gradu on itse asiassa helppo nakki jälkeen päin ajateltuna. ekakerralla se on vaan tuskaa (niin itsellekin)
jotenkin siitä yrittää tehdä liian hyvää, mutta ketä muita se gradu kiinnostaa? ei ketään ja tarkastajakin haluaa päästä siitä vaan eroon.
tässä neuvo:
tee dipositio
kirjoita löysästi aihen tiimoilta
kysy ohjaajalta kommentit
kirjoita lisää ja jätä tarkastettavaksi, se menee joka tapauksessa läpi ja sitten olet maisteri!!
tsemppiä
jotenkin siitä yrittää tehdä liian hyvää, mutta ketä muita se gradu kiinnostaa? ei ketään ja tarkastajakin haluaa päästä siitä vaan eroon.
tässä neuvo:
tee dipositio
kirjoita löysästi aihen tiimoilta
kysy ohjaajalta kommentit
kirjoita lisää ja jätä tarkastettavaksi, se menee joka tapauksessa läpi ja sitten olet maisteri!!
tsemppiä
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kiitos!
Toi on kyllä totta, ja itsekin pidän tavoitteena ainoastaan, että saisi työn kasaan. Sepä vain onkin se joka aluksi tuntuu mahdottomalta, nimittäin sivumäärä... mutta kyllä se siitä!
Joo, itellänikin oli tavoitteena vain saada työ ylipäänsä kasaan ja jollain ilveellä läpi. Kävikin niin, että arvosana oli loppujen lopuksi yllättävän hyvä, eli vastoin kaikkia odotuksia meni kevyesti läpi.
En tiedä oisko käyny samalla tavoin, jos oisin alusta asti stressannu ihan mielettömästi sen suhteen, että työn on oltava todella upea ja kaikinpuolin uraauurtava. Rimaa vaan vähän alaspäin, ihmiset. Gradun ei tartte olla mikään ihan mieletön luomus! Tsemppiä kaikille!
Niinhän se toisaalta on, että paskaankin graduun saa kyllä nähdä vaivaa; sivumäärän pitäisi suurinpiirtein tulla täyteen eikä vain yhtä lähdettä käyttäen. Kannattaa yrittää valita sellainen aihe, mikä itseä kiinnostaa, niin jaksaa helpommin tehdä sen. Toisaalta aihe kuin aihe alkaa kiinnostamaan kunhan pääsee tarpeeksi syvälle siihen.
Usein sanotaan, että gradu on käyntikortti yrityksiin. Se voi olla tavallaan totta, mutta asettaa samalla paineita. Usein käy niin, että halutaan teähdä työ joka kattaa kaiken mahdollisen aihepiirin ympäriltä ja jolla sitten voidaan loistaa työmarkkinoilla. Juuri tähän homma sitten helposti kaatuukin; ei pystytä riittävän selkeästi rajaamaan aihetta ja sen vuoksi urakka tuntuu ylitsepääsemättömältä eikä pysty suunnittelemaan mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.
Kannattaa siis muistaa rajata aihe mahdollisimman pieneen asiaan, vaikka tuntuukin siltä että vain siihen keskittyminen on tylsää tai ei anna riittävästi eväitä työmarkkinoilla loistamiseen. Totuus on kuitenkin se, että pakostakin tulee luettua jotain aihepiiriä vain sivuavaa ja oma osaaminen karttuu, mutta gradun aihe tiukasti rajaamalla saa sen gradun tehtyä siten, että täyttyy sille asetetut tieteelliset kriteerit ja sen voi ylipäätään toteuttaa.
Jos tuntuu ettei löydä teoriasta niitä elementtejä jotka asiaan liittyy, kannattaa tehdä ensin pienimuotoinen pilottitutkimus yleisemmin aihepiiriin liittyen (ainakin laadullisen tutkimuksen graduissa) ja katsoa mitä ongelmia asian tiimoilta voisi löytyä. Yleensä sieltä löytyy aina jotain johon voi tarttua, ja jotka ohjaa oikean teorian ja sen osien valitsemisessa. Usein pilottitutkimukseen menee paljon vähemmän aikaa kuin turhan pohdiskeluun ja pyörittämiseen.
