Mä en jaksa enää elää!! Mulla on 1 kaveri joka sekin on kaukana ja luisuu kokoajan pois päin ja mä tiiän ettei olla enää pian kavereita. Sit koulussa ei oo ketään ja aina jos valitaan parit jään ylimääräseks. Mulla oli yks harrastus jota harrastin 7 vuotta mut nyt ku joittenki piti kertoo mulle et valitaan ryhmät ne ei kertonu enk pääse enää mukaan, eli sekin harrastus sitten loppus. Koulun jälkeen oon aina yksin ja oon koneel tai luen. Musiikki on tärkeintä mun elämässä ja itken joka ilta koska en voi ikinä tavata lempi bändiäni. Vihaan vanhempiani koska he pakottavat soittamaan luokkalaisilleni mutta eivät h ikinä voi olla. Pukeudun mustaan ja aina kaikki haukkuvat minua. Olen miettinyt jo vuoden itse murhaa mutta en voi tehdä sitä sillä perheeni on saanut kokea jo yhden.
Auttakaa ja jos olette samassa tilanteessa ja haluatte kirjoitella laittakaa sähköpostinne!
Auttakaa ja jos olette samassa tilanteessa ja haluatte kirjoitella laittakaa sähköpostinne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä sä jaksat elää. On valitettavan tavallista, että murrosiässä iskee tuskallisia ahdistuksia, mutta niihin on olemassa apukeinoja. Luepa nyt tarkkaan:
sun on tehtävä elämästäsi nyt mielekkäämpää... kuulostaa ehkä tavallisen typerältä, mutta sä tarvitset nyt kipeästi harrastuksia. Ensisijaisesti tarvitset yhden liikuntaharrastuksen, koska harva ihminen pystyy olemaan masentumatta, jos se ei ollenkaan liiku. Ala käydä esimerkiksi uimahallissa tai liity johonkin tanssikurssille, tai lähde reippailemaan kuntopolulle tai ala vetää jujutsua tms. Kaikki liikunta piristää mieltä, tasoittaa mielialan ailahtelua, parantaa itseluottamusta ja saat viellä kaupan päälle hyvän vartalon.
Toiseksi tarvitset lisää henkisiä harrastuksia. Ehkä sun pitäisi saada purkaa tuntemuksiasi jossain luovassa harrastuksessa. Jos alkaisit itse soittaa jotain tms - musiikkihan on sulle tärkeää? Tai jos vaikka maalaisit tai ottaisit yhteyttä johonkin kirjallisuuspiiriin tai mitä tahansa. Tutustu netistä kuntasi harrastustarjontaan. Harrastuksissa tapaa muita tyyppejä, voi löytää vaikka kaverin tai jopa seurustelukumppanin, kuka tietää... Et voi tietää ellet kokeile.
Lempibändiäsi sun ei tarvitse tavata, nekin on vaan ihmisiä. Nauti bändeistäsi - ja ehkä perustat itsekin sellaisen joskus?
Hae keskusteluapua ja käy terkkarilla/lääkärissä, ja kerro, että sulla on itsetuhoisia ajatuksia. Heillä on apukeinoja siihen, mutta he eivät voi auttaa jos vain murjotat kotona itkeskelemässä. Aikuistuminen on myös sitä että oppii hakemaan apua, kun on huono olla. Niin aikuiset tekevät.
Ja mä tarkoitan oikeasti, että käy hakemassa apua, sillä jos sä olet jo vuoden synkistellyt, olet ollut jo pitkään huonossa kunnossa henkisesti. Ihan turhaan!!!!!
Ja vielä tähän loppuun: kannattaa opetella yhdyssanojen käyttö oikein: jos kirjoitat että " olen miettinyt jo vuoden itse murhaa.." kuulostaa se siltä että suunnittelet täydellistä rikosta---murhaa ---- sitä tuskin haluat viestittää täällä?
