-M-mikä se oli? Vulpix vinkaisi peloissaan
-Oli mikä oli mutta se saattaa olla avun tarpeessa. Steelix sanoi -Mennään katsomaan! He lähtivät juoksemaan saaren läpi kunnes saapuivat aukealle: -Missä sinä olet? kaikki huusivat.
Kuului jälleen kovaa huutoa ja kiljuntaa, -Tuohon suuntaan! Umbreon meni muiden edellä...
Siinä se oli pieni punainen otus oli heidän edessään. -Mikä tuo mahtaa olla? Espeon kysyi halveksuvasti. E-en tiedä mutta se saattaa olla avun tarpeessa, otetaan se mukaan. He ottivat palmun lehtiä pari kappaletta ja repivät palmusta köynnöstä irti. He laittoivat lehdet yhteen ja sitoivat köynnösten toiset päät lehtiin ja toisen Umbreonin ja Espeonin vyötärölle, Vulpix nosti otuksen varovaisesti lehtien päälle Espeonin ja Umbreonin väliin. -Nyt kun ei vain sattuisi mitään. Steelix kuiskasi itselleen. Meidän täytyy etsiä joku paikka tältä saarelta jossa voisimme niin sanotusti asua. Espeon sanoi päättäväisesti. -Joo mutta minne? Vulpix kysyi. -Jonnekkin vaikka kallioon jos Steelix saa tehtyä siihen jonkinlaisen luolan. - Ahaa hyvä on, kannatan ehdotusta. Entä muut? -Joo hyvä idea. Kaikki huusivat. -No eiköhän mennä etsimään nyt se kallio. He etenivät hitaasti toivoen että otus heräisi. Samassa kuin ihmeen iskusta otus raotti toista silmäänsä ja sanoi: -Vihreä... ray... quaza... on... täällä... -Mitä? Tekikö se sinulle jotain? Umbreon ihmetteli. -Kyllä... olin kävelemässä... kunnes... se... tuli... maan... alta... ja menetin tajuntani... -Kauheaa! Sinut on saatava turvaan. He lähtivät kiireellä juoksemaan saaren toiseen päähän.
Hei! Tuollahan on etsimämme kallio, eikö olekkin? Vulpix innostui. -Kyllä vain. Noniin steelix pystytkö tekemään tuohon luolan? -Enköhän. Steelix virnisti ja kaivautui maan alle. -Hei! Eikös sen pitänyt kaivaa luola eikä tunnelia alas päin? Espeon hätkähti. Samassa kallio alkoi täristä ja se rikkoutui juuri heidän edestään. -No, mitä pidätte? Steelix naurahti. -Kuin unelma! He menivät sisään.
-Okei, meidän täytyy saada tänne lämpöä. Steelix ja Vulpix menkää hakemaan palmun lehtiä lattialle. Espeon selosti.
-Minä ja Umbreon hoidamme sillä välin tuota otusta ja koitamme saada ruokaa kaikille. Eikä aikaakaan kun Steelix ja Vulpix palasivat kädet, selät ja hännät täynnä lehtiä. (Steelix ei kuitenkaan käyttänyt käsiä kun sillä ei ole x)
-Oli mikä oli mutta se saattaa olla avun tarpeessa. Steelix sanoi -Mennään katsomaan! He lähtivät juoksemaan saaren läpi kunnes saapuivat aukealle: -Missä sinä olet? kaikki huusivat.
Kuului jälleen kovaa huutoa ja kiljuntaa, -Tuohon suuntaan! Umbreon meni muiden edellä...
Siinä se oli pieni punainen otus oli heidän edessään. -Mikä tuo mahtaa olla? Espeon kysyi halveksuvasti. E-en tiedä mutta se saattaa olla avun tarpeessa, otetaan se mukaan. He ottivat palmun lehtiä pari kappaletta ja repivät palmusta köynnöstä irti. He laittoivat lehdet yhteen ja sitoivat köynnösten toiset päät lehtiin ja toisen Umbreonin ja Espeonin vyötärölle, Vulpix nosti otuksen varovaisesti lehtien päälle Espeonin ja Umbreonin väliin. -Nyt kun ei vain sattuisi mitään. Steelix kuiskasi itselleen. Meidän täytyy etsiä joku paikka tältä saarelta jossa voisimme niin sanotusti asua. Espeon sanoi päättäväisesti. -Joo mutta minne? Vulpix kysyi. -Jonnekkin vaikka kallioon jos Steelix saa tehtyä siihen jonkinlaisen luolan. - Ahaa hyvä on, kannatan ehdotusta. Entä muut? -Joo hyvä idea. Kaikki huusivat. -No eiköhän mennä etsimään nyt se kallio. He etenivät hitaasti toivoen että otus heräisi. Samassa kuin ihmeen iskusta otus raotti toista silmäänsä ja sanoi: -Vihreä... ray... quaza... on... täällä... -Mitä? Tekikö se sinulle jotain? Umbreon ihmetteli. -Kyllä... olin kävelemässä... kunnes... se... tuli... maan... alta... ja menetin tajuntani... -Kauheaa! Sinut on saatava turvaan. He lähtivät kiireellä juoksemaan saaren toiseen päähän.
Hei! Tuollahan on etsimämme kallio, eikö olekkin? Vulpix innostui. -Kyllä vain. Noniin steelix pystytkö tekemään tuohon luolan? -Enköhän. Steelix virnisti ja kaivautui maan alle. -Hei! Eikös sen pitänyt kaivaa luola eikä tunnelia alas päin? Espeon hätkähti. Samassa kallio alkoi täristä ja se rikkoutui juuri heidän edestään. -No, mitä pidätte? Steelix naurahti. -Kuin unelma! He menivät sisään.
-Okei, meidän täytyy saada tänne lämpöä. Steelix ja Vulpix menkää hakemaan palmun lehtiä lattialle. Espeon selosti.
-Minä ja Umbreon hoidamme sillä välin tuota otusta ja koitamme saada ruokaa kaikille. Eikä aikaakaan kun Steelix ja Vulpix palasivat kädet, selät ja hännät täynnä lehtiä. (Steelix ei kuitenkaan käyttänyt käsiä kun sillä ei ole x)
Vastaukset 5
Vanhimmat
olenko mä sit seuraava? Aika hauskaa; aina kun puhutaan saarista, ovat ihmiset ajattelemassa trooppisia palmu-saaria. Mutta ei se muo kylläkään haittaa. Onko Mew tässä muuten mukana?
Ei Mew kait oo mukana... Koitatko sä saaha tänää tai huomen ulos sen tarinas???
luultavasti saan sen huomiseksi tänne, koska pitää kans lukea kokeisiin
Hieno tarina! Eikä tod. oo liian lyhyt. Joo ja sit vulpix...:)
hyvä, kun viimein saatiin tää jatkis rullaamaan.. :)
Tota, yks pikku juttu vaan: Joissain kohissa oli vaikee tajuta, kuka puhuu, kun ei aina vuorosanan jälkeen lukenut, kuka sen sanoi..
Voi hemmetti, huomenna ruotsin kokeet, ja mä vaan leikin netissä... :s