Typerää yleistystä. Toi on lähinnä vaan luuseriopiskelijoiden ja gradulöysäilijöiden itsepetosta. Tosi mies / nainen tekee kunnon tutkimuksen. Tyypillistä juuri tollainen että läpi vaan ja töitä tulee.
Itse sain hyvän duunin juuri siksi, että olin tehnyt niin hyvän ja ansiokkaan gradun. Työnantajakin ymmärsi, että kaveri joka on nähnyt vaivaa tutkimuksen eteen, on myös sitkeä ja laajat kokonaisuudet hallitseva työntekijä. Näin on.
...tavoitteensa kullakin. Tosiasia vain on, että moniin ammatteihin tarvitaan vain se nimellinen tutkinto, kuten esimerkiksi opettajan töihin. Tottakai tutkijoiksi aikovilla esim. työn tasolla on erittäin paljon merkitystä.
Yleistät myös itse melko rankasti meidät "gradulöysäilijät". Omalta kohdaltani ainakin voin sanoa, että opiskeluissani olen ollut erinomaisen tasolla, ja todennäköisesti gradustakin tulee ihan hyvä, kysymys onkin vain siitä miten siihen suhtautuu. En siis pety vaikkei siitä kiitettävää tulisikaan, enkä koe työtä järin merkitykselliseksi tulevan työurani kannalta. Yliopistomaailma kun on melko kaukana koulumaailmasta. Olkoon sitten vaikka mitä itsepetosta, mutta minä ainakin aion suhtautua graduun mahdollisimman rennosti, selvitä siitä ilman että hermot ovat riekaleina.
Et kai vain sorru perinteiseen ajatteluun, että vain maisterit ovat jotain, ja vain ne, jotka ovat tehneet mahtavan gradun?
Aivan näin, harvemmin olen kuullut että työhaastattelussa olisi kysytty gradun arvosanaa tai ainakaan että homma olisi siihen kaatunut. Enemmän voisi ajatella aiheen liittyvän työnsaantiin, mutta ei sekään mikään absoluuttinen kriteeri ole. Graduja paljon nähneenä ja joitakin tarkastaneenakin voin vain todeta että keskimäärin gradusta tulee keskitasoinen tulos; ei siis erinomainen eikä huonokaan. Opiskeluajan tulokset näillä keskimääräisen tuloksen saaneilla sensijaan vaihtelevat laidasta laitaan. Harvempi näistä on lisäksi ilman työtä jäänyt, ainakaan gradun tai opiskeluajan kurssitulosten vuoksi.
Joopa joo.
Tehkää vaan kaikki huono tai keskitason gradu.
Itse tein huippugradun... ja tuloksen jo luittekin. Itse en pallkaisi gradulöysäilijää.
itse olen parikymmentä vuotta ollut valitsemassa työntekijöitä eri tilanteissa, ja enpä muista koskaan katsoneeni gradun arvosanaa.
Minulle kelpaa kyllä hyvin löysäilijä, koska usein se kertoo, että hän on osannut panna asiat arvojärjestykseen.
haluaisinpa nähdä sen hengentuottesesi, mitä kutsut huippugraduksi...
minusta sinä et oikeen hiffannut perusajatustani ohjeessani. Jollekin tulee gradu helposti, joku jää suotta jankkaamaan jotain asiaa, kun kun voisi mennä vähän kevyemmin eteenpäin, kun ei se gradu ole mikään taivasten valtakunnan avain.
ehkä sinullekin tulee kokemuksen myötä hieman avarakatseisuutta
...melkein tohtori on näitä luuserityyppejä, jotka eivät ole muuta elämässään tehneet kuin jatkotutkimusta, mikä sekin valmistuu armottaman hitaasti. Kiukuttaako sinua todellakin se, että joku on tehnyt huippugradun? Ei kaikkien tarvitse yrittää saada jotain c:n gradua tai vastaavaa. Monet työnantajat arvostavat hyvää gradua, sinä ehkä et. Haluaisimpa todellakin nähdä "tulevan" väitöskirjasi... Väitöskirjassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ja niitähän tekee nykyään vähän yksi ja toinen harrastuksekseenkin.