Tsemppiä sulle : et ole ensimmäinen nuori jolla on kamala olo, mutta se että jo haet täältä tukea, kertoo siitä että haluat apua! Se on merkki paljon paremmasta!
Mä olen jäänyt usein ylimääräseks kun on pareja valittu.
Se on aíka yleinen ongelma.
Mullakin on yleensä ollu vaan yksi kaveri.
Kun oot koulussa niin mee vaan rohkeesti puhumaan muille.
Mä pukeuduin ennen mustaan mut sitten aloin ostaa vähän iloisemman värisiä vaatteita.
Tuli mukavampi olo :)
Kysy vaan et pääseekö vielä siihen harrastukseen mukaan.
Sen bändin tapaaminen ei ole pahin asia, joka voi tapahtua.
Bändit yleensä kiertelee usein ympäri maailmaa.
Mutta ainahan voit mennä heidän keikoilleen.
Ja ties vaikka joku jäsenistä osuisi joskus kohdalle.
Minkä ikänen olet?
Sun ois hyvä puhua vanhemmilles tunteistas.
Kannaattaisi edes netin kautta tutustumaan johonkin. tai sitten livenä. Mitä väliä sillä on jos pukeudut mustaan? Pukeutumisesi on sinun ongelma, ei "kaveriesi". Ota uusi askel eteenpäin ja tutustu henkilöihin. Et voi tutustua olemalla koneella. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos tulee kotiin ja on koneella.. tai onhan siinä. Minä vain sanon, mutta ota uusi askel eteenpäin ja anna ihmisille sellainen kuva, että olet mukava ihminen. Mutta älä pakota. Älä tee itsemurhaa. Niin monta kyyneltä sunkin perhe joutuu vuodattamaan. Sulla on perhe. Vietä niiden kanssa aikaa.
Moi!
Itse olen jo aikuinen, mutta tuo ystäväasia on tuttu. Mulle on käynyt kavereiden kanssa sama monta kertaa. Mulla ei ole koskaan ollut laajaa kaveripiiriä, vaan yksi tai kaksi hyvää ystävää, ja aina niiden kanssa tilanteet muuttuu. Yksi kaveri löysi poikaystävän, eikä enää ollut muuta kuin sen kanssa, toinen löysi uuden kaveriporukan, koulun jälkeen kaikki vaihtoivat paikkakuntaa, minä myös, ja myöhemmin opiskeluiden aikaan tulleet kaverit muuttivat nekin jokainen omalle paikkakunnalle. Pitää aina vaan yrittää löytää uusia kavereita, ja hyväksyä se, ettei enää ole kuin paita ja peppu sen parhaan kaverin kanssa, vaikka niitä aikoja joskus onkin ikävä. Vieläkin. Kyllä se silti voi olla ystävä, vaikka ystävyys muuttuukin.
Varmista vielä toi harrastusjuttu, koska eihän tossa ole mitään järkeä! Ota yhteyttä ohjaajaan, ja selitä tilanteesi, koska ethän sinä voi jäädä pihalle jonkun toisen virheen takia. Jos ohjaaja ei ymmärrä, pyydä vanhempiasi olemaan yhteydessä häneen tai johonkuhun ohjaajaa isommassa asemassa olevaan.
huonot vanhemmat sulla jos itsemurhamielisiä ihmisiä tekee.
ja sitten asiaan. tuo on todella tuttua ja on melkoisen normaalia jos noin uskaltaa sanoa. kyllä se siitä paranee (tuttu klisee ja on sitä paitsi potaskaa mutta sanotaan nyt kuitenkin). en voi minäkään varmasti lempibändiäni tavata mutta sen takia nyt on ihan turhaa pillitellä joka ilta. helppo tapa keksiä harratus on yhdistää se asia mikä on sulle elämä eli musiikki ja se sana harrastus. ja eikun vaan musiikki liikkeeseen ostamaan pianoa kitaraa tai jotain muuta mukavaa soitinta.