Sanat taasen huhuilevat,
ajatusteni pintaa,
mieleni syvyyksiä koluaa
Miksi sydämeni tuntee,
vajaana eteenpäin kulkee,
viertä viiltävien kivien rantaa
Miksi lämpöisenä se sykkii,
puhkeamassa sen luulisin,
pehmeimmässä untuvassa uinuen
Miksi ihminen näin voi,
riittämättömyyden kokea
Sydämensä sisustoissa
Rakastaa, iloita
Murtua, vihata
Vyöryt rakkauden peittää,
pauhut vihan pois heittää
Verta sisällänsä vuodattaa,
kyynelten vanoja kuivattaa
Onnen, surun
Vastausta elämä tarjoilee,
huomauttaa, opastaa
Raipallaan lyö
Miksi sanojani näissä vuodatan,
esiin sydäntänikö vain tuon
Ne vaillinaiset aatokset,
syvät piikit ruusujen,
elämästä yhdestä kertoen
Ne onnelliset kokemukset,
puhtaina muistuvat hetket,
sijansa sydämessäni saaneet
Tiedä vain en
Ehkä vastausta näillä hakien
ajatusteni pintaa,
mieleni syvyyksiä koluaa
Miksi sydämeni tuntee,
vajaana eteenpäin kulkee,
viertä viiltävien kivien rantaa
Miksi lämpöisenä se sykkii,
puhkeamassa sen luulisin,
pehmeimmässä untuvassa uinuen
Miksi ihminen näin voi,
riittämättömyyden kokea
Sydämensä sisustoissa
Rakastaa, iloita
Murtua, vihata
Vyöryt rakkauden peittää,
pauhut vihan pois heittää
Verta sisällänsä vuodattaa,
kyynelten vanoja kuivattaa
Onnen, surun
Vastausta elämä tarjoilee,
huomauttaa, opastaa
Raipallaan lyö
Miksi sanojani näissä vuodatan,
esiin sydäntänikö vain tuon
Ne vaillinaiset aatokset,
syvät piikit ruusujen,
elämästä yhdestä kertoen
Ne onnelliset kokemukset,
puhtaina muistuvat hetket,
sijansa sydämessäni saaneet
Tiedä vain en
Ehkä vastausta näillä hakien
Vastaukset 6
Vanhimmat
runollisesti pohdiskellen, polveillen kauniisti kuin puro. Jokainen omalla tavallaan elämäänsä hahmottaa, kuka sanoillaan, kuka jollain muulla tavoin. Ei kai siinä aina sen enempää tarkoitusta tarvitse olla.
sydämestä, sen elämän saattamasta ajatuksesta, niillä sanat eloon nousevat.
Jokaiselle omat tuntemukset, omat ajatukset samoista sanoista.
Ei tarkoitusta jokaiselle asialle tarvitse hakea, jotkin vain tapahtuvat. Mutta joskus huomaa niillekin merkitystä ajatuksin hakevan.
ei pidä vaatia itseltään liikoja. joskus pitää antaa toisen rakastaa itsensä ehjäksi ja onnekas se jota joku rakastaa vaillinaisena, jota me kaikki olemme. riittämättömyys katoaa kun kykenee hyväksymään itsensä ja uskoo sen riittävän toiselle. kaksi vaillinaista tekee yhden ehjemmän kokonaisuuden. On asioita, joita ei voi pähkäillä paremmaksi ja pois, vaan joihin tarvitaan toinen ihminen.järkeä tässä? en tiedä. tämä vaillinainen ja riittämätön on asiaa pohtinut oman aikansa ja todennut että on vain hyväksyttävä mitä on nyt ja katsottava eteenpäin tulevaisuuteen katsein kirkkain. menneisyyden ja kokemusten vatvominen on kuin juoksuhiekka joka pahimmillaan vain katkeroittaa mielen ja estää uuden, paremman. joskus pitää vain antaa mennä. tässä vain minun tulkintaa ja mielipidettä asiasta.
sydän hakee toista rinnalleen, liikoja ehkä joskus yrittäen.
Täydellistä kuvitellen, omat puutteensa sitten huomaten ja ymmärtäen vaillinaisuuden kauneuden. Ja rakastuneena hahmottaen täydemmän sydämen, ne kosketukset, jotka elämän tekevät arvoisekseen.
Ei menneeseen saa jäädä asumaan, sen tarkoitus on auttaa tulevaisuuden hahmottamisen, koettelemuksien kautta parempaan elämään.
Jokaiselle on omat sanat, omat koettelemukset. Nämäkin jaettuna antavat enemmän sydämelle, kuin vain ajatukset elämästä.
Hienoa, että hyviä ajatuksiasi tällä sanailullani sain esiin. Kiitos siitä sinulle.
on niin paljon meille asetettu....kuinka niihin kaikkiin oikein saisi vastauksen..
Pohdiskeleva runosi antoi minullekin nipun kysymyksiä puitavaksi
Kiitos kirjoittajan terävälle sulkakynälle :)
elämältä, mitä se haluaa antaa, jää pintapuoliseksi kokemusten sanat. Joskus pitää vain antaa sydämen viedä, joskus harkinnan kautta polkuaan taivaltaa.
Pientä mielen aatoksia näin sanoilla esiin asetellen, sitähän tässä vain. :)
Yrittää vain pitää sulkakynän terävänä ja ajatusten virran patoamattomana. Kiitos itsellesi :)