En tajua miksi tällä palstalla tehdään haloo siitä jos äidillä on huoltajuus. Eihän äiti pysty silloinkaan estämään lapsen ja isän tapaamista sillä isällä on tapaamisoikeus, huoltajuudesta riippumatta! Muistakaa isät että sitä ei saa helpolla pois, älkää luovuttako vaan nähkää lapsianne.
Mikä haloo?
??????????
421484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Hippasen voisin olla erinmieltä. Kyllä, äiti voi estämään lasten ja isän tapaamisia, tapaamisoikeudesta huolimatta.
Minkäs teet, vaikka kuinka olisi tahtoa ja tunteita tavata lapsia, jos yksimääräämisoikeutta hyväksi käyttävä äiti päättää, että isä, jossa ei ole vikoja tai puutteita ei saa tavata lapsiaan.
Käräjäoikeuden sopimuksella on (no en kirjoita sitä mikä tuli ekaksi mieleen)aika vähän merkitystä, sillä sakoista selviää rahalla ja on selvittykkin.
Huoltajuusoikeuden käynti lähestyy, pitkä tie on kuljettu ja tuulimyllä vastaan taisteltu ja konsepti oikeinkäyntiä varten alkaa olla valmis.
ainakin vaikeuttamaan huomattavasti, mutta siihen ei huoltajuusmuoto vaikuta.
..miten aiot voittaa äidin oikeudessa? Asia kiinnostaa sikäli että myös minä olen harkinnut jo pikkuhiljaa vakavasti huoltajuusoikeudenkäyntiä. Äiti hankaloittanut tapaamisia ja muutti juuri mielipiteestäni huolimatta toiselle paikkakunnalle. Minua hän on vanhenpana vähätellyt koko ajan.
Luulen että kostaa koska olin (eri syistä) uskoton..Olen pyytänyt sitä anteeksi satoja kertoja mutta ei asiaan saisi noin voimakkaasti sotkea lasta mukaan. Sosiaalipuoli vaan "ymmärtää" rajattomasti mutta ei voi auttaa. Tuntuu että keinot lopussa. Minä jos olisin lähihuoltaja niin suostuisin vaikka vuoroasumiseen ettei kumpikaan vanhempi muuttuisi oikeasta vanhemmasta "tapailijaksi". Se olisi kauheaa lapselle, oli sitten kumpi tahansa tapaaja!..ja toki kauheaa myös tapaajalle.
Mutta vink vink??
Veljeni lasten äiti on jo ajat sitten kaatunut omaan näppäryyteensä, esim. tapaamisten estely. Lähtökohtana oikeuteen lähtemisellä oli, että päätös ei voi missään olosuhteissa olla nykyistä tilannetta huonompi. Ainoa ase joka on käytössä on totuus ja todelliset olosuhteet. Mistään voitosta ei voi puhua, vaikka veljeni huoltajuuden saisikin. Oikeuteen lähteminen on tuhonnutt vanhempien viimeisetkin mahdollisuudet yhteistyöhön, mutta se on pienempi paha, kun on kyse lapsen oikeudesta turvalliseen lapsuuteen.
Äiti pystyy käytöksellään estämään isän ja lapsenväliset tapaamiset. Meillä ainakin ex keksii jatkuvasti jotain jotta lapset ei voi tulla minun tyköni. Ex voi sallia lasten tulla hyvää hyvyyttään pariksi tunniksi jos haluaa.
Meillä ex on kertonut lapsille ettei isän tykö tarvi mennä jos eivät halua ja siinä samassa haukkunut isän lapsille ja kertonut heille asioita isästä jotka eivät pidä paikkaansa. Äiti sanoo puhelimessa suoraan lapsille että äiti on nytvähän pettynyt lapsiin jos he haluavatkin jäädä yötä isin tykö.
Sosiaalitoimisto ei puutu asioihin. He vaan käskevät joustaa ja joustaa ja antamaan äidille aikaa sopeutumiseen tilanteeseen. Minun sopeutumisesta ei ikinä puhuta mitään. Kyllä minulle on vaikeaa kun yhtäkkiä mnulta vietiin lapset pois enkä saa tavata heitä koska suomen valtio suosii aina äitiä kaikissa asioissa. Minun on pitänyt joustaa jo monta vuotta.
