Tällä palstalla näköjään käydään tiukkaa taistelua eri kameramerkkien ja niiden objektiivien kanssa. Kun moni digipokkarilla valokuvauksen aloittanut haluaisi siirtyä monipuolisempaan järkkäriaikaan, niin täältä tulevat ohjeet saattavat ihmetyttää. Itse vuosikymmeniä kuvanneenna sanoisin oman mielipiteeni. Ensinnäkin pitäkää pokkarinne, ne ovat erinomaisia lomamatkoilla, harva viitsii raahata isoa järkkärikassia lomallaan. Ei kameran hankinnassa ole niin tärkeää se merkki. Kyllä kaikilla nykymerkeillä saa aivan hyviä kuvia. Kameroiden mukana myytävät edulliset pakettiobjektiivit eivät tietenkään ole ammattilaatua, mutta meille taviksille täysin riittäviä. Kovasti täällä on mainostettu, että objektiiveissä pitää olla valovoimaa, eli siis mahdollisimman pieni luku ensimmäisenä objektiivissä ( esim. 1.4 ) Näin todella oli filmiaikana. Käytetyt filmit olivat herkkyydeltään 200 ja 400 ASA. Nykyjärkkäreissä herkkyyttä voidaan nostaa merkistä riippuen 800 tai jopa 1600 ASA, jolloin valovoimaisuus ei ole enää niin tärkeä tekijä. Digiaika toi myös markkinoille kuvankäsittelyohjelmat. Jos hyväksymme digikuvauksen, niin joudumme hyväksymään myös nämä ohjelmat. Itse olen Ns. Luomukuvaaja ja en mielelläni korjaile kuviani, mutta monesti jo kuvankäsittelyohjelman automaattinen kuvanparannustoiminto petraa kuvia kummasti. Myös vähän " pimeitä" kuvia voidaan parantaa. Netistä löytyy ilmaisia ohjelmia ja suosituimmat maksulliset ovat Photosop Elements, käyttökieli Amerikka ja Paint ShopProPhotoX2 käyttökieli Suomi. Maksavat n. 100€
Digit ja valo
Minä vaan
15783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Itse vuosikymmeniä kuvanneenna sanoisin oman mielipiteeni."
"Kovasti täällä on mainostettu, että objektiiveissä pitää olla valovoimaa, eli siis mahdollisimman pieni luku ensimmäisenä objektiivissä ( esim. 1.4 ) Näin todella oli filmiaikana. Käytetyt filmit olivat herkkyydeltään 200 ja 400 ASA. Nykyjärkkäreissä herkkyyttä voidaan nostaa merkistä riippuen 800 tai jopa 1600 ASA, jolloin valovoimaisuus ei ole enää niin tärkeä tekijä."
Jos olisit oikeasti kuvannut edes muutaman kuukauden niin tietäisit että sitä valovoimaa tarvitaan myös siihen että pääkohde saadaan taustasta irrotettua. Valovoimainen objektiivi antaa myös kirkkaamman etsinkuvan ja paremmin toimivan tarkennuksen. ISO-herkkyyden nosto ja kuvankäsittelyt ei auta näihin. Olkoot kuvaaja tavis tai ammattilainen, pimeä ja paskasti piirtävä objektiivi ei ole mikään nautinnon lisääjä kuvausharrastuksessa. Jos on hyvät vehkeet niin voi olla varma että kuvan epäonnistuminen johtuu pelkästään kuvaajan taidottomuudesta.
On kuvannut filmillä, mutta mitä väitteeseesi tulee on suurenaukon autuus pelkkää pötyä. ei sillä kohdetta taustasta irroteta. Voit vaikka kokeilla.
Suuri aukko tekee kyllä lyhyen terävyysalueen, mutta se pilaa myös kohteen, eli kohteesta tulee epäterävä, ellei se ole kuva kameraan kohtisuorassa faneerilevyssä.
Ainut, millä kohde saadaan irti taustasta on taustan, kohteen ja kameran välinen etäisyyssuhde.
Hieman pidempi polttiväli myös auttaa. Kalansilmällä tulee kuvasta aina kauttaaltaan likimain terävää, vaikka aukko olisi 0,8.
