Tahtoisin tietää mikä tekee kisun olon turvaisaksi yöllä, ettei ikävä paina. Kissan wc tulee olemaan mun huoneessa luultavasti, mutta luulen tottuvani kyllä rapinaan jota kuuluu...:) Minulla on ollut kyllä muutaman kerran mummini aikuinen kissa hoidossa. Siis käytännön vinkkejä yms...
Ensimmäinen yö uudessa kodissa...
Cat z:o)
35072
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meille tuli 14 vkoa vanha kissanpentu katastrofiyhdistyksen kautta ja se oli sellanen vielä vähän villi, ne ei saanu sitä sovinnolla kiinni edes siellä, mistä mä sen hain, se ei ollu tottunu vielä ihmisiin niin paljoa, oli syntyny jossain navetassa ja ollu vaan ulkona.
Vähän oli epäilyksiä, miten pärjätään sen kanssa, mutta YLLÄTYS YLLÄTYS, pari tuntia se jakso piilotella kirjotuspöydän takana, sitten se kävi pikkuhiljaa läpi keittiön, hiekkalaatikon se löysi heti vessasta.
Ekat pari päivää se piti työhuonetta turvapaikkana eikä sille kelvannu mitkään pehmustetut kolot, mitä sille järkättiin, vaan se nukku lundiassa stereoiden päällä, mutta sen parin päivän jälkeen, kun se oli tutustunu koko kämppään, niin se rupes viettään aikaansa pehmeällä viltillä sohvalla ja kipusi yöllä meidän viereen nukkuun samaan sänkyyn.
Pitää vaan antaa kissalle aikaa totutella uuteen ympäristöön, ja antaa sellanen tila sille, että jos se tuntee olevansa peloissaan niin se voi mennä "turvaan". Meillä tämä tarkoitti työhuonetta ja lundiaa. Kissat taitaa melkein yöllä mieluiten tutkia paikat, silloin ei kukaan häiritse. Kyllä se sitten pian tunkee syliin ja kiehnää. Mulla on nyt säännönmukaisesti joka yö puolet tyynystä vuokrattuna kissalle...
Mulla oli ihan sama juttu pentujeni kanssa, kun ne tulivat taloon. Ekat pari yötä nukuttiin hyllyssä tai sängyn alla ja vilkuiltiin sieltä käsin minua ja ympäristöä. Kyllä ne kissat etsivät itselleen ne parhaimmat turvapaikat, tuntuu että sellaista on niille mahdotonta itse järjestää kun ne eivät siitä kuitenkaan huoli.
Minunkin pentuni kömpivät lattialta pikku hiljaa sänkyyn ja eka öinä taisivat itsekin olla äimistyneitä siitä, että kenen kanssa sitä nyt nukutaankaan. Nykyään (kahden viikon jälkeen) ne nukkuvat tyynylläni ja suhtautuvat minuun niin vilpittömästi kuin vain voivat. Ensiksi olin huolissani toisesta kissasta, sillä se oudoksui minua kauemmin kuiin toinen. Nykyään se kuitenkin tulee minua aina ensimmäiseksi tervehtimään, kun palaan kotiin ja sitä ei tarvitse paljoa koskea kun rukki hurahtaa käyntiin ;).
Minusta paras keino on eka päivänä antaa niille rauhaa ja hiljaisuutta. Itse nostin ne ovesta suoraan hiekkalaatikolle, sen jälkeen ruokakupeille ja sitten päästin ne kiertelemään vapaasti. Seuraavana päivänä aloin jo leikkimään niiden kanssa ja nostelemaan syliin, että tottuivat minuun ja vähän ajan kuluttua ne alkoivat itsekin tulla oma-aloitteisesti luokseni. Leikitin niitä narun päähän solmitulla paperitollolla ja vedin sitä lattiaan pitkin välillä sylini kautta, että ne epähuomiossa kävivät itsekin sylissä ja huomasivat sen olevan ok.
Tsemppiä kissan hankintaan! Muista hellitellä pentua paljon ja antaa sille huomiota niin siitä tulee iloinen ja seurallinen katti :).
Kissa pitäisi totuttaa uuteen paikkaan niin että se olisi ensimmäisen päivän vain yhdessä huoneessa. Ja vasta seuraavana päivänä kissa pitäisi totuttaa muihin huoneisiin.