Minä en tiedä lasten äidin puhelinnumeroa (sitä ei kuulemma äidin tarvitse antaa sosiaalitoimiston mukaan, mutta minun numero pitää olla tiedossa jos haluan ikinä lapsia nähdä). Pojalla on oma puhelinnumero jota en saa itselleni. ex:llä on yksi ylimääräinen liittymä johon saan yrittää soittaa kun haluaisin tietää poikien kuulumisia. ex kieltää sosoiaalitoimistossa että pojalla olisi toinen puhelinnumero, haukkuu minut vainoharhaiseksi. Poika itse tunnusti että hänellä on oma puhelinnumero kun tiedustelin että miksi hänen koulukaverit ei tule ikinä isin tykönä käymään kun pojat ovat minun tykönä. Yritin vain sanoa että tämäkin on koti missä saa kavereita käydä. No koulukavereilla ei ole sen puhelimen numeroa mikä pojilla kulkee mukana isän tykönä ollessa. Siinä puhelimessa äitin numero on roni- nimellä.
Olen ittänyt kysyä sosiaalitoimistosta että kuinka kauan minun pitää oikeasti joustaa. Jos tilanne olisi toisinpäin niin johan siitä haloo nousisi jos isä yrittäisi estää lapsia näkemästä äitiä.
Isät on todella huonossa asemassa eikä kukaan siihen puutu. Pitäisi asettaa uusi laki joka takaisi isälle OIKEASTI oikeudet lapsiansa kohtaan. Estävä vanhempi voisi itse menettää lasten tapaamisoikeuden ja lähihuoltajuus siirtyisi sorretulle vanhemmalle.
Minua ei oikeasti lohduta se että ex vaimo kymmenen vuoden päästä alkaa päästämään lapsia minun tykö. Nuorinkin on silloin jo täysi-ikäinen. Koen että olen menettänyt lasten lapsuudesta ison osan kun en ole saanut seurata heidän lapsuuttaan niin kuin minulla isänä on oikeus. En voi kelata aikaa taaksepäin ja katsoa kaikkea menettämääni uudestaan jonka olen äidin itsekkyyden takia menettänyt. En vain ymmärrä.
Ja kuinkahan monta tuhatta, tai kymmentä tuhatta meitä Suomessa onkaan!!?? Lakeja pitäisi tosiaan muuttaa. Kyllä vanhemmalla joka oikeasti HALUAA olla vanhempi pitäisi olla parempi lain turva!!
Luuserit jotka eivät halua tavata tms. voi jättää tästä keskustelusta ulos!
Äidin oikeus tuntuu olevan lapsen oikeus??!! Ja äidin asema on maassamme sama kuin lehmän Intiassa. Siihen ei kosketa!??Vain ääritapauksissa oikeus voi reagoida mutta mies olisi menettänyt samanlaisella toiminnalla lähihuoltajuuden jo ajat sitten!
Minun ex-puolisoni on viimeisen vuoden aikana tehnyt ohareita siinä määrin, että enää en selittele lapselle, isän pois jääntejä. Mies valitti, että vaikeutan hänen ja lapsen kohtaamisia, just niin, kun edes muistaisi tulla niihin. No viimeiseksi sanoin hänelle, että ota sinä lapsi luoksesi, niin näet mitä jatkuvat oharit tälle tekee ja miten helppoa on arkea pyörittää lapsen kanssa. Eipä äijästä kuulunut mitään kuukauteen. Nyt taasen alkoi puhelinrumpa, lapsi ei suostu puhumaan isälleen puhelimessa, sanoo vain että mitä se häntä enää häiritsee. Nyt mies sanoo taasen, että vaikeutan hänen ja lapsen suhdetta. Juu-pa juu, voitte olla varmoja etten aio enää mitään tehdä isän ja lapsen suhteen eteen. Isän velvollisuus on löytää lapsen luottamus itseensä, ei minun eikä lakituvan.
Aikaisempi sanoi hyvin, että luuseri-isät, jotka eivät halua tavata lapsiaan voidaan jättää tästä keskustelusta pois. Varmaan on enemmän niitä isiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua tavata lapsiaan, mutta on myös meitä, joiden ex estää lasten ja isän välisiä tapaamisia.
On todella suurta tietämättömyyttä kaikilta se, ettei tätä nähdä (lastensuojelu, oikeusistuimet ja muut viranomaiset (esim. poliisi) sekä asiantuntijatahot (esim. lapsijärjestöt yms)).
Jokainen varmaan ymmärtää sen, mihin tällaisella toiminnalla pyritään - lasten vieraannuttamiseen isästään.
