olen kannustanut häntä jatkamaan ja kokeilemaan ja vuosi vuodelta on parempaa ja parempaa.

alima kirjoitti:

mun miehellä.
Tutki keittokirjoja aikansa, muttei koskaan suoraan sieltä ottanut reseptejä, vaan kokeili ihan omiaan.
Nyt monen vuoden harrastuksen jälkeen alkaa olla pistämätön kokki. Kaikki tuntuu onnistuvan ja on todella hyvää.
Hän jaksaa väsätä montaa eri sorttia kerralla.
Aikaahan siihen kuluu, mutta mihinkäs meillä kiire olisi.
Ensimmäinen kokeilu hänellä tosin oli jotain aivan käsittämättömän kamalaa.
Hän ei ollut koskaan syönyt(nähnyt rasvasilliä.
Suurena kalan ystävänä yllytin häntä maistamaan uutta silliä. Ostettiin sitä, kun oltiin yhdessä mun ruokatunnilla kaupassa.
Kun menin kotiin, oli siellä' iso kattilallinen keittoa porisemassa.
Ihanaa, tulla kotiin, kun ruoka on valmiina. Juupa juu.
Mieheni oli sitten päättänyt tehdä kalakeittoa siitä rasvasillistä.
Kun se maistui aivan kamalalle, oli yrittänyt makua parantaa mausteilla ja lisäämällä juureksia, mutta eipä auttanut. Keiton määrä vain lisääntyi.
Maistoin sitä ja kauhistuin, ilmotin, etten pysty mitenkään sitä syömään.
Mieheni loukkaantui siitä niin, että uhallaan söi koko kattilallisen.
Vasta vuosia jälkeen päin myönsi, et oli hänestäkin se kauheeta, mutta ei voinut silloin antaa periksi.
Vaikka alku ei ollut mitenkään lupaava, niin olen kannustanut häntä jatkamaan ja kokeilemaan ja vuosi vuodelta on parempaa ja parempaa.

melkoista keittoa.

Tosin, ihan ymmärrettävää.

Oli tainnut isäntä miettiä mielessään keittoa keitellessään, että kaikkia "herkkuja" sitä onkin olemassa.

alima kirjoitti:

mun miehellä.
Tutki keittokirjoja aikansa, muttei koskaan suoraan sieltä ottanut reseptejä, vaan kokeili ihan omiaan.
Nyt monen vuoden harrastuksen jälkeen alkaa olla pistämätön kokki. Kaikki tuntuu onnistuvan ja on todella hyvää.
Hän jaksaa väsätä montaa eri sorttia kerralla.
Aikaahan siihen kuluu, mutta mihinkäs meillä kiire olisi.
Ensimmäinen kokeilu hänellä tosin oli jotain aivan käsittämättömän kamalaa.
Hän ei ollut koskaan syönyt(nähnyt rasvasilliä.
Suurena kalan ystävänä yllytin häntä maistamaan uutta silliä. Ostettiin sitä, kun oltiin yhdessä mun ruokatunnilla kaupassa.
Kun menin kotiin, oli siellä' iso kattilallinen keittoa porisemassa.
Ihanaa, tulla kotiin, kun ruoka on valmiina. Juupa juu.
Mieheni oli sitten päättänyt tehdä kalakeittoa siitä rasvasillistä.
Kun se maistui aivan kamalalle, oli yrittänyt makua parantaa mausteilla ja lisäämällä juureksia, mutta eipä auttanut. Keiton määrä vain lisääntyi.
Maistoin sitä ja kauhistuin, ilmotin, etten pysty mitenkään sitä syömään.
Mieheni loukkaantui siitä niin, että uhallaan söi koko kattilallisen.
Vasta vuosia jälkeen päin myönsi, et oli hänestäkin se kauheeta, mutta ei voinut silloin antaa periksi.
Vaikka alku ei ollut mitenkään lupaava, niin olen kannustanut häntä jatkamaan ja kokeilemaan ja vuosi vuodelta on parempaa ja parempaa.

niitä reseptejä, mutta siinä oli hyviä vihjeitä miten ruokaa voi helposti tehdä. Olisiko tuo niin, kun tiedän monia miehiä, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet näihin ruuanlaittopuuhiin ja heidän tekemiään ruokia kehutaan, niin heillä ei ole sitä sodanjälkeisen pula-ajan painolastia ruuanlaitossa kun sen aikaisilla tytöillä, joille se opetettiin silloin.

keittokirjasta kirjoitti:

niitä reseptejä, mutta siinä oli hyviä vihjeitä miten ruokaa voi helposti tehdä. Olisiko tuo niin, kun tiedän monia miehiä, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet näihin ruuanlaittopuuhiin ja heidän tekemiään ruokia kehutaan, niin heillä ei ole sitä sodanjälkeisen pula-ajan painolastia ruuanlaitossa kun sen aikaisilla tytöillä, joille se opetettiin silloin.

et miehet ovat rohkeampia kokeilemaan erilaista.
Heillä ei myöskään ole paineita siitä, että saa varmasti perheen ruokittua.
Meillä ainakin näyttää, että se itse ruoanlaitto, kun on vain harrastus, niin se on se pääjuttu, ei niinkään perheen ruokkiminen.
sitä ruokaa joutuu usein pitkäänkin odottamaan, kun kokki vasta odottelee inspiraatiota ja antaa mielikuvituksensa lentää. Ilman mitään paineita.
Mulla on ensimmäisenä ajatuksena perheen ruokkiminen ja aikataulu. ruoasta tulee sitten sellasta, mitä aikataulu antaa periksi.
Jos perhe jo odottaa nälkäisenä, ei ole kanttia ruveta mitään säveltämään tai kokeilemaan, sellasta mihin kuluu liikaa aikaa.
Miehellä ei tule edes mieleen, et pitäisi vähän nopeuttaa valmistumista, sadaan olla tyytyväisiä, et se edes joskus valmistuu.
Hoputtamaankaan ei uskalla mennä, ei tiedä minkälaisen lähdön keittiöstä saa, tai sitten ukko jättää koko homman kesken, kun suuttuu.
Minä käytän kyllä luovuutta siten, et katson, mitä jääkaapista löytyy ja sekottelen ennakkoluulottomasti aineksia keskenään ja siten tuleekin parasta. Keittokirjojen mukaan en tykkää tehdä yhtään mitään.
Hyvin usein niissä on mausteita ja aineksia, joista en pidä, joten paras on oma luova keittokirja.

