Kansalaistottelemattomuus
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansalaistottelemattomuus on toiminnallista, mutta väkivallatonta lakien tai valtion tai miehittävän vallan vaatimusten tai käskyjen noudattamatta jättämistä. Intiassa Ison-Britannian miehityksen alla, Etelä-Afrikassa rotuerottelun aikaan sekä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin kansalaisliikkeet ovat harrastaneet kansalaistottelemattomuutta. Kansalaistottelemattomuuden keinoja ovat muun muassa kutsuntalakot, talojen valtaus, katujenvaltaustapahtumat ja passiivinen vastarinta. Vastalauseille yhteistä on avoimuus ja pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen vastapuolen kanssa.
Yhdysvaltalainen Henry David Thoreau kehitteli kansalaistottelemattomuuden käsitteen kirjoituksessaan Resistance to civil government vuonna 1849. Hän vaihtoi myöhemmin nimeksi Civil disobedience. Kirjoituksen alkuperäinen ajatus oli riippumattomuus: hänen mielestään oli moraalisesti täysin oikeutettua yksinkertaisesti irrottautua valtiosta. Kunhan henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle päin velvoitteita. Esseessä Thoreau selittää, että kyse ei ollut verojen vastustamisesta vaan Meksikon sodan ja orjuuden vastustamisesta. Ajatuksena ei ollut väkivalta valtiota tai sen edustajia kohtaan.
Kansalaistottelemattomuuden (Mahatma Gandhin harjoittama ja opettama passiivinen vastarinta) tunnusmerkkinä voidaan pitää seuraavia asioita:
Tottelemattomuutta motivoi jokin yhteiskunnallinen epäkohta ja sillä tavoitellaan epäkohdan korjaamista.
Tottelemattomuuteen osallistuvat toimivat omilla nimillään ja kasvoillaan sekä
ovat valmiita kärsimään siitä seuraavat rangaistukset.
[muokkaa] Kansalaistottelemattomuus Suomessa
Suomessa on käytetty kansalaistottelemattomuutta usein keinona painostaa poliittista eliittiä. Venäjän vallan aikana suomalaiset kieltäytyivät kutsunnoista Venäjän armeijaan. Tunnettu on myös Vihreän liikkeen aloittanut Koijärven suon kuivattamista vastaan tehty mielenosoitus, johon liittyi työkoneiden käytön estäminen.
Koijärvi-liikkeen asiassa nostetun rikosjutun yhteydessä korkein oikeus on arvioinut [1] kansalaistottelemattomuuden merkitystä rikoksen oikeuttamis- tai anteeksiantoperusteena.
Vuonna 2006 Suomen eduskunnan hyväksyttyä uuden tekijänoikeuslain syntyi masinointi.org-niminen kansalaistottelemattomuusliike.
[muokkaa] Katso myös
Pasifismi
Nonaggressioperiaate
Aktivismi
Kansalaisvaikuttaminen
[muokkaa] Lähde
↑ KKO:n päätös KKO:1983-II-159
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaistottelemattomuus
Luokat: Poliittinen toiminta | Kansalaisliikkeet
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansalaistottelemattomuus on toiminnallista, mutta väkivallatonta lakien tai valtion tai miehittävän vallan vaatimusten tai käskyjen noudattamatta jättämistä. Intiassa Ison-Britannian miehityksen alla, Etelä-Afrikassa rotuerottelun aikaan sekä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin kansalaisliikkeet ovat harrastaneet kansalaistottelemattomuutta. Kansalaistottelemattomuuden keinoja ovat muun muassa kutsuntalakot, talojen valtaus, katujenvaltaustapahtumat ja passiivinen vastarinta. Vastalauseille yhteistä on avoimuus ja pyrkimys rakentavaan vuorovaikutukseen vastapuolen kanssa.
Yhdysvaltalainen Henry David Thoreau kehitteli kansalaistottelemattomuuden käsitteen kirjoituksessaan Resistance to civil government vuonna 1849. Hän vaihtoi myöhemmin nimeksi Civil disobedience. Kirjoituksen alkuperäinen ajatus oli riippumattomuus: hänen mielestään oli moraalisesti täysin oikeutettua yksinkertaisesti irrottautua valtiosta. Kunhan henkilö ei saanut valtiolta mitään, ei henkilöllä myöskään ollut valtiolle päin velvoitteita. Esseessä Thoreau selittää, että kyse ei ollut verojen vastustamisesta vaan Meksikon sodan ja orjuuden vastustamisesta. Ajatuksena ei ollut väkivalta valtiota tai sen edustajia kohtaan.