Olisi hyvä, jos olisi jokin taho olemassa - voi ollakin jo?, joka nostaisi tätä asiaa esiin. Vähän vierastan näitä nyt netistä löytyviä.
Minä en ole saanut vastausta niinkin yksikertaiseen kysymykseen kuin, että mikä on pätevä syy sille, että tapaamiset ei toteudu, kun isästä ei pystytä osoittamaan vikoja ja puutteita.
Eikö sinusta sitten 80% ole enemmän kuin 20%, ainakin minun laskuopin mukaan. (luvut kirje isälle- dokumentistä)eli on enemmän niitä isejä, joilta löytyy tahtoa ja tunteita tavata lapsiaan.
Ei ole mitään tahoa, joka tapaamisasioissa puhuisi lasten- oikeuksista on vain isän/äidin- oikeudet. Eli nykyjärjestelmä pitäsi kaataa, että lasten- oikeudet nousisi otsikoihin.
Miten määrittelemme hyvän äidin tai isän. Jos isä haluaa tavata lastaan hän on hyvä ja jos äiti ei anna hän on paha. Mitkä seikat vaikuttavat näihin päätöksiin, joskus taustalla on jotain mitä kumpikaan ei myönnä. Ero, jota kumpikaan ei kykene käsittelemään ja käymään läpi yhdessä. Niin erottuhan on, mutta mitään ei tehdä asian eteen, että ero muuttuisi hyväksi eroksi. En tiedä, onko suomessakin menty Amerikan malliin, joka asiassa uhataan oikeudella. Joku kirjoitti, lapsen etu on vaikka oikeuteen meneminen. Voin taata, itse sen lapsena kokeneena, ei todellakaan ollut lapsen etu. Nyt minulla on kaksi katkeraa vanhempaa ja monta pilattua elämää seurattavana. Toivon todellakin, että isät ja äidit oikeasti tuette toistanne ja kykenette edes hieman empatiaan toisianne kohtaan, ehkä siten lapsen asiakin olisi helpompi hoitaa. Ei lapsi kuole siihen, ettei toista vanhempaa tapaa, senkun joskus myös vanhemmat ymmärtäisivät. On helpompi olla rauhassa kuin joutua kiistakapulaksi, ei toisesta tule sen parempaa vaikka hän oikeuteen menee, valitettavasti.
"Lapsen etu ja oikeus" toistuu usein kirjoituksissa ja puheissa.
Moni asia olisi toisin, jos vanhemmat todella miettisivät, mitä sanat tarkoittavat.
Hyvin muotoilit mielipiteesi, pelkkää asiaa!
Kyllä tapaamista estävän vanhemman pitäisi ymmärtää se että ei hyödy siitä että estää lasta näkemästä toista vanhempaa. Mikä oikeus hänellä on päättää lapsen puolesta että haluaako elää elämänsä ilman toista vanhempaa vai ei?
Minä olisin ikuisesti katkera äidilleni jos hän olisi omalla itsekkyydellä vienyt minulta isän. Jos ei tule toimeen lapsen isän kanssa niin pakkoko se on tulla?
Alen nykyisin nyksä, miehelläni on kaksi lasta. Ex-vaimo on jostakin hirveän katkera ollut jo kymenen vuotta (ottaen huomioon että hän itse löysi uuden ja lähti). Hän tappelisi vaikka koko ajan mutta kun emme mieheni kanssa noteeraa häntä niin hän ei vi sille mitään. Me ei tavata tätä ex-puolisoa;ainoastaan lapsia. Ei mieheni tarvitse olla tekemisissä tämän naisen kanssa. Lapset voivat hyvin enkä usko edes että tajuavat että isä ja äiti on huonoissa väleissä. riippuen tietenkin siitä että jos äiti puhuu lapsille asiasta. Me ei ainakaan puhuta. Ei heidän tarvitse tietää.
Olen oikeasti sitä mieltä että kaikki tapaamista estävät puolisot ovat itsekkäitä pissapäitä, jotka ajattelevat vain omaa etuaan, ei lapsen. Hän ei pysty päättämään lapsen puolesta miten ja kuinka läheisissä väleissä hän tulee olemaan sukulaistensa kanssa. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä estävän vanhemman tulevaisuuteen vaan kyse on lapsen tulevaisuudesta, ei pissapää vanhemman.