Neuvoksi gradua tekeville pari juttua:
1) Etsi aihe joka kiinnostaa SINUA itseäsi oikeasti - EI sellaista joka kiinnostaa professoria (ja mitä hän itse kenties ehdottaa) ja pönkittää hänen omia tavoitteitaan.
2) Jos laitoksen eri tutkijat antavat gradustasi täysin erilaisia kommentteja, älä ala tasapainoilemaan näiden kommenttien välillä - tee niin, kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaalle ja loogiselle. Etenkin silloin kun olet jo tovin tehnyt graduasi, olet todennäköisesti jo itse enemmän asiantuntija kuin proffasi tai ohjaajasi.
3) Vältä pitkiä taukoja etenkin kirjoitusprosessin aikana. Parinkin viikon tauko haihduttaa kummasti asioita mielestäsi ja vie taas aikaa päästä "fiilikseen".
4) Kirjoitusprosessin aikana jos jonkun osa-alueen kirjoittaminen tökkii pahasti, ota siihen kunnolla etäisyyttä ja kirjoittele muita lukuja. Se vaikea osuus on sitten myöhemmin helpompi kirjoittaa, kun itsevarmuuskin on parantunut edenneen prosessin myötä.
5) Älä unohda sosiaalista kanssakäymistä ja urheilu virkistää mieltä kummasti mieltä. Lenkkipolulle vaan, vaikka kuinka väsyttäisi - lenkin jälkeen ei takuulla väsytä, vaan ajatus juoksee ja fiilis on hyvä.
6) Viini silloin tällöin on viisasten juoma :)
7) Loppukappaleen kirjoittelet hekotellen, kun muut osiot ovat valmiit. Omani kirjoitin (n. 13 sivua) muutamassa tunnissa.
8) Ja vielä kertauksena: Valitse sellainen aihe JOKA KIINNOSTAA SINUA - EI PROFFAA! :) Ja eikun gradua tekemään!
gradu valmistui 23 vuotta sitten
sen jälkeen 3 vuotta ulkomailla 15 vuotta tietotekniikkafirmassa
ja nyt johtavassa asemassa julkishallinnossa
tervetuloa harrastuksena pusaamaani väitöskirjan esittelyyn huhtikuussa
voihan noita ohjeita antaa 15 eri kohtaa mutta sitä vartenhan on kirjat olemassa.
minä yritin tämmöstä "lyhytterapiaa" kun olen sen havainnut toimivan joidenkin kohdalla, kun ne hinaa vuosia melkeen valmista gradua mukanaan ja oikeastaan ei tarttis kun tehdä siihen pohdinta ja korjata virheet ja se menis läpi.
mutta ainahan teitä besserwissereitä löytyy, joiden mielestä väikkärikin on läpihuutojuttu
mutta joillekin on se eka gradukin tiukka paikka
itsekin teen väikkäriä, ja juuri sen vuoksi, että se on mukavaa aivojumpaa duunin ohessa - niin kuin se on sadoille muillekin suomalalaisille. Eikä apurahoja ole tarvinnut anella, kun työstä saa rahaa.
Kirjoja varmaan gradunkin tekemiseen on olemassa, mutta usein ovat täyttä potaskaa ja sekoittavat G:n vääntäjien mieliä vaan enemmän. Ja harmittavan monet vaan tekevät gradujaan tyyliin "proffa antoi aiheen, ei voisi vähemmän kiinnostaa". Jos aihe ei kiinnosta kympillä, ei siitä tekemisestäkään tule mitään.
nuo sun ohjeethan oli jollekin, joka aloittaa vasta koko prosessia, no miten me jotkas on kolme vuotta kyhätty jotain, pitäs sun ohjeiden mukaan ruveta valitsemaan uutta aihetta?
taidat olla vähän rajoittunut?
terv. nimim. tuo viinikohta on kyllä ollut käytössä...
