Hei kaikille!
Yli puoli vuotta vauvakuumeilua takana, ja viimein mieskin innostui asiasta ja totesi, et aika on kypsä ja vauvakin sais jo tulla!!
Ajattelin, että tämä pahin kuume helpottaisi, kun saa edes yrittää, mutta tämähän se vasta pahenee! Tuntuu, ettei millään malttaisi odottaa, että olisi edes mahdolliset päivät! Nyt ollaan ovulaation kohdilla kierrossa, ensimmäinen kierto vasta kierukanpoiston jälkeen. Tuntuu, että sitä on ihan vainoharhainen, kun toivoo niin kovasti, että jo tärppäisi! Kaamealta tuntuu ajatus, ettei tärppää pitkään aikaan, jos koskaan. Ensi kerran todella alan ymmärtää niitä, jotka yrittävät turhaan vuosia... :(
Mulla on edellisestä synnytyksestä kohta 12 vuotta aikaa. Olin silloin 20-vuotias ja koko elämä oli täysin erilainen. Nyt on ensimmäistä kertaa elämässä todellinen vauvakuume ja elämänkatsomus on muuttunut aivan totaalisesti. Tuntuu kuin olisin ensisynnyttäjä... Miehelläni ei ole lapsia entuudestaan, mutta onneksi hän on aivan innoissaan tästä yrityksestä! Odotan niin kovasti, että koen sen iloisen odotuksen, jossa minun ei tarvitse olla "yksin" odotukseni kanssa ja rahatilannekin antaa hiukan tilaa hehkutukselle vauvan suhteen. En toki ollut ensimmäisen lapsenkaan kanssa yksin, vaan se suhde kantoi 13 vuotta. Mutta mies ei ollut silloin missään nimessä valmis (myös 20v.) lapsen tuloon, yllätyksenähän tuo silloin tuli. Ihana tulos, nyt kuudennella luokalla oleva reipas poika!
Voi kun tämä mieli nyt tästä hiukan rauhoittuisi, ja pystyisi keskittymään muihinkin asioihin kuin itsensä kuunteluun ja asioiden ihmettelemiseen... :D
Ihanaa loppukesää kaikille! :)
Yli puoli vuotta vauvakuumeilua takana, ja viimein mieskin innostui asiasta ja totesi, et aika on kypsä ja vauvakin sais jo tulla!!
Ajattelin, että tämä pahin kuume helpottaisi, kun saa edes yrittää, mutta tämähän se vasta pahenee! Tuntuu, ettei millään malttaisi odottaa, että olisi edes mahdolliset päivät! Nyt ollaan ovulaation kohdilla kierrossa, ensimmäinen kierto vasta kierukanpoiston jälkeen. Tuntuu, että sitä on ihan vainoharhainen, kun toivoo niin kovasti, että jo tärppäisi! Kaamealta tuntuu ajatus, ettei tärppää pitkään aikaan, jos koskaan. Ensi kerran todella alan ymmärtää niitä, jotka yrittävät turhaan vuosia... :(
Mulla on edellisestä synnytyksestä kohta 12 vuotta aikaa. Olin silloin 20-vuotias ja koko elämä oli täysin erilainen. Nyt on ensimmäistä kertaa elämässä todellinen vauvakuume ja elämänkatsomus on muuttunut aivan totaalisesti. Tuntuu kuin olisin ensisynnyttäjä... Miehelläni ei ole lapsia entuudestaan, mutta onneksi hän on aivan innoissaan tästä yrityksestä! Odotan niin kovasti, että koen sen iloisen odotuksen, jossa minun ei tarvitse olla "yksin" odotukseni kanssa ja rahatilannekin antaa hiukan tilaa hehkutukselle vauvan suhteen. En toki ollut ensimmäisen lapsenkaan kanssa yksin, vaan se suhde kantoi 13 vuotta. Mutta mies ei ollut silloin missään nimessä valmis (myös 20v.) lapsen tuloon, yllätyksenähän tuo silloin tuli. Ihana tulos, nyt kuudennella luokalla oleva reipas poika!
Voi kun tämä mieli nyt tästä hiukan rauhoittuisi, ja pystyisi keskittymään muihinkin asioihin kuin itsensä kuunteluun ja asioiden ihmettelemiseen... :D
Ihanaa loppukesää kaikille! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
tässä kakskymppisille "nukkeleikkejä" haluaville vähän viisasta näkemystä asiaan ja elävä esimerkki.
Olet oikeassa siinä, että harva 20-vuotias on vielä valmis äidiksi tai isäksi, mutta en silti lähtisi yleistämään. Hyvän lapsuuden se omakin poika on saanut, vaikka taloudellisesti mentiin välillä tosi tiukilla, kun molemmat vanhemmat vielä opiskelivat. Mutta se on niin yksilöllistä kaikki. :)
Me alettiin yrittämään kanssa ihan vasta. Ensimmäiset kuukautisetkin ja kierto (ja ovulaatio) ovat vielä hakusessa.
En juuri nyt pysty ajattelemaan mitään muuta. Jos ekasta ei tärppää niin toivon että rauhoittuisin vähän.
Jotenkin olen vaan niin onnellinen ja toivon että saisimme lapsen. Oli ihanaa, kun miehenikin vihdoin koki että aika on kypsä.
Pitää vaan muista, että lapsia ei tehdä vaan ne saadaan. =)
Pitäis tosiaan muistaa, että niitä saadaan eikä tehdä, enkä itse ainakaan missään nimessä halua sitä, että seksin harrastaminenkin menisi vaan siihen päämäärään tähtääväksi suoritukseksi! Mutta miten se tosiaan voi olla niin voimakas tunne, joka vie mukanaan, tuntuu, ettei malta odottaa päivääkään!
Mulla ovulaatio takana, ja joka päivä haeskelen merkkejä itsestäni, jotka voisivat viitata raskauteen! Siis järki on tästä todellakin kaukana, heh! ;) Eipä tuo mieskään sen järkevämpi kyllä taida olla, soittaa töistäkin kesken päivän kysyäkseen olenko nyt raskaana.. :D
Onnea sulle, toivotaan ettei tarvitsisi kauaa tuloksia odotella! :)