Kriisit huostaanotoissa ja tapaamisoikeuden rajoituksissa
Nettikeskustelu on hyvä keino vaihtaa tietoja ja olla vertaistukena sekä saada vertaistukea lastensuojelullisten toimenpiteiden kohteille: lapsille, äideille ja isille. Lapset tosin kirjoittavat hyvin harvoin, jos koskaan.
Huostaanotto ja tapaamisoikeuden rajoitukset aiheuttavat perheille valtavia henkisiä tuskia. Nettikeskustelun avulla vanhemmat voivat purkaa omaa kriisiänsä. Kriisien merkitys on jo havaittu lastensuojelua ohjaavien tahojen toimesta. Ohjaavat tahot kirjoittavat sosiaaliportissa kriisityöstä kertovassa osiossa vanhempien kriisistä huostaanottojen yhteydessä. Sosiaaliportin, viranomaisjulkaisun ohjeistuksen lastensuojelutyöhön, kriisityöstä kertovassa osiossa on tietoa kriisin vaiheista ja näiden ilmenemismuodoista huostaanoton toiseen uhriin eli vanhempaan.
Kriisi heijastuu myös lapseen. Kriisin aikana lapsi ja vanhempi eivät käyttädy normaalisti. He saattavat käyttäytyä sekavasti ja epäadeqvaatisti, sekä esimerkiksi suuttua helposti riippuen kriisin vaiheesta. Kriisillä on neljä vaihetta, jossa viimeisessä lapsen ja vanhemman käytös on muuttunut normaaliksi. Tosin trauma, jonka kriisi aiheutti, ei poistu koskaan ihmisen mielestä. Seesteiseen vaiheeseen ja normaalikäyttäytymiseen perheet pääsevät ihmisestä riippuen vuoden, kahden sisällä.
Vasta tämän jälkeen voitaisiin arvioida uudelleen sekä lapsen että vanhemman kannalta, oliko huostaanotto aiheellinen tai ainakin, että voiko sen purkaa. Suomessa huostaanottoja puretaan hyvin harvoin, vaikka laki edellyttää, että huostaanotto on vain väliaikainen toimenpide. Toivottavasti kriisityö ja sen eri näkökulmat pystytään pian ymmärtämään myös käytännön lastensuojelutyössä.
Kriisejä eivät aiheuta perheelle pelkästään huostaanotto, vaan myös tapaamisoikeuden rajoitukset. Jos tapaamisoikeuden rajoituksia asetetaan perheille usein, ei perhe ehdi missään vaiheessa tointumaan edellisestä kriisistään ja näin on pysyvän huostaanoton kierre valmis. Huostaanotonhan tulisi lain mukaan olla vain väliaikainen ratkaisu perheelle. Kriisien merkitys perheelle olisi todella ymmärrettävä myös käytännön lastensuojelutyössä. Tällä hetkellä kriiseistä puhutaan vain ohjaavan tahon toimesta sekä heidän järjestämissään koulutuksissa.
Oma yhdistys huostaanotetuille vanhemmille antaisi paremmat mahdollisuudet vertaistukeen ja uusimman tiedon saantiin lastensuojeluasioista ja kasvatuksesta. Yhdistys voisi myös tiedottaa suurelle yleisölle omia näkökantojaan lastensuojeluasioista. Yhdistyksessä pystyisimme myös keskustelemaan lapsiemme kasvatukseen liittyvistä asioista, jotka ovat ihan erilaisia kuin ei-huostaanoton kokeneissa perheissä. Jäenyyden yhdistyksessä ei pitäisi päättyä huostaanoton purkuun tai purkautumiseen. Lapset tarvitsevat edelleen vanhempien lisäksi aikaa ja tukea tointumiselleen. Oma yhdistys mahdollistaisi myös lapsille oman keskustelupalstansa.
Nettikeskustelu on hyvä keino vaihtaa tietoja ja olla vertaistukena sekä saada vertaistukea lastensuojelullisten toimenpiteiden kohteille: lapsille, äideille ja isille. Lapset tosin kirjoittavat hyvin harvoin, jos koskaan.
Huostaanotto ja tapaamisoikeuden rajoitukset aiheuttavat perheille valtavia henkisiä tuskia. Nettikeskustelun avulla vanhemmat voivat purkaa omaa kriisiänsä. Kriisien merkitys on jo havaittu lastensuojelua ohjaavien tahojen toimesta. Ohjaavat tahot kirjoittavat sosiaaliportissa kriisityöstä kertovassa osiossa vanhempien kriisistä huostaanottojen yhteydessä. Sosiaaliportin, viranomaisjulkaisun ohjeistuksen lastensuojelutyöhön, kriisityöstä kertovassa osiossa on tietoa kriisin vaiheista ja näiden ilmenemismuodoista huostaanoton toiseen uhriin eli vanhempaan.