Ja tämä pissapää vanhempi omalla itsekkyydellään vie isältä mahdollisuuden nähdä oman lapsensa kasvu ja kehitys. Millä oikeudella hän sen tekee? kertokaapa minulle kaikki pissapää-vanhemmat?
niin ja kerrotko sinä pissapää vanhempi sitten omille lapsillesi kun he vanhempana kysyvät että miksi te erositte ja miksi toinen vanhempi ei ole ollut heidän kanssaan tekemisissä että sinä et halunnut toista vanhempaa heidän elämään? voin uskoa että siinäkin tapauksessa toinen vanhempi ei vaan halunnut olla lasten kanssa tekemisissä.
Lapset tulevat aina sen kysymään. Kertokaapa sitten pissapäävanhemmat rehellisesti lapsillenne mikä on tilanne. Katsokaa sitten heidän reaktioitaan ja päätelkää oliko se todellakin lapsen tahto olla erossa etävanhemmastaan.
Miksi sinä pissapäättelet kirjoittajaa, jolla oli aikuismaisia, terveitä ajatuksia ja mielipiteitä, jotka hänelle on muodostunut omien kokemuksiensa kautta?
Voitko mieltää, että kaikki negatiiviset aiheet joista täällä kirjoitetaan, esim. tässä tapauksessa etävanhemman tapaamisten estäminen, ei ole kirjoittajan ote omasta elämästä ja vanhemmuudesta?
vastasin kyseiselle ihmiselle ja esitin lisäkysymyksen pissapäille. en hänelle joka vastasi.
Oletuksesi on siis, että nk. pissipäät tunnistavat itsensä ja kertovat sinulle avoimesti miksi tekevät kuten tekevät ja sinun käskystä muuttavat toimintatapansa? Oho.
Luin ajatuksella molemmat viestisi moneen kertaan (kuten teen aina ennen kuin vastaan) ja mielestäni sävysi oli hyökkäävä ja olit ymmärtänyt kyseisen viestin hiukan omintakeisesti.
Joten suosittelen sinulle samaa; luepa uudelleen tekstit joihin haluat vastata, koska ed. kirjoituksessa ei ollut mitään tapaamisten estävää puolto-lausumaa. Ja käytäpä varovaisemmin osoittavaa passiivi -muotoa, kun kerrot negatiivisen palautteesi ja mielipiteesi yksittäisen henkilön kirjoitukseen.
Pissipää-haukkuma on lapsellinen.
Point.
pissipää on kiertoilmaisu vahvemmalle sanalle, jonka käyttö täällä palstalla ei ole sallittua. Se on ainoa sana, joka kuvastaa senluonteista ihmistä parhaiten. Hänellä on siis noussut pissaa päähän, koska kuvittelee itsestään liikoja ja pitää itseään muita parempana ja omalla itsekkäällä käytöksellään pilaa oman lapsensa tulevaisuuden viemällä häneltä isän ja sitäkautta lapsenlapselta papan.
Jokainen joka estää lapsensa isän näkemistä tunnistaa itsensä tuosta tekstistä mutta eivät sitä ymmärrä, koska yleensä sellaiset ihmiset ovat omasta mielestään täydellisiä eivätkä tee ikinä virheitä.
Pissapään tunnistaa myös siitä että hän syyttää omista virheistään muita ja on omistushaluinen esimerkiksi lapsiaan kohtaan. Hänen mielestään isä on vain isä ja hänelle saa kelvata se muutama päivä kuukaudessa mikä vain rouva pissapäälle sopii. Eihän isälle tarvi suoda sen enempää pissipään oman lapsen näkemistä. Se vain pitää antaa kun laki kerran niin määrää.
Pissipää puhuu lapsistaan omina eikä yhteisinä lapsina. Puhelimessa hän käyttäytyy esim. näin:
Tuut sitten hakemaan klo. 18 minun lapset.
ei esim. näin:
käykö taas se kello 18?
Pissipää myös määrää omalla vallallaan yli lapsien omankin tahon. Jos lapset kysyvät äidiltään että saavatko olla isän tykönä vielä yhden yön kun isilläkin on vapaata ja heillä on kesäloma. Pisiipää vastaa näin:
siitä ei ollut mitään puhetta etukäteen. tulette nyt kotia ja sillä hyvä. nämä asiat pitää puhua viikkoja etukäteen ja haluan tietää teidän mielipiteen asiasta ilman että isä on paikalla kuulemassa, kun se vaikuttaa teidän päätöskykyyn.
