Miten tähän sais tolkkua? Ekaa yhteistä asuntoa ollaan ostamassa. Avioehto on.
Mulla lainan tarve asunnon ostohinnasta 1/5 minun osuudesta(siis oletuksena, että talo ostetaan puoliksi). Puolisolla ei ole varoja ja hän joutuisi rahoittamaan oman puolikkaansa lainalla. Miten asia kannattaa hoitaa järkevästi? Omistus 50/50% ja omat lainat, vai muuten? Ajattelen asiaa myös siten, että jos tulle avioero, kuolema tms vähemmän mukavaa elämänyllätystä.
Mulla lainan tarve asunnon ostohinnasta 1/5 minun osuudesta(siis oletuksena, että talo ostetaan puoliksi). Puolisolla ei ole varoja ja hän joutuisi rahoittamaan oman puolikkaansa lainalla. Miten asia kannattaa hoitaa järkevästi? Omistus 50/50% ja omat lainat, vai muuten? Ajattelen asiaa myös siten, että jos tulle avioero, kuolema tms vähemmän mukavaa elämänyllätystä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Just niinkuin kirjoitit omistus 50/50. Kummallakin oma laina.
Miksei noinkin.
Jos tulonne ovat suurin piirtein saman suuruiset, ko. lainajärjestely todennäköisesti kuitenkin johtaa siihen, että kun mies lyhentää suurempaa lainaansa (eli kartuttaa omaisuuttaan), sinun tuloistasi vastaavasti suurempi osuus kuluu perheen juokseviin menoihin (eli ei kartuta varallisuuttasi). Tämä ehkä ei ole täysin oikeudenmukaista.
Tältä kantilta oikeudenmukaisempi omistus- ja rahoitusratkaisu olisi toisenlainen.
A
Asunnon hankintahinta 100
vaimon rahoitusosuus (50 %)
- rahaa 40 + lainaa 10 = 50
miehen rahoitusosuus (50 %)
- lainaa 50
Omistusosuudet 50/50
B
Asunnon hankintahinta 100
vaimon rahoitusosuus
- rahaa 40 + lainaa (60 : 2) 30 = 70
miehen rahoitusosuus
- lainaa 60 : 2 = 30
Omistusosuudet vaimo 70 / mies 30
Asunnon kauppakirjassa asunto siis ostettaisiin ei 50/50 vaan 70/30 -suhteessa.
Tällöin kumpainenkin lyhentäisi omaa 30 €:n lainaansa ja osallistuisi perheen muihin menoihin kykynsä mukaisesti.
B on hyvä, mikäli aviolitto kestää koko lainanmaksunajan. Mikäli loppu tulee ennen, saa mies sellaista etua, jota ei ollut tarkoitettu. Jos esim ositushetkellä lainaa ei olisi lyhennetty ollenkaan, mies saisi silti 30% omaisuuden (eli käytännössä vaimon säästön) arvosta itselleen.
>>Mikäli loppu tulee ennen, saa mies sellaista etua, jota ei ollut tarkoitettu. Jos esim ositushetkellä lainaa ei olisi lyhennetty ollenkaan, mies saisi silti 30% omaisuuden (eli käytännössä vaimon säästön) arvosta itselleen.>ratkaisu jää puolitiehen
"Nyt zzz erehdyt."
Näin tein. Nyt tuli ihmisenä kasvamisen paikka.
Esimerkiksi...
Vaihtoehto 1 (näin minä tekisin):
Sijoitatte sinun rahasi asuntoon ja otatte lopulle yhteisen lainan. Asunnon omistussuhde 50/50. Omaisuutesi "häviää", mutta so what, käymässä täällä vain ollaan.
Vaihtoehto 2:
Sijoitat rahasi johonkin tuottavaan. Otatte asuntoa varten yhteisen lainan, ostatte asunnon 50/50 -pohjalta. Sovitte lainanmaksut 50/50. Sinä maksat asuntolainaa sijoituksesi tuotoilla. Puolisosi maksaa palkastaan, jos sattuu riittämään. Sinä voit tehdä palkallasi kaikkea kivaa, esim käydä matkoilla. Muista lähettää kortti!
Vaihtoehto 3:
Osta yksin asunto. Peri puolisoltasi vuokraa. Muista vittuilla koko ajan siitä, miten vuokralaisen voi koska tahansa heittää pihalle.
Toivotan onnellista parisuhdetta!
Osaava pankin lakimies kyllä neuvoo miten rahasi/lainanne laitatte.
entäs ku teillle tulee lapsia? Jäät pakosti kotiin hetkeksi ja tienaat vähemmän jolloin mies elättää? Miten se pitää sitten huomioida?
Teette sopimuksen, sinä sijoitat rahaa x ½y asuntoon. Mies ½Y asuntoon. Eron tullessa sinulle kuulee x ½y asunnosta. Ihan rahasummilla vaikka voitte sen tehdä. Nimittäin jos teette sen omistussuhteelle, 70/30 saa mies taas "etua" Hänellä säilyy ensiasunnon verohalpotus oikeus. Sinä menetät sen. Ja niin miehen osasta joudutte maksamaan varainsiirtoveron, ja ilmeisesti sekin menee jostain lainasta.... Vaikeeta on...
Sijoita rahasi muuhun kuin asuntoon, joka on erittäin epävarma sijoitus kohde.
>>Osaava pankin lakimies kyllä neuvoo miten rahasi/lainanne laitatte.
Joo, hoida sinä nuo lainopilliset neuvot. En moiti, hyvin tuntuu sujuvan.
Minun neuvoni olikin lähinnä psykologis-moraalinen ja tuli elämänkokemuksen kautta. Tuommoinen kovin tarkka rahojen ja omaisuuden vahtiminen parisuhteessa on minusta vahvasti parisuhteen laatua huonontavaa toimintaa.
>>Tuommoinen kovin tarkka rahojen ja omaisuuden vahtiminen parisuhteessa on minusta vahvasti parisuhteen laatua huonontavaa toimintaa.
Koska alle puolesta ei saa ensiasunnon verohelpotusta, vaan menettää sen, koska sitä ei voi siirtää seuraavaankaan asuntoon!
Siis ensiasunnon osto, ei sitä menetä ellei sitä käytä!
Asunnosta on omistettava vähintään 50 % jotta se tulee käytettyä. Eli jos omistaa asunnosta vain 49% niin silloin ei ole käyttänyt veroetuutta vaan se on edelleen olemassa SEURAAVAA asuntoa varten! Varain siirto vero maksetaan tuolta 49% osuudelta kylläkin.
>>Miten tähän sais tolkkua? Ekaa yhteistä asuntoa ollaan ostamassa.