...nimen omaan gradua. Ja suosittelen niitä lähinnä oman kokemukseni perusteella. Onhan ohjeita ja tapauksia toki muitakin. Luulen kuitenkin, että monilla on työn alla nimen omaan tuollainen "proffa-gradua", joka tökkii tekijää ja josta proffa kerää irtopisteet itselleen - näin kärjistettynä. Oma, aito kiinnostus aiheeseen kaiken on a ja o.
Rajoittuneisuudesta en sitten tiedä, voihan siinäkin olla totuuden perää. Noilla ohjeilla vain näin jälkikäteen ajatellen selvisin mukavasti omasta urakastani.
P.s. Viinikohta on aina hyvä kohta - kuuluu ehdottomasti opiskelijaelämään! :)
Niin se vaan on, että toisilla homma etenee hitaammin ja toisilla nopeammin. Mutta kukin kulkee tyylillään.
Minä sain tuon vaatimattoman (15 ov) sivututkielman työnohella valmiiksi parissa viikossa ja olen nyt kuukauden aherruksen jälkeen jättämässä gradua tarkastukseen.
Ei niistä todellakaan mitään maailmaa syleileviä hengentuotoksia tullut. Mutta sain kuitenkin hommat ripeästi päätökseen.
Menkää gradussanne niin syvälle kuin lapiolla pääsee. Hakekaa rajojanne niin henkisellä kuin tiedollisella tasolla. Nauttikaa siitä, että olette saavuttaneet jotain josta muut voivat vain uneksia. Rikkokaa sivumäärien ja alaviitteiden ennätykset. Tehkää työtä puolen vuoden sijasta puolitoistavuotta. Menkää gradu helvettiin ja palatkaa syvyyksistä jälleen takaisin. Kuvitelkaa, että vastaavaa ette koe enää koskaan elämässänne !
Terveisia pingolle graduntekijälle: Ole ylpeä, jos olet saanut 'huippuarvosanan', mitä se ikinä tarkoittaakaan. Käsitykset huipusta tuppaavat nähdäkseni vaihtelemaan eri aloilla. Voit olla loistava graduntekijä, mutta ihmisenä vaikutat sen verran pikkumaiselta, etten ottaisi sinua töihin ilmatteeksikaan. Ottaisin mieluummin sellaisen, joka teki gradun mieleisestään aiheesta ja kunnialla. Kyllä se paneutuminen aiheeseen ja innostus näkyy tekstissä, arvosanasta viis.
Noihin neuvoihinkaan en oikein usko. Olen mutenkin niitä 'luusereita', jotka munivat gradua vuositolkulla, vaan so what? Eihän se huippusuorittajien huippujutuista ole poissa. Minulla on muutakin elämää, ja prioriteetit toiset kuin noilla kiihkoilijoilla. Stressiä saa kyllä näinkin. Toisaalta höpögradukaan ei estä huippujobin saamista, esimerkkejä löytyy ministeritasolta. Ja mites se Väyrysen väitöskirjakin oikein koottiinkaan...?
Tsemppiä kaikille gradun tms. tekijöille. Kyllä me vielä valmistumme.
Alisuorittajillahan on tunnetusti sitä Elämää, ja eihän sellaisessa elämäntilanteessa pysty graduun keskittymään. Tosin tulisihan omastakin gradusta vaikka millainen tiedeyhteisön tyrmääjä, jos vain olisi sitä aikaa.
Pingottajat HANKKIKOOT ELÄMÄN!!!!!!!!
Enkä sanonut sitä huonosta omatunnosta, pingottajilla vaan ovat arvot päin honkia. Sellaisia ihmisiä pitääkin jo mollata...