Suuri valovoima todella auttaa tarkennusta ja valoisaa etsinkuvaa on mukava katsella, mutta ei se tarkoita sitä, että niitä suuria aukkoja todella voisi käyttää mihinkään.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä kittilinssien kelvollisuudesta, mutta minulla onkin Olympuksen laatukitit :-)
Kuvaaminen on aina erilaisten kompromissien etsiskelyä. Pääkohde voidaan erottaa monellakin tavalla, joista kapea terävyysalue on vain yksi. Toinen vaihtoehto on käyttää värejä, kolmas taustaa joka on riittävän kaukana, neljäs taustan polttaminen salamalla ... mutta yleensä parasta on antaa tulla terävä tausta. Yleensä tavoitteena ei ole kuvata taiteellisia muotokuvia vaan esimerkiksi kuva tyttärestä uimassa :-)
"Valovoimainen objektiivi antaa myös kirkkaamman etsinkuvan ja paremmin toimivan tarkennuksen."
Niin antaakin, mutta digillä voit tarkistaa tuloksen heti ja ottaa niin paljon kuvia, että joskun kameran veikkauksen on osuttava.
"Olkoot kuvaaja tavis tai ammattilainen, pimeä ja paskasti piirtävä objektiivi ei ole mikään nautinnon lisääjä kuvausharrastuksessa."
Sama pätee myös autoihin, soittimiin ja lähes kaikkeen muuhunkin. Paremmilla laitteilla on kivempi työskennellä kuin huonoilla. Jostain syystä harva aloittaa pianonsoittamisen ostamalla flyygeliä :-) Nykyiset digit ovat mennentyllen parempia kuin CocaCola-kamera, jolla aloin kuvaamisen.
"Jos on hyvät vehkeet niin voi olla varma että kuvan epäonnistuminen johtuu pelkästään kuvaajan taidottomuudesta."
Miksi pitäisi etsiä syyllistä? Parempi on miettiä miten voisi ensi kerralla onnistua.
"digillä voit tarkistaa tuloksen heti ja ottaa niin paljon kuvia, että joskun kameran veikkauksen on osuttava. "
Tuosta syytä valokuvaamisen taso on laskenut digin myötä roimasti. Ei viitsitä opetella kuvaamaan vaan lauotaan uudelleen ja uudelleen niin kauan että osuu kohdalleen. Entä jos kuvaustilanne on sellainen että se menee kerralla ohi eikä uutta tilaisuutta tule. Urheilukuvaus ja hääkuvaus esimerkkeinä. Siinä ei ole aikaa alkaa kokeilemaan milloin se osuu. Eikä ole mitään järkeäkään tuhlata kuvausaikaa epäonnistuneisiin otoksiin. Minun taktiikka on sellainen että kun laukaisinta painan niin tiedän että sen muistikortin voi viedä tarkistamatta kuvaliikkeeseen kehitettäväksi.
Ja tuota ihmettelen mitä tarkoitat "kameran veikkauksen osumisella"? Ei minun kamera ainakaan mitään veikkaa, se tekee mitä minä käsken. Valokuvaaminen on taitolaji eikä mikään veikkauspeli jossa ostetaan arpa ja jännitetään tuliko hyvä vai paska kuva. Tai ehkä se saattaa sitäkin olla jos ei tosiaan tiedä miten kameraa käytetään.
"Suuri aukko tekee kyllä lyhyen terävyysalueen, mutta se pilaa myös kohteen, eli kohteesta tulee epäterävä, ellei se ole kuva kameraan kohtisuorassa faneerilevyssä."
"Suuri valovoima todella auttaa tarkennusta ja valoisaa etsinkuvaa on mukava katsella, mutta ei se tarkoita sitä, että niitä suuria aukkoja todella voisi käyttää mihinkään."
Oppikirjaesimerkki mistään mitään tietämättömän mutu"faktasta". Opetelkaa nyt vittu edes perusasiat haltuun ja tulkaa sitten viisastelemaan tänne. Sitä ennen pysykää siellä nuokkarin pihalla ja jeesustelkaa niiden skootterien selässä muille tampioille.
Ei vittu mitä pillunaamoja täälläkin palstalla jakaa neuvojaan.
