Väitösuutiset: Väitös: Alkoholi ja huostaanotto riskejä lapsen kehitykselle (Viittala)
Viimeisin muutos 18.09.2007 — expired
Väitös 16.6. 2001 kello 12
Villa Rana, Blomstedtin sali
"Kyllä tommosellaki lapsella on kovempi urakka"
alkoholille altistuminen ja huostaanotto
riskejä lapsen kehitykselle
Kaisu Viittalan erityispedagogiikan väitös "Kyllä se tommosellaki lapsella
on kovempi urakka". Sikiöaikana alkoholille altistuneiden
huostaanotettujen lasten elämäntilanne, riskiprosessit ja suojaavat
prosessit tarkastetaan 16.6.2001 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden
tiedekunnassa. Vastaväittäjänä dosentti Markku Jahnukainen (Hämeen
ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu) ja kustoksena
professori Paula Määttä.
Sikiöaikainen alkoholille altistuminen ja huostaanotto ovat lapsen
kehityksen riskitekijöitä. Kun nämä yhdistyvät lasten elämäntilanteessa,
niiden haittavaikutukset moninkertaistuvat, väittelijä Kaisu Viittala
toteaa.
Sikiöaikainen alkoholille altistuminen aiheuttaa lapsille monia
vaikeita ongelmia. Keskushermoston vaurioituminen johtaa toiminnan
vajavuuksiin ja haittoihin. Ne kietoutuvat yhteen elämänmuutosten
aiheuttamien haittojen kanssa heijastuen lasten käyttäytymiseen
levottomuutena ja käytöshäiriöinä ja vaikuttaen haitallisesti lasten
kehitykseen. Myös lastensuojelun toimenpiteet, erityisesti pitkittyneen
huostaanoton aiheuttamat lukuisat vaihtuvat sijoitukset, kasaavat
kielteisiä seuraamuksia lasten elämään.
Tietämättömyyteen sikiöaikaisesta alkoholille altistumisesta sekä
sen lääketieteellisen hoitamisen ja kuntoutuksen puutteisiin liittyy
tutkimuksen mukaan monia riskejä. Lasten koulunkäynti näyttää olevan hyvin
yhdenmukaista ja keskittyy erilliseen erityisopetukseen. Näin se vahvisti
lasten poikkeavuutta, tosin siihen sisältyneissä järjestelyissä on myös
lapsia suojaavia aineksia.
Ystävyyssuhteet ja sosiaalinen verkosto lasten suojana
Tutkittuja lapsia suojasivat heidän monet myönteiset ja vahvat
ominaisuutensa. Arkielämässään he olivat aktiivisia toimijoita, ja heillä
oli paljon vertaissuhteita.
- Lasten hyvää menestymistä vertaissuhteissa tulisi arvostaa, koska lapset
ovat toisilleen emotionaalinen turvaverkko ja tuki. Tätä tulisi hyödyntää
integroitaessa lapsia yleisopetukseen ja normaaleihin ympäristöihin,
Viittala sanoo. Kovista elämänkokemuksista huolimatta lasten ongelmaisuus
oli verrattain vähäistä. Sijaishuollossa oli monia lapsia suojaavia
tekijöitä, mm. sijaisvanhempien vanhemmuus ja perhehoidon ohjaukseen
sisältyneet myönteiset piirteet. Erityisopetuksen vahvuuksia olivat ennen
kaikkea ulkoiset puitteet ja hyvä opettajasuhde.
Väitöstutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 1995 ja 1996
ekologisen arviointimenetelmän mukaisesti haastatellen ja havainnoiden
kahdeksaa sikiöaikana alkoholille altistunutta huostaanotettua lasta
luonnollisissa elämänympäristöissä. Lasten ohella tutkimukseen
osallistuivat lasten sijaisvanhemmat, opettajat, sosiaalityöntekijät, ja
myös joidenkin lasten terapeutit.