Siinä muutamat esimerkit jos joku tunnistaa itsensä nuista tuntomerkeistä. Ei tarvitse niiden, jotka kokevat minun haukkuvan heitä pissipääksi, mutta kieltävät olevansa sellaisia, vetää hernettä nokkaan.
Jos etävanhempi haluaa olla mukana lapsen elämässä, hänellä on siihen kaikki oikeudet ja mahdollisuudet. Se on vain ihmisestä ja motivaatiosta kiinni.
Kaikki muu selittely on turhaa.
..niin moniko äiti tuota, edes ennen tilannetta, allekirjoittaisi??Puhumattakaan etä-äideistä jotka sitä ovat oikeasti olleet??!!
Isäthän joutuvat useammin kuin äidit, vastentahtoisesti, etävanhemmiksi, ja vaikka kuinka aktiivisia yrittäisivät olla niin kyllä jos lähiäiti on omiva kanaemo joka ei p:n vertaa välitä isän ja lapsen suhteesta, niin kyllä on vaikeaa!
Jos kerran on samantekevää onko huoltaja vai ei niin miksi niin monille äidille on niin tärkeää ettei isä ole huoltaja? Eikö ole aika itsekästä omia lasta itselleen ja sitten sanoa että saathan sitten vähän tavata lasta ... Pitäisi olla itsestäänselvyys että kumpikin vanhempi on lapsensa huoltaja.
jos äidillä on yksinhuoltajuus. Isä voi tavata lastaan vaikka kuinka paljon, mutta välttämättä isästä ei ole lapsen huoltajaksi. Asioista pitää pystyä päättämään silloin yhdessä, ja valitettavasti se ei aina ole mahdollista.
ole äidistäkään sen paremmin huoltajaa. Silti äidille lapset yleensä annetaan.
Miten pystyt kasvattamaan lastasi jos et ole huoltaja? Vanhemmuuteen kuuluu myös päätäntävalta lapsen asioista. Ja tuskin lapsen äiti ole kovin hyvä arvioimaan kelpaako isä huoltajaksi ;) Onneksi yksinhuoltajuutta on vaikeaa saada, lapsella on oikeus kahteen huoltajaan. Ja vanhemmilla on oikeus olla vanhempia ja huoltajia lapsilleen.
Jos käräjäoikeus päättää, että lapselle on paras, että äiti on yksinhuoltaja, niin eihän se silloin perustu äidin arviointiin :)
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, olkoot huoltajuusmuoto yhteis- tai yksinhuolto. Vanhemmuus ei katoa mihinkään, se on biologiaa, mutta jos toinen vanhempi ei ole kykenevä huoltajaksi, niin ei sitä huoltajuutta silloin tarvitse sille antaakaan.
Eli oikeus voi määrätä myös isän yksinhuoltajaksi. Silloin äiti tapailee lapsiaan...
Mutta nykyään, ONNEKSI, nämä kumman tahansa sukupuolen yksinhuoltajuudet ovat jo pitkään olleet vähenemään päin. Itsekkäät häviää yleensä viimeistään oikeudessa! Ja se jos mikä on hyvä asia! :)
Mie ku oon taas käsittäny asian niin,että LAPSELLA on oikeus tavata isäänsä/äitään,riippuen kummalla vanhemmalla lapsi sattuu olemaan. Että kyse ei olisi ISÄN tai ÄIDIN oikeudesa vaan nimenomaan LAPSEN oikeudesta.
Korjatkaa jos olen väärässä,pliis....
Vanhemmilla on oikeus elää lapsensa kanssa ja lapsella on oikeus elää vanhempiensa kanssa.
Lapsella on myös oikeus tasapainoiseen ja turvalliseen elämään. Sitä ei kaikki vanhemmat kykene lapselleen suomaan, vaikka ehkä tahtoisivatkin.
Kaikista vanhemmista ei ole iseiksi ja äideiksi.
Asia ei ole noin yksinkertainen. Kyllä meilläkin laissa sanotaan, että lähivanhemman pitää tukea lapsen ja toisen vanhemman välisiä tapaamisia. Tiedossani ei ole, onko Suomessa oikeus puuttunut/ottanut kantaa sellaisen vanhemman toimintaan joka on estänyt lapsen ja toisen vanhemman tapaamisia. Kertokaa ihmeessä jos tiedätte.
Toinen asia on taas se, miten lapsi saadaan "itse" päättämään, ettei halua pitää yhteyttä toiseen vanhempaansa. Vaikkei lapsi siihen "kuolekaan", ettei toista vanhempaansa tapaa, niin kyllä se lapsen kehitykseen ja tulevaisuuteen vaikuttaa. Enkä nyt ajattele mitään hirmutapauksia, kiitos ei mielellään viisasteluja juopoista ja narkomaaneista tms.