Tällainen kielenkäyttö yksinkertaisesti on vastenmielistä näillä palstoilla, piste.
Jos palstan ilmapiiri ei miellytä niin voit vaihtaa palstaa, ei täällä ole pakko päivystää.
.... , että kielen käyttöä on monenlaista, mutta se ei tee käytöksestäsi yhtään sen parempaa.
Tarkoitukseni oli vain rohkaista Digijärkkärikuvausta aloittelevia. Oliko tekstisi omasta mielestäsi asiallista. Jos omasta mielestäsi oli, niin olkoon niin. Mahdollisesti jonkun muun mielestä ehkä ei. Kenelle meistä on hyötyä, jos tästä palstasta tulee pelkkä pilailupalsta.
Koskaan ei ole otettu niin paljon loistavia kuvia kuin nyt. Jos oletetaan keskiverron suomalaisen ottavan vuodessa 500 valokuvaa, kuvia tulee vuodessa 2,5 miljardia. Tässä joukossa on tuhansia loistavia kuvia, mutta vain onnellisella sattumalla loistavinkaan kuva saavuttaa kansallisen tunnettavuuden. Parasta mitä valokuvaukselle on sattunut, on digikamerat, lähes ilmaiset kuvat ja kuvatulva.
Aina valokuvaukseen on suhtautunut vakavasti vain pieni osa kuvaajista. Samaa aika kun tavikset ottavat valtaosan kuvista, harrastajat saattavat kuvata pari kuvaa tai tuhansia kuvia päivässä. Digin ansiosta ei tarvitse enää laskea kuinka monta kuvaa ottaa. Järkkäreiden nopeahko sarjakuvaus korvaa moottoriperän ja meilläkin on varaa polttaa filmiä mielin määrin.
Valokuvaus harrastuksena on paljon muutakin kuin kuvaamista. Vuosituhannen alussa kuvasin yhden kesän lepakkoja. Otin lähes tuhat kuvaa, mutta en saanut yhtään kunnollista. En koe ajan menneen hukkaan, sillä en enää sairauden johdosta voisi tehdä vastaavaa ja siksi katson mielelläni vanhoja kuvia lepakoista (vaikka en kehtaakkaa näyttää niitä kenellekään). Tokko olisin ollut onnellisempi, jos olisin kaltaisesi kuvaaja, ja olisi valvonut kesän ottamatta yhtään kuvaa (tai muutaman loistavan).
"Ei viitsitä opetella kuvaamaan vaan lauotaan uudelleen ja uudelleen niin kauan että osuu kohdalleen."
Päinvastoin. Kuvamaan opitaan ottamalla yhä uudestaan ja uudestaan kuva samasta asiasta. Itse asiassa maisemakuvaus on erityisen mielekästä jos voi kuvata samaa paikkaa eri vuorokauden ja vuoden aikoina.
"Entä jos kuvaustilanne on sellainen että se menee kerralla ohi eikä uutta tilaisuutta tule. Urheilukuvaus ja hääkuvaus esimerkkeinä."
Miten niin tilanne menee kerrasta ohi? Jokainen seiväshyppääjä yrittää monta kertaa ja kakunleikkauksessa kerkiää tarkentamaan useamman kerran. Valokuvaus harrastuksena on siitä hieno asia, että kuvan epäonnistuminen ei merkitse mitään.
"Minun taktiikka on sellainen että kun laukaisinta painan niin tiedän että sen muistikortin voi viedä tarkistamatta kuvaliikkeeseen kehitettäväksi."
Minulle kuvaaminen on harrastus (myös silloin kun teen sitä työaikana), joten toki haluan tehdä kuvista hyviä enkä pelkästään sellaisia, että ne voi tulostaa. Esimerkiksi tanssia kuvatessani otan kuvia sarjassa, jotta voisin etsiä sellaisen, jossa on silmät auki (tai joskus kiinni!)
"Ei minun kamera ainakaan mitään veikkaa, se tekee mitä minä käsken."
Olet minua parempi kuvaaja ja välineesi on parempia. Esimerkiksi kuvatessani lentävää lintua automaattitarkennuksella tapahtuu usein, että lintu lentää parveen (tai jonkun puskan taakse) ja tarkennus karkaa.