alima kirjoitti:

et miehet ovat rohkeampia kokeilemaan erilaista.
Heillä ei myöskään ole paineita siitä, että saa varmasti perheen ruokittua.
Meillä ainakin näyttää, että se itse ruoanlaitto, kun on vain harrastus, niin se on se pääjuttu, ei niinkään perheen ruokkiminen.
sitä ruokaa joutuu usein pitkäänkin odottamaan, kun kokki vasta odottelee inspiraatiota ja antaa mielikuvituksensa lentää. Ilman mitään paineita.
Mulla on ensimmäisenä ajatuksena perheen ruokkiminen ja aikataulu. ruoasta tulee sitten sellasta, mitä aikataulu antaa periksi.
Jos perhe jo odottaa nälkäisenä, ei ole kanttia ruveta mitään säveltämään tai kokeilemaan, sellasta mihin kuluu liikaa aikaa.
Miehellä ei tule edes mieleen, et pitäisi vähän nopeuttaa valmistumista, sadaan olla tyytyväisiä, et se edes joskus valmistuu.
Hoputtamaankaan ei uskalla mennä, ei tiedä minkälaisen lähdön keittiöstä saa, tai sitten ukko jättää koko homman kesken, kun suuttuu.
Minä käytän kyllä luovuutta siten, et katson, mitä jääkaapista löytyy ja sekottelen ennakkoluulottomasti aineksia keskenään ja siten tuleekin parasta. Keittokirjojen mukaan en tykkää tehdä yhtään mitään.
Hyvin usein niissä on mausteita ja aineksia, joista en pidä, joten paras on oma luova keittokirja.

sitä pitää paineita ottaa, ajattele nyt punaviinin kanssa syöt, ootte te naiset kummallisia. Ota huomioon, että rahaa meiltä uppoaa tuohon ruuanlaittoon, niin että sillä rahalla söisi jo ravintolassa. Näytäthän miehelles nämä arvioinnit hänen keittiöaskareista, ei nämä mitään huonoja.

paikastako kirjoitti:

sitä pitää paineita ottaa, ajattele nyt punaviinin kanssa syöt, ootte te naiset kummallisia. Ota huomioon, että rahaa meiltä uppoaa tuohon ruuanlaittoon, niin että sillä rahalla söisi jo ravintolassa. Näytäthän miehelles nämä arvioinnit hänen keittiöaskareista, ei nämä mitään huonoja.

saa yhtä ateriaa ravintolassa sillä hinnalla, mitä kotona loihtii kahdella, tai useammallekin.
Usein vielä paljon parempaa, kuin mitä ravintolassa.
Mun mies ei koskaan raaskikaan syödä "ulkona", kun joskus ehdotan, laskee hän hyvin äkkiä, kuinka paljon sillä hinnalla saa sisäfilettä ja tekee kotona paljon parempaa.
No, mitäs turhaan meneekään maksamaan, kun on ravintolatason palvelu kotonakin.
Tänä kesänä ollaan erityisesti herkuteltu, kun ei ole enää niin paljon noita hommia tekemättä.
Vieraita on myös käynyt ja yhdessä ollaan nautiskeltu keittiömme tarjonnasta, juomien kera tottakai.
Nyt tuli taas kutsu syömään, jotain aivan uutta kokeilua taas.

ihimettelen, millä opilla ne saa lihaan imetettyä valtavasti äklöä marinadia, jota lisätään vielä varmuuden välttämiseksi pakkauksen pohjalle muutama desi, lisäähän se painoa.

Jättipihveistä jää sitten tosiaankin vain muisto jäljelle, kun pääsee sitkeää lihapalaa veistellä viilaamaan.

minnäi kirjoitti:

ihimettelen, millä opilla ne saa lihaan imetettyä valtavasti äklöä marinadia, jota lisätään vielä varmuuden välttämiseksi pakkauksen pohjalle muutama desi, lisäähän se painoa.

Jättipihveistä jää sitten tosiaankin vain muisto jäljelle, kun pääsee sitkeää lihapalaa veistellä viilaamaan.

lainanneet sen vessapaperifirman elehvantti kiintiöstä ne tummimmat, ne joiden imukärsät pystyvät omemään litroittain vettä arkkiin paperia, vaan tässä tapauksessa lihaasoluihin.

on ensin kirjoitti:

lainanneet sen vessapaperifirman elehvantti kiintiöstä ne tummimmat, ne joiden imukärsät pystyvät omemään litroittain vettä arkkiin paperia, vaan tässä tapauksessa lihaasoluihin.

hilijasuuvesa risteyttäneet possun ja keittiöpaperin?

varmaan kirjoitti:

hilijasuuvesa risteyttäneet possun ja keittiöpaperin?

jalkapatikassa tai lentäen tai muullakeinoin jos ne keksisivät sellaisen laihdutusrillin. Siellä sellaisen päällä tai sisällä köllöttelisin lämpimässä paahteessa ja parin vuorokauden jälkeen kun nousisin olin tiukkalihainen ja napakka. Lisäksi tasaisesti ruskettunut.