Riippumatosta päiväuniltaan
nuo ryöstäneet mun kullan, sametin,
silkinpehmeän kuulaan hipiän,
unestansa naisen ihanan kirkkaan kuin safiirin.
Neito kaunein, hellin ihanin, viatonna
kaapattu, laivattu likaiseen hylkyyn Karibian
toimesta lainsuojattoman, kaiken pahan.
Ryöstetty kynsiin purtuihin, kaikkea raapimiin.
Mi tuska. Mun silmäin samenee, korvain surisee.
Mi vois olla tään kivuliaampi, piikkipuska?
Ei kuolo täs lie kaukana.
Ma kourin hiekkaa, etsin sun jälkeä.
Vaan kaikki on turhaa.
Oot sa poissa mun luota kai iäti.
Mun aurinko sammuu. Tulee taivaalta tumma keskipäivän yllättävä yö.
Ponkaan ilmaan. Syöksyn veteen palmunoksa aseena. Vaan vastassa vain on mulla haikalat, ilkeät merisiilit sikamaisen piikikkäät.
Syntyy aatos karu, julma, kuin vahingon saaliina.
Vaan millä kuljen, taitan taivalta merellä? Mistä suunnan otan? Mistä vainun hiustesi pauloihin?
Missä keinuu se kirottu haaksi mi vartalosi vangitsi,
sielusi kuin likaiseen lintuhäkkiin kahlitsi?
Ma istun ymmällä tällä loputtomalla rannalla. Sua tarkkaan tyhjän taivaani aalloista.
Mi on tää sielun kurjuus, vimma ja viha.
Irti on kuin syän reväisty,
syösty kurimukseen sieluni kurja.
Syntyy ajatus jälleen, vaan onkin kiperä. Onko oleva, oltava niin,
että on ryöstettävä, kaapattava itselleen halvalla laiva.
nuo ryöstäneet mun kullan, sametin,
silkinpehmeän kuulaan hipiän,
unestansa naisen ihanan kirkkaan kuin safiirin.
Neito kaunein, hellin ihanin, viatonna
kaapattu, laivattu likaiseen hylkyyn Karibian
toimesta lainsuojattoman, kaiken pahan.
Ryöstetty kynsiin purtuihin, kaikkea raapimiin.
Mi tuska. Mun silmäin samenee, korvain surisee.
Mi vois olla tään kivuliaampi, piikkipuska?
Ei kuolo täs lie kaukana.
Ma kourin hiekkaa, etsin sun jälkeä.
Vaan kaikki on turhaa.
Oot sa poissa mun luota kai iäti.
Mun aurinko sammuu. Tulee taivaalta tumma keskipäivän yllättävä yö.
Ponkaan ilmaan. Syöksyn veteen palmunoksa aseena. Vaan vastassa vain on mulla haikalat, ilkeät merisiilit sikamaisen piikikkäät.
Syntyy aatos karu, julma, kuin vahingon saaliina.
Vaan millä kuljen, taitan taivalta merellä? Mistä suunnan otan? Mistä vainun hiustesi pauloihin?
Missä keinuu se kirottu haaksi mi vartalosi vangitsi,
sielusi kuin likaiseen lintuhäkkiin kahlitsi?
Ma istun ymmällä tällä loputtomalla rannalla. Sua tarkkaan tyhjän taivaani aalloista.
Mi on tää sielun kurjuus, vimma ja viha.
Irti on kuin syän reväisty,
syösty kurimukseen sieluni kurja.
Syntyy ajatus jälleen, vaan onkin kiperä. Onko oleva, oltava niin,
että on ryöstettävä, kaapattava itselleen halvalla laiva.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.