Kyllähän näissä tapauksissa, jossa lapsi ei tapaa toista vanhempaansa on varmasti mukana sellaisia tapauksia, joissa lähivanhempi on päättänyt sen, ettei lapsen ole hyvä tavata toista vanhempaansa - ja se on mielestäni asian ydin.
On niin helppoa nostaa toinen vanhempi jalustalle ja tehdä toisesta hankaluuksien aiheuttaja. Minä en jaksa uskoa, että syy on aina vain toisessa. Olen samaa mieltä, että vanhempien on kyettävä sopimaan asiat siten, että kumpikin on valmis joustamaan toisen vaatimusten suhteen. Mutta näitä lukiessa tuntuu, että vain oma napa on se tärkein. Miksi ihmeessä vanhemmat eivät voi selvitellä asioita keskenään, vaan siihen pitää sotkea kaikki mahdolliset, niin uudet kumppanit, suku kuin kaikki kippuraiset. Jokainenhan pitää vain omaa puoltaan ja ne keitä asiat ainoastaan koskee, äiti-isä-lapsi jäävät kaikkien mielipiteiden alle. Tämä saattaa tuntua tökeröltä, mutta minusta eroperheen pitäisi ensin kyetä selvittämään asiat ja sopimukset keskenään perhepalveluja hyväksi käyttäen. Ja uudet puolisot ja muut jättämään taustalle. Mutta täällä tuntuu, että kaikki haukkuu toisiaan ja mitään hyvää ei saada aikaan, sanotaan vain että lapsen etu, onkohan noin?
Lähivanhempi ei voi ominpäin evätä tapaamishalukkaan etävanhemman tapaamisoikeutta.
Etävanhemmalla on oikeus hakea lapsi oikeuden vahvistaman tapaamissopimuksen mukaisesti, eikä lähivanhempi sitä voi estää, edes lasta manipuloimalla. Etävanhemman tehtävä on saada lapsi luottamaan itseensä lähivanhemman puheista huolimatta. Vaatii vaivaa ja sinnikkyyttä sekä paljon rakkautta lasta kohtaan saada mitätöityä lähivanhemman puheet ja teot lapsen ajatuksista.
Kyse taitaa lopultakin olla vain siitä, että etävanhempi haluaa antaa periksi liian helpolla, käydä taistelua OMISTA oikeuksistaan vaivaa näkemättä ns. lempein asein vai onko kyse kykenemättömyydestä toimia niin?
eikö lähivanhempi vain voi olla mollaamatta etävanhempaa. Itsehän se lähivanhempi on päättänyt tehdä lapsensa kyseisen ihmisen kanssa niin pitäisi vain oppia elämään sen asian kanssa. Lapsi ei ole valinnut vanhempiaan.
Hyvin naivia kysyä noin retorisia.
Tunteet sanelevat usein toimintaa ja tunteet ja järki harvoin mahtuvat samaan tilaan samaan aikaan.
Oppii oppii. Jokainen oppii, mutta siihen voi mennä joillakin hiukan kauemmin kuin toisilla ;)
Mutta jos ei osaa hallita omia tunteitaan lasten takia niin ei ole kovin kypsä äidiksi/isäksi. Ei ole kovin kypsää vanhempana asettua lapsen tasolle ja alkaa kiukuttelemaan omaa pahaa oloaan. Ne asiat voi tehdä ilman lapsen läsnäoloakin.
En ole ikinä ymmärtänyt toisen vanhemman mollaamista lapsille.
t. eroperheen lapsi (jossa ei haukuttu toista vanhempaa lasten kuullen)
Nii-in, ymmärtämisestähän tässä onkin kyse.
T: eroperheen lapsi, jossa äiti mollasi isää ja sen nyksää(nyksää ihan syystä) mennen tullen, etävanhempi ei taas koskaan lähiä; asioita, jotka eivät vaikuttanut lapsen ja etävanhemman erittäin läheiseen suhteeseen millään tavalla koskaan-ikinä. Lähi ei edes yrittänyt estää tapaamisia, päinvastoin :)
Lapsi ymmärtää lähinsä riehumiset, jos siihen on konkreettiset syyt ja rauhoituttuaan selittää mistä kiikastaa. Meillä lähinnä isän nyksän puhelinterrori ja aina myöhässä olleet elatusmaksut.