Kriisi heijastuu myös lapseen. Kriisin aikana lapsi ja vanhempi eivät käyttädy normaalisti. He saattavat käyttäytyä sekavasti ja epäadeqvaatisti, sekä esimerkiksi suuttua helposti riippuen kriisin vaiheesta. Kriisillä on neljä vaihetta, jossa viimeisessä lapsen ja vanhemman käytös on muuttunut normaaliksi. Tosin trauma, jonka kriisi aiheutti, ei poistu koskaan ihmisen mielestä. Seesteiseen vaiheeseen ja normaalikäyttäytymiseen perheet pääsevät ihmisestä riippuen vuoden, kahden sisällä.
Vasta tämän jälkeen voitaisiin arvioida uudelleen sekä lapsen että vanhemman kannalta, oliko huostaanotto aiheellinen tai ainakin, että voiko sen purkaa. Suomessa huostaanottoja puretaan hyvin harvoin, vaikka laki edellyttää, että huostaanotto on vain väliaikainen toimenpide. Toivottavasti kriisityö ja sen eri näkökulmat pystytään pian ymmärtämään myös käytännön lastensuojelutyössä.
Kriisejä eivät aiheuta perheelle pelkästään huostaanotto, vaan myös tapaamisoikeuden rajoitukset. Jos tapaamisoikeuden rajoituksia asetetaan perheille usein, ei perhe ehdi missään vaiheessa tointumaan edellisestä kriisistään ja näin on pysyvän huostaanoton kierre valmis. Huostaanotonhan tulisi lain mukaan olla vain väliaikainen ratkaisu perheelle. Kriisien merkitys perheelle olisi todella ymmärrettävä myös käytännön lastensuojelutyössä. Tällä hetkellä kriiseistä puhutaan vain ohjaavan tahon toimesta sekä heidän järjestämissään koulutuksissa.
Oma yhdistys huostaanotetuille vanhemmille antaisi paremmat mahdollisuudet vertaistukeen ja uusimman tiedon saantiin lastensuojeluasioista ja kasvatuksesta. Yhdistys voisi myös tiedottaa suurelle yleisölle omia näkökantojaan lastensuojeluasioista. Yhdistyksessä pystyisimme myös keskustelemaan lapsiemme kasvatukseen liittyvistä asioista, jotka ovat ihan erilaisia kuin ei-huostaanoton kokeneissa perheissä. Jäenyyden yhdistyksessä ei pitäisi päättyä huostaanoton purkuun tai purkautumiseen. Lapset tarvitsevat edelleen vanhempien lisäksi aikaa ja tukea tointumiselleen. Oma yhdistys mahdollistaisi myös lapsille oman keskustelupalstansa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1129213
Käy tuonnekkin kirjoittamassa!
sitten en vain löydä juttuani kakspuls:ssasta. En ole rekisteröitynyt.
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1129213
mukaan huostaanoton on aina oltava mahdollisimman lyhytaikainen ja tähdättävä lapsen kotiuttamiseen. Ne ovat:
Voimassa oleva lastensuojelulaki ja
kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jota periaatetta myös EIT päätöksissään noudattaa.
Tätä periaatetta vastaan on vuosia tehnyt töitä sijaisvanhempien myötävaikutuksella Perhehuoltoliitto ry. On hyvin, hyvin vaikea mieltää lapsen edun mukaiseksi työksi lainvastaisia periaatteita. Tätä on ratkaisuissaan Euroopan Ihmisoikeustuomioistuinkin painottanut.
"3. Onnistuneen sijoituksen edellytykset - prosessinomainen tuki onnistuneen sijoituksen sillanrakentajana
kehityspsykologi Päivimaria Kuivamäki,
erityissosiaalityöntekijä Marjo Mikkonen ja
taideterapeutti, sosiaalityöntekijä Leena Maaria Väinölä
Helsingin kaupunki
Työpajassa kerrotaan Helsingin perhehoidon kehittämishankkeesta, jonka tavoitteena on ollut painopisteen siirtäminen kriisityöstä sijoitusta kannattelevaan ennaltaehkäisevään työhön. Perhehoitoa on hahmotettu neljänä eri prosessina: sijaisperheen, lapsen, syntymävanhemman ja sosiaalityön prosessit. Keskeisenä on ollut sijoituksen alkuvaiheen intensiivinen tuki ja vertaistuen eri muodot. Sijaisperheiden koulutusta on kehitetty prosessinomaiseksi."
http://www.perhehoitoliitto.fi/tre_nettisivut/tyopajat.html
Ei tätä ole viranomaisjulkaisussa nimeltä sosiaaliportti. Eihän tuota kriisityötäkään ole vielä käytännössä edes aloitettu.
Huostaanotto kriisiä ymmärtämällä lastensuojelun virkamiehen voisivat ymmärtää paremmin myös perhettä.
Sossuja pitäisi kouluttaa, että he eivät heiluisi ihan mielinmäärin tuon sijaishuollon edustajien ehdoilla lapsen ja vanhemmat unohtaen.