Nyt riittää, netti-ja sättitutustuminen meinaan.
pari selventävää esimerkkiä:
vaihdetaan muutamaa tekstari, tai meili, sitten kun ehdottaa tapaamista, yhtäkkiä tulee kaikenlaisia kiireita, esim mökille, kavereitten kans risteilylle tms.
vingutaan kuvaa, vaikka ei olla edes kunnolla vaihdettu paria ajatusta.
olen mietiskellyt, onko nää jotain superujoja tyttöjä vai eikö ne haluakaan tapailla.
eihän sitä vakiintua tarvi vaikka sensseillä kävis.
en tiedä mitä mieltä olette, mutta kertooko kuva ihmisestä paljoakaan, ei se sisäinen kauneusvälttämättä päälle loista.
pari selventävää esimerkkiä:
vaihdetaan muutamaa tekstari, tai meili, sitten kun ehdottaa tapaamista, yhtäkkiä tulee kaikenlaisia kiireita, esim mökille, kavereitten kans risteilylle tms.
vingutaan kuvaa, vaikka ei olla edes kunnolla vaihdettu paria ajatusta.
olen mietiskellyt, onko nää jotain superujoja tyttöjä vai eikö ne haluakaan tapailla.
eihän sitä vakiintua tarvi vaikka sensseillä kävis.
en tiedä mitä mieltä olette, mutta kertooko kuva ihmisestä paljoakaan, ei se sisäinen kauneusvälttämättä päälle loista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voivathan menot olla oikeitakin, mutta toki tuntuu epäillyttävältä jos näkemiselle sattuu aina tulemaan jotain esteitä. Itse tulen ainakin kohtuullisen helposti vainoharhaiseksi juuri tollaisissa tilanteissa.
Kuvan haluamisen tajuan, omasta mielestäni on ainakin mukavampaa puhua ihmisen kanssa kun saa tyypille kasvot vaikkei ne sisäisestä kauneudesta mitään pysty kertomaankaan. Näin tietää muutenkin paremmin mitä odottaa jos esim. sovitaan deitit.
kuva kertoo aika paljon. Jos esim hakee vakavaan suhteeseen naista, niin en mä voi silloin deittailla ihmistä jolla on 20kg liikaa. Ystävillä niitä voi sitten olla vaikka 1000, mut minua ei vaan seksuaalisesti herätä liikakilot/erittäin erilainen ihminen.
Naiviahan se on, mut tää on kuitenkin mun elämä ja itse teen valintani!
Jos sairastuisit johonkin fyysiseen vammaan ja sinulle määrättäisiin lääkettä, joka turvottaa sinut 20 kg ylipainoiseksi, miten suhtautuisit siihen?
murehtisin sitä vasta sitten kun niin kävisi. Ja toiv kok syd ettei nii kävisi, muutoin olisin iliman naista.
itse olen törmännyt enemmän kuin useasti näihin, että ensin kirjoitellaan ja toivotaan vaikka mitä ja sitten kun pitäisi tavata, niin ei toisesta kuulu mitään..Liekö pupu mennyt pöksyyn tai mikä..Tai sitten ovat feikkejä. Tosin itse olen pyytänyt kuvaa juuri sen takia, että näen onko henkilöllä tosiaan rohkeutta edes kuvaansa lähettää ja tietää ainakin onko edes nainen kyseessä:) Ja myös sen, että onko joku tuttu tai tutun tuttu tai vaikkapa exä tai exän exä ja senkin saa selville, että minkätyylinen ihminen on kyseessä. Eihän toki kuva aivan kaikkea kerrokaan, mutta on suuntaa antava:) Itsellä on kyllä kokemusta siitäkin, että vaihdetaan kuvat ja sitten ei kuulu mitään..
ei halua tavata. Jos kuvan lähettäminen ei onnistu, niin se on taatusti jompaakumpaa.
