"Rikas mies kävelee maanmittaushallitukseen ja esittelee itsensä ja asiansa käytävällä tapaamalleen tuntemattomalle naiselle."
Sa tuntematon. Sa mulle outo.
Kerro mulle missä luuraa,
missä piileksii outojen maiden osasto.
Siellä missä mittatikku, viivain
saati laskin kuunaan ei käynyt ole.
Nainen lupsauttaa silmiään, maiskauttaa.
Mi lie aatos päässä kulkee. Kopsuttelee
kuin karavaani rakkauen erämaassa,
keidasta, myttyä vehreää turvan alle janoaa.
Voi näitä peltikattojen virkaiättömiä naisia.
Ja miehistä en niin välitä.
Paskantärkeitä titteltoomeja siellä sun täällä.
Urheilusuoritus jos ei ole oma
- niin kuin ei kuunaan, koskaan -
niin ainakin on hybridinä Che Guevara Bossissa.
Siinä se nyt tulee: melankolia.
Vaan kukas kumma se tuo on?
Tämä, joka kiiti käytävän päässä ja
katosi viraston harmaaseen pöheikköön,
aluskasvillisuuteen humahti kuin keltainen oranki.
Panin juoksuksi. Panin parastani
Vedin ennätykset aidoissa.
Savatea, karatea ja aikidoa, jujutsua.
Kamala oli trafiikki tugos mun ahtaalla polulla.
Esitin kohteliaasti ja pyysin ma tietä,
otin kaiken minkä irti sain.
Vaan missä saalis? Hävisi kuin tuhka tuuleen.
Haistoin jäljet. Tunsin lämmön kevyen askeleen.
Nuuhkien ma nurkkia, hiivin petona kohti uhria. Ma tunsin,
että siksi oli kynteni mun terävät,
säälittä raatelevat kuin kulmahampaatkin.
Vaan mitäs tämä? Elukan pää oli aivan seota.
Ilmassa utuinen feromonia,
kutsu salaperäinen ylös autotallin portaita.
Jo ehti pantteri rappuun, kierreportaisiin kuin hyeena. Liitää, loikkaa leijona.
Ja...
Rautaovi. Ulina - pettymyksen patouma,
seisoi edessä kuin mitaten musta muuria.
Vereni vaati, kiehui.
Tämä vapina on sukupolvien vapina,
menneisyys kuin yhtä jos on tuo tuleva.
Mä ryntäsin, hyökkäsin päin kuin kimppu kaisloja.
Oletteko tulossa talliin? kuului mun edestä.
Muistakaa ensi kerran vääntää tästä kahvasta, vinguttaa korttia.
Ja nyt hymyä. Ma vajosin. Ma hukkasin.
Mut vaan hetkeksi.
Sillä naaras oli maanmittaushallituksen mulle söpönä suopea Maria.
Sa tuntematon. Sa mulle outo.
Kerro mulle missä luuraa,
missä piileksii outojen maiden osasto.
Siellä missä mittatikku, viivain
saati laskin kuunaan ei käynyt ole.
Nainen lupsauttaa silmiään, maiskauttaa.
Mi lie aatos päässä kulkee. Kopsuttelee
kuin karavaani rakkauen erämaassa,
keidasta, myttyä vehreää turvan alle janoaa.
Voi näitä peltikattojen virkaiättömiä naisia.
Ja miehistä en niin välitä.
Paskantärkeitä titteltoomeja siellä sun täällä.
Urheilusuoritus jos ei ole oma
- niin kuin ei kuunaan, koskaan -
niin ainakin on hybridinä Che Guevara Bossissa.
Siinä se nyt tulee: melankolia.
Vaan kukas kumma se tuo on?
Tämä, joka kiiti käytävän päässä ja
katosi viraston harmaaseen pöheikköön,
aluskasvillisuuteen humahti kuin keltainen oranki.
Panin juoksuksi. Panin parastani
Vedin ennätykset aidoissa.
Savatea, karatea ja aikidoa, jujutsua.
Kamala oli trafiikki tugos mun ahtaalla polulla.
Esitin kohteliaasti ja pyysin ma tietä,
otin kaiken minkä irti sain.
Vaan missä saalis? Hävisi kuin tuhka tuuleen.
Haistoin jäljet. Tunsin lämmön kevyen askeleen.
Nuuhkien ma nurkkia, hiivin petona kohti uhria. Ma tunsin,
että siksi oli kynteni mun terävät,
säälittä raatelevat kuin kulmahampaatkin.
Vaan mitäs tämä? Elukan pää oli aivan seota.
Ilmassa utuinen feromonia,
kutsu salaperäinen ylös autotallin portaita.
Jo ehti pantteri rappuun, kierreportaisiin kuin hyeena. Liitää, loikkaa leijona.
Ja...
Rautaovi. Ulina - pettymyksen patouma,
seisoi edessä kuin mitaten musta muuria.
Vereni vaati, kiehui.
Tämä vapina on sukupolvien vapina,
menneisyys kuin yhtä jos on tuo tuleva.
Mä ryntäsin, hyökkäsin päin kuin kimppu kaisloja.
Oletteko tulossa talliin? kuului mun edestä.
Muistakaa ensi kerran vääntää tästä kahvasta, vinguttaa korttia.
Ja nyt hymyä. Ma vajosin. Ma hukkasin.
Mut vaan hetkeksi.
Sillä naaras oli maanmittaushallituksen mulle söpönä suopea Maria.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on niin runsaita, niin hulvattomia ja niin merkityksellisiä. Harmittaa, kun en tässä tohinassa paremmin pysty keskittymään.
Lonkaltako näitä laskettelet tai oikein miettien??
vuoden yksinäisyys Maanmittaushallituksen autohallissa - varo sitä kahvaa :)
Ja muista katsoa taaksesi, hyeena hiippailee hilijaa.
Oijoi ja kiitos.