normaalisti koulussa. Viime vuosi meni erikoisjärjestelyin jotenkin, mutta nyt loman jälkeen paluuta ei enää ole. Kiitän kovasti koulua, joka ei osannut tehdä kiusaajille mitään, opettajia, jotka odottivat, että kiusattu nuoreni olisi muuttunut, opettajia, jotka eivät saaneet luokkiaan kuriin eivätkä suunsoittajia hiljaisiksi, yrittivät väkisin saada hiljaisen nuoren suulaaksi. Nuori on nyt oikasti sulkeutunut. Ja minä äitinä ymmälläni.
nuoreni siirtyi ysille, muttei ole
enää
6667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asiat voi järjestää niinkin että käy peruskoulun loppuun yksityisesti. Asiasta voi sopia rehtorin kanssa. Luulisi joustoa löytyvän ja jonkinlainen velvoitekin kouluilla tähän lienee.
Yläasteesta päästyä opiskelu onkin erilaista. Kiusaajat ehkä hakeutuvat "tasoaan vastaavaan" kouluun. Älkää menettäkö toivoa!
Perheneuvolan kautta voisitte saada myös apua ja tukea lapselle. Kannattaa käyttää kaikki mahdollinen apu ja tuki tässä vaiheessa eikä vaan jäädä kotiin murehtimaan.
Koulua on oikeastaan turha syyllistää. Yläasteella on koko ikäluokka ja vielä pahimmassa iäsää. En kadehdi opettajiakaan.
meidän tapauksessa ainakin koko ajan tätä kiusattua ja siihen regoivaa patisteltiin muuttumaan. Olisi pitänyt reipastua ja etsiä ystäviä jne. Ja mitä enemmän opettajat yms henkilökunta meuhkasi, sitä huonommaksi tlanne meni.
Yritin sanoa, että antakaa toisen olla. Jos on hiljaa tunneilla, niin on. Mutta kun kokeista tulee kiitettäviä, niin on väärin väittää, etä istuu tunneilla tekemättä mitään. Vai eikö opetuksen seuraaminen ole tekemistä?
ihan vakavasti vialla, kun luin tekstisi ja omiakin kokemuksia on sattunut kasaantumaan. Erilaisuuden sieto? Onko peruskoulu niin tasapäistävä, että hiljainen erilaisuus on piirre, josta on päästävä eroon, jotta saadaan kaikki mahtumaan tähän samaan meuhkaajien muottiin. Onkohan se niin harvinaista, että joku nykyperuskoulussa seuraa hiljaa opetusta, eikä juokse ympäri luokkaa, heittele toisia kumilla, huutele mitä sattuu jne ?
Voimia toivon teille.
Opettajien kyllä pitäisi ymmärtää ettei "reipastuminen" ja ystävien hankkiminen noin vain käy. Tämä tilanne on tuttu meilläkin.
Rohkaisuksi voin vain sanoa että myöhemmin, peruskoulun jälkeen (sen voi tenttiä), voi alkaa parempi jakso nuorenne elämässä. Nyt kannattaa pitää huolta nuoren mielenterveydestä, ettei hän masennu ja rupea kuvittelemaan ettei hänestä ole mihinkään. Perheneuvolasta saa apua tällaisiin tilanteisiin.
Ja sitten vaan jatko-opiskelupaikkaa miettimään.
Nuoreni siirtyi samoista syistä ysille uuteen kouluun naapurikaupunkiin. On aivan kuin eri ihminen verrattuna viime vuoteen: optimistinen, iloinen, innostunut koulunkäynnistä ja uusista kavereista. Saa omien sanojensa mukaan olla ihan rauhassa oma itsensä.
kaikenlaista. Kovasti ollaan eri tahoilta oltu tivaamassa nuoren psyykkistä tilaa, kun jokuhan sitä pahaa oloa aiheuttaa, kun ei pysty koulussa olemaan. Nuori ilmoitti, että hän ei kertakaikkiaan enää jaksa olla monta tuntia päivässä porukassa, missä korkeinta älyllistä sanailua on voi v. ja urheiluharrastuksena on kaikenlaisten tavaroiden heittely ja rikkominen... Ymmärrän häntä oikein hyvin.