pöheikkö

takaisin Stadiin


hurraa

pöheiköt jäi taa
umpivihree ruoho alkoi tukahduttaa
ja siihen malliin vettä vihmoi
ukkonen jyristeli
tuuli pyristellen puristeli
viljapellot lainehti

kesä meni

ties minne aurinkoiset päivät vilisteli
voi helkatti
niin pienen hetken kaikki rehottaen retkotti
väki rentona grillaili

ja sitten

ihan siekailematta
kertakaikkiaan
alkoi tosissaan
kyllästyttää ajelu ruohonleikkurilla
ja kaikenkukkuraksi
lukemattomat
kettuakin ovelammat räkättirastaat
söi melkein kaikki marjat

tiltalttien tirinät vattupuskissa
krääkhtsirptsirptsirp
umpisukkeluksissa
kukkuuhhuuhkukurikuu

juupajuu

eihän ne siellä böndellä
lopeta ikinä elvistelyä
vaikka välillä
tuli kyllä mieleeni
että
ihan pikkiriikkisenkiikkisen
voisivat
jotain rajaa siihen
kurvailuun kirkonkylän kioskilla

vaan ei ne malta

yötäpäivää korjaavat viljaa
on se sellaista
menoa
koirien räksytys
puimureiden säksätys
lippikset vinossa
maajussitkin
kiristelevät hampaitaan
kun bensamittari
kilahtelee aivan omiaan

lähdettävähän se oli jotta voi palata

eipä jaksa
sitä venkoilua pellonpientareilla
alvariinsa purkaa tahi kasata
nurkkia kuntoon muurata
jotain loputtomia lapiohommia
hehtaareita muokata

hohhoijaa
liika on liikaa

tuulihaukkana pöheiköstä
äkkiä
ikiomaan kotioloon
Stadiin
ja
kotimatkalla otin
kurvit suoriksi
vaan en
onneksi metsähallituksen puolelle
sillä
siellähän käy hirveä räiskintä
kun ampuvat nyt jopa kyyhkystä

elokuu

huolet meitä kartelkoon
rapujuhlat alkakoon

heissunvei

ilomieli rintaan
lasit piripintaan
kun herkut mässytellään
ja lautasille ravunpyrstöt
sievään riviin kerätään

veissunhei

snapsikylvyn solinaa
rapu krapu rapu rapujuhlaa
ken ikinä koskaan voiskaan vastustaa