"Valokuvaaminen on taitolaji eikä mikään veikkauspeli jossa ostetaan arpa ja jännitetään tuliko hyvä vai paska kuva."
Hannu Hautala väitti, että harva hyvä tilannekuva olisi syntynyt ilman moottoriperää. Minkä tähden pitää pitäisi tyytyä yhteen veikkaukseen kun voi käyttää järjestelmää?
Mukava lukea, että 46 vuotta valokuvausta harrastanut ei ole kokenut kuvaaja. Toivon, että teistä nuorista ja viisaista tulee parempia.
"Jos on hyvät vehkeet niin voi olla varma että kuvan epäonnistuminen johtuu pelkästään kuvaajan taidottomuudesta"
Kuvan epäonnistuminen johtuu aina kuvaajan taitamattomuudesta.
Käyppäs pro-kuvaaja ottamassa meille näytiksi jollakin halvalla peruspokkarilla, vaikka Ixuksella, teatteriesityksestä kuva, ilman salamaa. Ota sitten sama kuva perusjärkkärillä jossa valovoimainen kiinteä kakkula. Jos et saa pokkarilla kuvaa onnistumaan yhtä hyvin kuin järkkärillä, vika on sinussa eikä kamerassa. Jos pokkarit kykenee samaan suoritukseen kaikissa loissa kuin järkkärit, pistän järkkärin saman tien myyntiin ja ostan jonkun halvan pokkarin. Mutta sinähän olet niin vitun kovan luokan kuvaaja(ainakin kirjoituksistasi päätellen) että otat vaikka kamerakännykällä studiotason potrettikuvia, me tavalliset kuolevaiset joudumme sitä varten hankkimaan vähän kalliimman kameran.
Ihan vain pikku vinkkinä sulle että heitä nyt se paskanjauhaminen vittuun, sinä et oikeasti ole mikään pro kuin korkeintaan siellä amiksen parkkipaikalla.
Kyllä se oikean kalun valkkaaminen oikeaan tilanteeseen kertoo myös siitä taidosta.
Olet oikeassa, että en ole prokuvaaja. Ihan tavallinen harrastelija vain, mutta minulla on mielipiteeni ja olen niitä aina koittanut perustella, mutta nyt jätin perustelut pois ja ehkä siksi hermostuit. Ehkä se johtui myös siitä, että itse provosoiduin sinun edellisestä kommentistasi.
Olen sen aikaa kuvailua harrastellut, että olen ehtinyt jo rämpiä siinä ostomaanisessa laitehankintasuossa ja tullut siihen johtopäätökseen, että jatkuva huomion kiinnittäminen välineisiin johtaa siihen ettei se huomio kiinnity siihen kuvaukseen. Jos me aina kuvausongelman kohdatessamme lähdemme ostamaan ratkaisua kaupan hyllyltä sen sijaan, että koittaisimme käyttää mielikuvitusta ja luovuutta sen ratkaisemiseksi, teemme toki kamerakauppiaat iloisiksi, mutta emme kehity kuvaajina. Olen itse huomannut omassa kuvaamisessani ettei yksikään väline hankinta ole tehnyt kuviani paremmiksi ja kun kehitystä on tapahtunut on se ollut jonkin muun prosessin tulosta. Aina kun olen malttanut pidättäytyä ostelemasta uusia vehkeitä, on sillä ollut vain suotuisia vaikutuksia kuvaamiseeni ja voin kertoa että olen ollut aina aikamoinen ostomaanikko.
Pyrin siis puhumaan vain omasta puolestani uskoen etten ole yksin ostoongelmineni. Siksi olen sitä mieltä, että Ixuksella voi harrastaa valokuvausta ihan yhtä hyvin kuin projärkkärillä, vaikka joissakin olosuhteissa jälki onkin erilaista. Minä typerästi ajattelen, että sen kuvan pitäisi kulkea kuvaajan aivojen kautta eikä vain kameran prosessorin kautta.
Voithan aina suodattaa viestini pois, jos sinun mailman kuvasi noin kamalasti mielipiteistäni järkkyy, että pitää alkaa haistattelemaan ja latelemaan alatyylisyyksiä.