Olen 16v poika kohta 17 ja joskus tuntuu siltä etten ole oikein tervejärkinen. Tätä ei kai ilmene julkisissa tiloissa mutta yhtäkkiä saatan masentua hieman ja ajattelen jotain ihan outoja ja alan hetkessä muistella menneitä "hyviä" aikoja jotka ei koskaan tule takaisin jne, sitten haluan tehdä jotain hullua kuten satuttaa itseäni. Isäni ja isosiskoni ovat molemmat kärsineet lievästä mielenvikaisuudesta. Ei nyt mistään skitsofreniasta mutta silti. Isän kenties "ennenaikainen" kuolema johtui osittain tästä. Mietin vain että kulkeeko tällainen suvussa. Olen mä joutunut aika kovia käymään läpi sekin voi toki vaikuttaa mielenterveyteen. Lisäksi kaikenlainen moraali on joskus täysin hukassa.
Mielenvikaisuus
Elvisss
2480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä ehdottasin et kävisit puhumassa jollekullu.
Ku ei oo hyvä olla masentunu.
Puhuminen auttaa.
En puhuis mielenvikaisuudesta.
Voi olla et kuuluu nuoruuten jossakin määrin.
Mutta mene vaikka puhuu vanhemmilles, terkkarille, koulu psykologille jne.
Puhuminen tekee hyvää meille kaikille.
Puhuminen kyllä kannattaa, kokemuksesta tämän sanon.
Ei tuollaiset itsetuho ajatukset kuitenkaan normaaliin nuoruuteen kuulu, koska itsensä tahallinen satuttaminen saatika itsemurhan miettiminen eivät ole enää "normaalia". En minäkään mistään mielenvikaisuudesta tässä puhuisi, mutta ehkä jonkinlainen masentuneisuus tai ahdistus voisi olla kyseessä?? Paha sanoa täältä käsin :)
Minkälaisia asioita olet joutunut kokemaan..? Läheisen menetys tai muut traumaattiset ja vaikeat kokemukset todellakin horjuttavat mielenterveyttä, ja siksi sun kannattaisikin puhua jollekin tästä. Kouluterkkarille voi esim. jutella jos ei halua kellekään läheiselle puhua tai sitten voit kertoa vaikka hyvälle ystävälle, johon luotat. Tai vanhemmalle. Kelle itsestäsi tuntuu luontevimmalta puhua. :) Tsemppiä sinulle.