Kansalaistottelemattomuuden (Mahatma Gandhin harjoittama ja opettama passiivinen vastarinta) tunnusmerkkinä voidaan pitää seuraavia asioita:
Tottelemattomuutta motivoi jokin yhteiskunnallinen epäkohta ja sillä tavoitellaan epäkohdan korjaamista.
Tottelemattomuuteen osallistuvat toimivat omilla nimillään ja kasvoillaan sekä
ovat valmiita kärsimään siitä seuraavat rangaistukset.
[muokkaa] Kansalaistottelemattomuus Suomessa
Suomessa on käytetty kansalaistottelemattomuutta usein keinona painostaa poliittista eliittiä. Venäjän vallan aikana suomalaiset kieltäytyivät kutsunnoista Venäjän armeijaan. Tunnettu on myös Vihreän liikkeen aloittanut Koijärven suon kuivattamista vastaan tehty mielenosoitus, johon liittyi työkoneiden käytön estäminen.
Koijärvi-liikkeen asiassa nostetun rikosjutun yhteydessä korkein oikeus on arvioinut [1] kansalaistottelemattomuuden merkitystä rikoksen oikeuttamis- tai anteeksiantoperusteena.
Vuonna 2006 Suomen eduskunnan hyväksyttyä uuden tekijänoikeuslain syntyi masinointi.org-niminen kansalaistottelemattomuusliike.
[muokkaa] Katso myös
Pasifismi
Nonaggressioperiaate
Aktivismi
Kansalaisvaikuttaminen
[muokkaa] Lähde
↑ KKO:n päätös KKO:1983-II-159
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaistottelemattomuus
Luokat: Poliittinen toiminta | Kansalaisliikkeet
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Tottelemattomuutta motivoi jokin yhteiskunnallinen epäkohta ja sillä tavoitellaan epäkohdan korjaamista."
Mitenkähän voisimme tällä syteemillä vaikuttaa??
Tuntuu näissä keskusteluissa, että kaikki vaikuttamismahdollisuudet ainakin yhteistyössä on meiltä hyvin evätty.
Media ei piittaa.
Kansalaistottelemattomuuskin vaatii henkilöllisyyden paljastamista ja siitä kärsii paitsi oma työura, myös lapsi. Lapsi voi salata asuinpaikansa esimerkiksi koulussa ja salaakin niin pitkään kuin mahdollista. Jos sitten äiti, joka käy kouluneuvotteluissa ja muutoinkin koululla, nähtäisiin jonkin lastensuojeluasian parissa - no sitä ei voi lapselle tehdä.
Ehkä toiset ovat saaneet lapsistaan vähemmän herkkänahkaisia, miksi toisaalta lapsi ei voisi marssia vanhempansa rinnalla jossakin spontaanissa ja VÄKIVALLATTOMASSA mielenosoituksessa tai muussa tapahtumassa.
Minua aina säälittää kun näen alaikäisen lapsen osoittamassa mieltään vanhampiensa rinnalla. Ajattelen niin, että kullakin on aikansa. Lapsen aika on sitten, kun hän itse osaa ja pystyy itsenäisesti luomaan omat ihanteensa ja sen, miten pitkälle hän niitä on valmis puolustamaan. Pidän lapsen viemistä mieltä osoittamaan eräänlaisena lapsen hyväksikäyttönä, sellaiseen, josta hänellä ei ole mahdollisuutta itse muodostaa mielipidettään, koska hän on vasta lapsi. Eikä hän voi kieltäytyäkään, kun vanhemmat sanovat että nyt mennään.
Lisäksi, hänen tulevaisuutensa voi vaarantua, koska nyt emme tiedä, minkälaisessa valtiossa tai diktatuurissa hän tulevaisuudessa joutuu elämään ja voi olla rekisteröity vanhempiensa mukana mielenosoittajaksi. Koska nykyisetkin vallanpitäjät ovat lapsia kohtaan sangen julmia, niin mikään ei takaa, että tulevaisuuden vallanpitäjät olisivat sen älykkäämpiä alaikäisenä paljastuneita mielenosoitustekoja punnitessaan.
En ainakaan veisi lasta mielenosoitukseen.