Tutkimuksessa otettiin huomioon lapsen ja hänen ympäristöjensä
välisen vuorovaikutuksen merkitys lapsen kokonaiskehitykselle. Aikaisemmin
sikiöaikana alkoholille altistuneita lapsia koskeva tieto on keskittynyt
lääketieteeseen, erityisesti diagnostisten piirteiden tunnistamiseen, ja
ollut pääasiassa vaikeimmin vaurioituneita FAS-lapsia koskevaa
ryhmätutkimusta, josta muodostunut FAS-lapsikuva on todettu hyvin
stereotyyppiseksi.
Lasten oikeutta hoitoon täytyy puolustaa
Tutkimus tarjoaa lapsilähtöisen perustan arviointiin, jossa yksilön
ongelmien ohella kiinnitetään huomiota niitä ylläpitäviin tai niitä
lieventäviin mekanismeihin ja lapsen vahvuuksiin. Myös lastensuojelussa
tällainen lähestymistapa on merkityksellinen. Täten avautuu muita kuin
lääketieteellisiä keinoja ongelmien ennaltaehkäisyyn ja lasten
kuntouttamiseen luonnollisissa elämänympäristöissä, myös näitä ympäristöjä
muuttamalla. -Jos sikiöaikainen alkoholialtistuminen ja FAS mielletään
vain yksilön ongelmaksi, ja niiden seuraamukset jätetään vain lasten
kannettavaksi, lasten elämänhistoriassa ja lapsuuden olosuhteissa piilee
paitsi yksilöllisen, myös yhteiskunnallisen syrjäytymisen vaara, Viittala
varoittaa. Lastensuojelun lainsäädäntö on sinällään humaani ja lapsen etua
puolustava, mutta käytännön toimet näyttivät jääneen suojelemiseen ja
sopeuttamiseen - lasten aseman muuttaminen vaatii enemmän.
-Sikiöaikana alkoholille altistuneet lapset tarvitsevat
erityiskohtelua, jos haluamme toimia heidän etunsa mukaisesti ja heitä
kunnioittaen. Heidän integroitumistaan yhteiskuntaan on erityisesti
tuettava, ja se on aloitettava lasten diagnosoimisen jälkeisestä
varhaiskuntoutuksesta. Lisäksi lasten lääketieteellisen hoidon ja
kuntoutuksen saanti on varmistettava. Lastensuojelun säilyttävän luonteen
täytyy myös muuttua aktiivisesti lapsen asemaa eritteleväksi ja lapsia
puolustavaksi, Viittala vaatii.
Lisätietoja:
Kaisu Viittala puh. 03-215 7831(työ), 050-528 4401(gsm), 03- 364 0053
(koti) [email protected]
Tiedottaja Tarja Timonen puh. 014-260 1043,
[email protected]
Kaisu Viittalan väitöskirja "Kyllä se tommosellaki lapsella on kovempi
urakka". Sikiöaikana alkoholille altistuneiden huostaanotettujen lasten
elämäntilanne, riskiprosessit ja suojaavat prosessit on julkaistu sarjassa
Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social research numerona
180, 316 s. Jyväskylä 2001, ISSN: 0075-4625; ISBN 951-39-0932-8. Sitä saa
Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. ( 014) 260 3487,
[email protected]
Kaisu Viittala on valmistunut ylioppilaaksi Lassinkallion lukiosta Oulusta
vuonna 1975, ja lastentarhanopettajaksi vuonna 1977 Oulun yliopistosta
sekä erityislastentarhanopettajaksi vuonna 1980 ja kasvatustieteiden
maisteriksi vuonna 1988 Jyväskylän yliopistosta. Hän on työskennellyt
lastentarhanopettajana ja erityislastentarhanopettajana sekä sosiaalialan
oppilaitoksen lehtorina Oulussa ja varhaiskasvatuksen opettajana ja
lehtorina Tampereen lastentarhanopettajaopistossa. Nykyisin hän toimii
varhaiskasvatuksen lehtorina Tampereen yliopiston
opettajankoulutuslaitoksen varhaiskasvatuksen yksikössä. ABSTRACT
Viimeisin muutos 18.09.2007 — expired
Väitös 16.6. 2001 kello 12
Villa Rana, Blomstedtin sali
"Kyllä tommosellaki lapsella on kovempi urakka"
alkoholille altistuminen ja huostaanotto
riskejä lapsen kehitykselle
Kaisu Viittalan erityispedagogiikan väitös "Kyllä se tommosellaki lapsella
on kovempi urakka". Sikiöaikana alkoholille altistuneiden
huostaanotettujen lasten elämäntilanne, riskiprosessit ja suojaavat
prosessit tarkastetaan 16.6.2001 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden
tiedekunnassa. Vastaväittäjänä dosentti Markku Jahnukainen (Hämeen
ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu) ja kustoksena
professori Paula Määttä.