Mutta minun pointtini on se että tarviiko lasten oikeasti tietää vanhempiensa huonoista väleistä? Miksi vaikeuttaa lapsen elämää rasittamalla häntä aikuisten asioilla? Ei lapsi tiedä "nyksien" olevan pahoja jos sitä ei heille kerrota. Jos isä rakastaa vilpittömästi tätä naista niin lapset tulevat kanssa rakastamaan tätä naista jos hän vaan on pysyvästi kuvioissa.
Meidän tilanteessa minua siis nykyistä puolisoa mollataan äitin taholta koko ajan. En ymmärrä miksi. En ole tätä naista tavannut kuin ohimennen. Hän ei suostu puhumaan kanssani. Olen pyytänyt häntä kahville jotta saisi puhua kanssani ja näkisi että olen ihan tavallinen ihminen mutta ei halua.
Minä en ole syy eroon. Syy oli lasten nykyinen isäpuoli. Mikä on siis ongelma?
Jos minä neuvon lapsia jotenkin niin äiti on kumonnut seuraavaan tapaamiseen mennessä kaikki sanomiseni. jos ostan lapsille vaatteita niin lapset kysyy seuraavalla kerralla että äiti ihmetteli mistä kirppikseltä olet nämä ostanut? ostin perhovavan pojalle lahjaksi niin äiti kielsi käyttämästä niin huonolaatuista vapaa. Hän ei edes kalasta niin mistä hän niin päätteli että 150 euron vapa olisi huonolaatuinen? Pesen pyykit äitin tykö mukaan niin tulee lappu mukana pesuohjeista sa silitysohjeista, kuitenkin häneltä tulee aina pyykkisäkki lasten vaatteita mukana.
Minusta tuollainen on vain kiusantekoa minua kohtaan. En ole vielä alentunut tämän ex-vaimon tasolle että aukoisin päätä jatkuvasti lasten välityksellä. Toivon että pinna kestää vielä toiset 8 vuotta tätä jatkuvaa kiusauksen alaisena oloa. Mutta mieheni lapsille en näytä sitä että heidän äitinsä on itsekeskeinen sanonko mikä.
Lapsi NIMENOMAAN pitää nyksää lähtökohdiltaan pahana, koska monesti lapsen ajatusmaailmassa hän on se, minkä vuoksi vanhemmat ovat eronneet.
Ja tuskin monikaan lapsi haluaa vanhempiensa eroa, vaikka perhe-elämä olisi yhtä helvettiä.
Minun mieheni erosi vaimostaan ja vaimo vei lapset mukanaan uuden miehen tykö asumaan. Vaikka ero oli tämän ex-vaimon uuden syytä niin lapset eivät pitäneet tätä miestä eron syynä.. Tiedätkö miksi? Koska ex-vaimo sanoi lapsille että on isän syytä että ero tuli kun ei osannut pitää perhettä kasassa. "uusi isä" oli lapsille pitkän aikaa niin huippu isä kuin vaan voi olla kunnes äiti löysi vuoden päästä taas uuden niin uhtäkkiä isä nro.2 oli aivan hirveä ihminen lasten mielestä. kyllä se on siitä kiinni miten vanhemmat asian lapsille viestittää. Minua taas vihattiin alussa lasten taholta vain ihan siksi, että isällä ei saa kuulemma olla ketään vaan sen pitää vain ja ainoastaan keskittyä lapsiin elämässään. Minä tulin kuulemma työntymään äidiksi äidin paikalle. Kun näin lapset ensimmäistä kertaa (asiasta oli ilmoitettu ex-vaimolle, että seuraavalla kerralla lapset tutustuvat minuun) niin lapset tokaisivat minulle nurkan takaa että sinä et ole meidän äiti ja meän ei tarvitse sinua totella. Vaikka itse lapsille ei edes oltu ilmoitettu että tulen isän tykö kylään vaan tiedoitus kävi ihan äitin välityksellä.
Lapset ovat paljon tiedostavampia, kuin me "aikuiset" uskommekaan. Lapsilla on erityinen anturi, joka havaitsee välittömästi teeskentelyn ja ilmassa leijuvan (vaikkakin piilotetun) kireyden.
Lapsi tietää nyksän olevan paha, jos hän sitä on. Mutta lapsi osaa myös muodostaa oman mielipiteensä manipuloinnista huolimatta. En koskaan aliarvioisi lapsen luontaisia hoksottimia muuta väittämällä.
