Vanhat ennakkoluulot mustalaisista

1800-luvun talonpoikaisrunoilija Paavo Korhonen eli Vihta-Paavo, jota Elias Lönnrot arvosti suuresti, runoili myös mustalaisista.
Paavo Korhonen syntyi Rautalammen pitäjällä, Vihtajärven talossa huhtikuussa vuonna 1775.

Paavo kirjoitti runon mustalaisista:

"Mustalaisista

Suku musta Mustalaisen,
Kansa laiska kiertolainen,
Jolla on se outo kieli,
Kansan kaiken tuntematon,
Jot´ ei kouluissa kysytä,
Oppihuoneissa osata;
Sitä äänellä isolla
Aiwan pulskasti puhuwat,
Röyhkeästi röykyttäwät.

Suku musta Mustalaisen,
Kansa työtön, kulkewainen,
Jok´ ei kylwä, eikä kynnä,
Eikä niitä, eikä leikkaa,
Leiwän syö kuin lemmon koira,
Pitääpi palat paremmat,
Kuin se wanha waiwannähnyt,
Joka wääntääpi wäkehen,
Työtä työntääpi hikehen.

Kun on mailla Mustalainen,
On waolla warkahia,
Kun on Tattari talossa,
On walehet wallan päällä;
Ruoska tullessa tupahan,
Kalu julma kainalossa
Warsin tappelun waralla.

Mitäs äijä äyhkäiseepi?
Hewoselle heinät ensin.
Akka, mitäs se sanoopi?
Siitäkö sialle ruoka,
Piimäpytyt itsellensä,
Lihat leiwät lapsillensa;
Siitä willat wiimeiseksi,
Pellawatkin päälle wielä.
Siin´ on ensin siunaukset,
Lohulliset loilotukset,
Kirouskin kiirehesti,
Kun ei käyne mieltä myöten.

Suku musta Mustalaisen,
Kansa laiska, kiertolainen:
Miehet on mitättömiä,
Akat on awuttomia.
Mikä miehistä parahin,
Kutsutaan se kuohariksi,
Sanotahan salwuriksi:
Mutt´ ei miestä milloinkana
Muuhun ollut ollenkana
Tässä laiskassa lajissa,
Koko konnassa suwussa.
Muuan akka Mustalainen,
Koska kortilla powaapi,
Talonpojan tyttärille,
Ennustaa hywän elämän,
Naimaonnen oiwallisen,
Saapi niiltä suuret palkat;
Se on akoista apua.

Kysyppä kylän ukoilta,
Mist´ on muona Mustalaisen,
Mistä kaikki waatewärkki,
Koreutensa kotoisin?
Heill´ on kyllä herrasnuttu,
Mutt´ on mustalaiskujeita;
Heill´ on paita palttinasta,
Waan on alla narrin nahka;
Heill´ on wielä herrashuiwi,
Waikk´ on kohta korpin kaula,
Korpin kieli, korpin mieli,
Kokonansa korpin luonto,
Roikumahan, raikumahan,
Omin luwin ottamahan.

Suku suuri Mustalaisen
Siew´ on kyllä siittämässä,
Nuorna naimahan nopea.
Kuret niitä kuuluttawat,
Siit´ on wiiassa wihitty,
Waipan alla wahwistettu,
Yksi ensin, toinen sitte,
Mikä milloin, kuka kulloin
Waihtokaupoissa walittu.

Ihme on isäni ollut,
Minun kumma mielestäni,
Kuinka kauwan kansakunta,
Esiwalta woimallinen
Sietääpi sitä sukua -
Miehiä mitättömiä,
Akkoja awuttomia -
Kulkemassa, kiertämässä,
Puistamassa, paistamassa,
Wiemässä, warastamassa,
Omin käsin ottamassa;
Ett´ei kiellä kiertämästä,
Neuwo niille muuta työtä,
Opeta ojaukoiksi,
Sotamiehiksi sowita.
"

Onko kansan käsitys muuttunut parissa sadassa vuodessa?

http://www.kirjasto.sci.fi/pkorho.htm