Sikiöaikainen alkoholille altistuminen ja huostaanotto ovat lapsen
kehityksen riskitekijöitä. Kun nämä yhdistyvät lasten elämäntilanteessa,
niiden haittavaikutukset moninkertaistuvat, väittelijä Kaisu Viittala
toteaa.
Sikiöaikainen alkoholille altistuminen aiheuttaa lapsille monia
vaikeita ongelmia. Keskushermoston vaurioituminen johtaa toiminnan
vajavuuksiin ja haittoihin. Ne kietoutuvat yhteen elämänmuutosten
aiheuttamien haittojen kanssa heijastuen lasten käyttäytymiseen
levottomuutena ja käytöshäiriöinä ja vaikuttaen haitallisesti lasten
kehitykseen. Myös lastensuojelun toimenpiteet, erityisesti pitkittyneen
huostaanoton aiheuttamat lukuisat vaihtuvat sijoitukset, kasaavat
kielteisiä seuraamuksia lasten elämään.
Tietämättömyyteen sikiöaikaisesta alkoholille altistumisesta sekä
sen lääketieteellisen hoitamisen ja kuntoutuksen puutteisiin liittyy
tutkimuksen mukaan monia riskejä. Lasten koulunkäynti näyttää olevan hyvin
yhdenmukaista ja keskittyy erilliseen erityisopetukseen. Näin se vahvisti
lasten poikkeavuutta, tosin siihen sisältyneissä järjestelyissä on myös
lapsia suojaavia aineksia.
Ystävyyssuhteet ja sosiaalinen verkosto lasten suojana
Tutkittuja lapsia suojasivat heidän monet myönteiset ja vahvat
ominaisuutensa. Arkielämässään he olivat aktiivisia toimijoita, ja heillä
oli paljon vertaissuhteita.
- Lasten hyvää menestymistä vertaissuhteissa tulisi arvostaa, koska lapset
ovat toisilleen emotionaalinen turvaverkko ja tuki. Tätä tulisi hyödyntää
integroitaessa lapsia yleisopetukseen ja normaaleihin ympäristöihin,
Viittala sanoo. Kovista elämänkokemuksista huolimatta lasten ongelmaisuus
oli verrattain vähäistä. Sijaishuollossa oli monia lapsia suojaavia
tekijöitä, mm. sijaisvanhempien vanhemmuus ja perhehoidon ohjaukseen
sisältyneet myönteiset piirteet. Erityisopetuksen vahvuuksia olivat ennen
kaikkea ulkoiset puitteet ja hyvä opettajasuhde.
Väitöstutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 1995 ja 1996
ekologisen arviointimenetelmän mukaisesti haastatellen ja havainnoiden
kahdeksaa sikiöaikana alkoholille altistunutta huostaanotettua lasta
luonnollisissa elämänympäristöissä. Lasten ohella tutkimukseen
osallistuivat lasten sijaisvanhemmat, opettajat, sosiaalityöntekijät, ja
myös joidenkin lasten terapeutit.
Tutkimuksessa otettiin huomioon lapsen ja hänen ympäristöjensä
välisen vuorovaikutuksen merkitys lapsen kokonaiskehitykselle. Aikaisemmin
sikiöaikana alkoholille altistuneita lapsia koskeva tieto on keskittynyt
lääketieteeseen, erityisesti diagnostisten piirteiden tunnistamiseen, ja
ollut pääasiassa vaikeimmin vaurioituneita FAS-lapsia koskevaa
ryhmätutkimusta, josta muodostunut FAS-lapsikuva on todettu hyvin
stereotyyppiseksi.