Mitä sinä välität mitä lasten äiti sinulle viestittää, jos kerran tiedät että hän on hankala. Jätä omaan arvoonsa. Ja lopeta viestien vastaanottaminen. Vastaa lasten sanoihin aikuismaisesti, lempeästi.
Älä anna ostamiasi tavaroita ja vaatteita äidin luokse, niin ei tule sanomista.
Pistä pyykkisäkki takaisin samanlaisena kuin se tulikin teille. Vai oletko sinä nykyisen miehesi exän piika? Oletko hyväksytympi, kun teet mitä lasten äiti vaatii? haloo, itsetunto kehiin!
Laita rajat lasten äidin touhulle, tai muuten hyppäät seuraavat 8 vuotta samalla tavalla kuin tähänkin saakka. Sinä itse annat lasten äidille mahdollisuuden pompottaa itseäsi.
En minä pesekkään sitä pyykkiläjää mitä sieltä tulee jatkuvasti. Aina hän kuitenkin sen meille lähettää. En voi ostaa lapselle perhosettiä, jos hän ei sitä saa muuten käyttää kuin meillä ollessaan. Lasten isäpuoli kuitenkin käyttää lapsia kalassa äidintykönä ollessaankin.
Tiedän lasten tykkäävän minusta ja näen heistä usein että heillä hävettää sanoa jotain mitä äiti on taas minusta sanonut. Kyllä he alkavat jo ymmärtämään ettei maailma ole sellainen kuin äiti sanoo.
Minä en anna hänen minua pompottaa, en vain alennu hänen tasolleen. Mieheni on useasti kysynyt että saako hän jo sanoa asiasta ex-vaimolleen. Olen kieltänyt häntä jyrkästi. Minä itse hoidan tämän asian. Tiedän että jos mieheni sotkeutuu tähän niin siitä saa vaan ex-vaimo kimmokkeen tappeluun.
Minun oma äitini kannusti kuuntelemaan mitä isän uudella vaimolla on kerrottavana ja opetettavana koska on rikkaus omistaa monta rakastavaa läheistä. Tämä lapsuusajan äitipuoli on edelleen minulle läheinen vaikka he erosivat isän kanssa kohta 5 vuotta sitten. Soittelemme ja lähettelemme sähköpostia.
ymmärtäisin kyllä jos itse olisin ollut syypää mieheni ja hännen ex-vaimonsa eroon. Silloin en edes vaatitsi että pitäisi tulla toimeen edes lasten takia. Kunpa tämä ex-vaimo itse huomaisi omalta katkeruudeltaan että lapset ovat kasvaneet ja he alkavat ymmärtämään asioita. Ei heistä ole mukavaa kuunnella äidintaholta tulevia haukkumisia isää ja hänen uutta vaimoaan, uuden vaimon lapsia ja omia sisarpuoliaan kohtaan.
No onneksi hän kohta saa vauvan. Ehkä hänellä on sitten joksikinaikaa muuta ajateltavaa kuin meidän perhe. Keskittyisi vaan omaan uusioperheeseensä.
Kirjoituksesi oli todella loukkaava. Meitä, jotka olemme lähivanhemman vieraannuttamisen kokeneet, kohtaan. PAS on vakava "rikos" ja yksiselitteisesti tuomittavaa toimintaa.
Mietipä uudelleen asian ydintä. Se on yhtä helvettiä silloin, kun ei saa lastansa tavata ja toinen vanhemmista tekee kaikkensa, että lapsi "unohtaisi".
Eikä pitäiskään olettaen tietysti että isästä on huolehtimaan jälkikasvustaan. Mä tekisin ihan mitä vaan että lapseni sain tuntea isänsä, olla heidän kanssaan, mut ikävä kyllä kumpaakaan isiä ei tunnu kiinnostavan. Vanhemman isä ei tahtonut yhteishuoltoa eikä tapaamisoikeutta kun erottiin, tyttö näkee isäänsä noin kaks kertaa vuodessa. Nuoremman isä tahtoi kaikki oikeudet, ja ilomielin soin ne hänelle, mut hän ei näitä oikeuksiaan halua käyttää.
Kummallista touhua..Toiset isät tahtois olla lastensa kanssa tekemisissä, mut äiti ei anna ja toiset äidit tahtois että lapsella olis molemmat vanhemmat ja isää ei kiinnosta...Tasan ei käy onnen lahjat