Kantsii ottaa kuva jostain pullukasta vaikka kadulla. Kyllähän niitä on ja lähettää se, kun joku silloin vielä tulee, hän todennäköisesti tykkää ja haluaa tavata.
Mun tyttökaveri läimäytti mua äsken lehdellä. Ei kannata tehdä.
Osuva kirjoitus.. Sait minut nauramaan!
Varmasti suurimmassa osassa tapauksia ky juuri noin.
Joskus voi käydä toisinkin. :)
Ja on käynyt. :)
Paras ns. tekosyy jonka sain sättituttavuudelta oli se, kun oli sovittu tapaaminen erääseen kahvilaan sain textarin puolisen tuntia ennen tapaamista tyyliin "täytyy mennä isän ja äidin kanssa mökille". Ko. oli 36-vuotias nainen (tai niin hän mulle kertoi).
Feikkejä on varmaan jonkin verran liikenteessä.
On niinkin mukavasti käynyt, et tapasin netissä eronneen 4-kymppisen rouvan. Meilit vaihtui tiheään, lähetin hänelle kuvani mutta hän ei lähettänyt omaansa mulle :(
Ajan saatossa kävi ilmi rouvan olevan herra! Ei ihme, ettei fotoa kuulunut.
..joo näitä mökkiläisiä Suomessa piisaa...
mietin tosiaan sitä, miten ennen tätä kamerakännybuumia selvittiin, pakkohan se oli mennä tärskyille, oli sitten mitä tahansa vastassa, vaikka häntäheikki.
mitä tulee painoon, mitenkähän siitä kuvasta tuon mahd. ylipainon näkee?
edelleen kyllä suhtaudun varauksella kuvan lähettämiseen ihan tuntemattomalle, just feikkien takia, livessä sen näkee miellyttääkö vai ei, yksi kahvikupponen ei vie konkkaaan ei ajan eikä rahan puolesta.
muuten olen myös huomannut, että melkein kaikilla on tuntemattomat numerot.kyllä sekin hieman epäilyttää.jos ei sitten työn tms takia.
numero.
Feikkejä/äijii on todella paljon tuolla.
Joo taidan mennä sitten yksin DTM:aan...
itse taas kummaksun käyttäytymistä, kun muutaman kerran jossain chätissä jutellu jonkun tyypin kanssa, niin heti ollaan tapaamassa tai numeroa pyytelemässä. Kyllä sitä täytyy chätin kautta vähän tutustua ihmiseen, eikä päätä pahkaa vaan antamaan numeroita täysin vieraalle. Ja mitä kuvaan tulee, niin kyllä kuvan haluan ihmisestä ennen kuin täysin sokkona menisin tapaamaan häntä ja kyllähän se kuvakin jotain kertoo.....minusta täysin ymmärrettävää ettei heti ole treffaamassa täysin vierasta ihmistä.
Varovaisuutta ennen kaikkea. Kaikenlaista häröä on kuitnekin liikenteessä. Itse löysin naiseni sätistä, mutta tottakai nuo tunteet ja epäilykset oli pinnassa aluksi. Jännitti lähettää omaa kuvaa, olin jo nähnyt toisen kuvan ja mieltynyt näkemääni. Aattelin, että jos ei mun pärstä miellytäkään. Mutta toisin kävi. Mä olin se soittajaosapuoli ekan kerran ja soitin tuntemattomasta numerosta tietenkin. Soiteltiin, meilailtiin ja vaihdettiin kuvia lisää. Silti tapaaminen jännitti kovaa. Mitäs jos kemiat ei kohtaakaan? Mitäs jos ei tunnukaan miltään? Mutta näillä mentiin ja nyt ollaan oltu yhdessä jo pitkän aikaa. Että kyllä sätistä ja netistä murun voi löytää, älkää heittäkö kirvestä kaivoon liian nopeaan. Minä kiitän ainakin tätä virtuaali aikaa. En varmasti olisi naistani löytänyt muuten.