Lasten oikeutta hoitoon täytyy puolustaa
Tutkimus tarjoaa lapsilähtöisen perustan arviointiin, jossa yksilön
ongelmien ohella kiinnitetään huomiota niitä ylläpitäviin tai niitä
lieventäviin mekanismeihin ja lapsen vahvuuksiin. Myös lastensuojelussa
tällainen lähestymistapa on merkityksellinen. Täten avautuu muita kuin
lääketieteellisiä keinoja ongelmien ennaltaehkäisyyn ja lasten
kuntouttamiseen luonnollisissa elämänympäristöissä, myös näitä ympäristöjä
muuttamalla. -Jos sikiöaikainen alkoholialtistuminen ja FAS mielletään
vain yksilön ongelmaksi, ja niiden seuraamukset jätetään vain lasten
kannettavaksi, lasten elämänhistoriassa ja lapsuuden olosuhteissa piilee
paitsi yksilöllisen, myös yhteiskunnallisen syrjäytymisen vaara, Viittala
varoittaa. Lastensuojelun lainsäädäntö on sinällään humaani ja lapsen etua
puolustava, mutta käytännön toimet näyttivät jääneen suojelemiseen ja
sopeuttamiseen - lasten aseman muuttaminen vaatii enemmän.
-Sikiöaikana alkoholille altistuneet lapset tarvitsevat
erityiskohtelua, jos haluamme toimia heidän etunsa mukaisesti ja heitä
kunnioittaen. Heidän integroitumistaan yhteiskuntaan on erityisesti
tuettava, ja se on aloitettava lasten diagnosoimisen jälkeisestä
varhaiskuntoutuksesta. Lisäksi lasten lääketieteellisen hoidon ja
kuntoutuksen saanti on varmistettava. Lastensuojelun säilyttävän luonteen
täytyy myös muuttua aktiivisesti lapsen asemaa eritteleväksi ja lapsia
puolustavaksi, Viittala vaatii.
Lisätietoja:
Kaisu Viittala puh. 03-215 7831(työ), 050-528 4401(gsm), 03- 364 0053
(koti) [email protected]
Tiedottaja Tarja Timonen puh. 014-260 1043,
[email protected]
Kaisu Viittalan väitöskirja "Kyllä se tommosellaki lapsella on kovempi
urakka". Sikiöaikana alkoholille altistuneiden huostaanotettujen lasten
elämäntilanne, riskiprosessit ja suojaavat prosessit on julkaistu sarjassa
Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social research numerona
180, 316 s. Jyväskylä 2001, ISSN: 0075-4625; ISBN 951-39-0932-8. Sitä saa
Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. ( 014) 260 3487,
[email protected]
Kaisu Viittala on valmistunut ylioppilaaksi Lassinkallion lukiosta Oulusta
vuonna 1975, ja lastentarhanopettajaksi vuonna 1977 Oulun yliopistosta
sekä erityislastentarhanopettajaksi vuonna 1980 ja kasvatustieteiden
maisteriksi vuonna 1988 Jyväskylän yliopistosta. Hän on työskennellyt
lastentarhanopettajana ja erityislastentarhanopettajana sekä sosiaalialan
oppilaitoksen lehtorina Oulussa ja varhaiskasvatuksen opettajana ja
lehtorina Tampereen lastentarhanopettajaopistossa. Nykyisin hän toimii
varhaiskasvatuksen lehtorina Tampereen yliopiston
opettajankoulutuslaitoksen varhaiskasvatuksen yksikössä. ABSTRACT
Vastaukset 1
Vanhimmat
luettavaksi.
Alkoholi JA
Huostaanotto
MOLEMMAT VAARANTAVAT lapsen terveen kehityksen.
Kyllä tämä on tiedetty ilman tutkimusta vuodelta 95-96. Tässäkin todetaan, että lastensuojelu ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kuntoutuksen suhteen, ei toiminut silloin ja tuskinpa toimii vieläkään.
Mitenkähän lastensuojelu olisi muuttunut lasta enemmän suojelevaksi. En minä ainakaan tiedä. Huostaanotossahan ihannetilanne on se, että lapsi pääsee huonoista oloista parempaan kasvuympäristöön. Kuinkahan pieni prosentti lienee, kenen kohdalla tämä toteutuu.