Niin! Kysy!
Kysy mitä hyvänsä
Vastaan mitä tahansa
861750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
sivulla 2!
koska edellinen on sivulla 2.
asiasta sinulla?
asettanut kysymyksesi johdattelevaksikin ja haluat hieman luullakseni provosoida. Pidän tavastasi. Kuussahan nimittäin on käyty. Amerikkalaiset tekivät 70 luvulla jopa lukuisien Apollorakettien ohjelmankin. Olet ilmeisesti tavallista enemmin perillä asioista, koska kysyt provokatiivisesti jotta miksi ei ole käyty!
Tätä taas suuri yleisö ei tiedä, että Apollo-ohjelmasta tosiasiassa toteutettiin vain ensimmäisen apollon lento ja kaikki muut kuulennot lavastettiin muka toteutetuiksi.
Ensimmäinen Apollolento nimittäin toi valtavan takaiskun koko ohjelmalle kun sillä saatiin selville, että kuu onkin suuri juusto. Tätä ei luonnollisesti voitu julkaista peläten naurunalaiseksi tulemista. Näinollen Aritzoonan erämaasta kelkottiin kertaheitolla muutama sata kiloa kiviä, joita sitten jaettiin tutkittavaksi jokaisen lavastetun kuulennon jälkeen. Myös Suomeen toimitettiin näitä Aritzonasta toimitettuja kiviä ja taisi jopa avaruusgurumme Esko Valtaoja mennä vipuun näitä kiviä tutkiskellessaan. Näin siinä vain kävi, mutta taisit asian tietääkin ja kurillasi vain kyselemään heittäännyit!
joka asiasta masentua!
Minullakin olisi kysymys: Miksi miehet ovat tuppisuita, miksi tuntuu, kuin seinille puhuisi, vaikka niin pienellä saisi asiat (yhteiselossa, avioliitossa, seurustelussa) kuntoon. Mikä on vastauksesi?
Tiedän myös, että heidän vaimonsa ovat todella mahtavia puhujia. Olisin taipuvainen uskomaan, että ainakin parisuhteessa on syytäkin kunkin hoidella sitä puolta asioista, jonka todella hyvin osaa. Miehet osaavat olla hyviä tuppisuita, jonka vuoksi heidän on syytäkin hoidella tätä virkaa. Naiset ovat taas puhumisen ammattitaitoisia harrastajia, joten heidän onkin syytä hoitaa tätä osaa parisyhteessa. Eikä senpuoleen ole lainkaan viisasta mennä ammattitaidottomana alueelle, jossa on jo ammattitaitoinen osaaja valmiiksi paikalla.
"Tuppisuu" tuo mieleen tupen, johon puukko laitetaan, siis sinne mahtuu "jotain". Kai sinne "tuppisuullekin" jotain menee perille, mutta se jää ikäänkuin odottamaan ulostuloa.
Jos taas ulostulon estää toisen alituiset uudet puheet, niin tuppisuu ei saa suunvuoroa ja mitä sitten se "suunvuoro" on?
Laulussakin todetaan, että seinilläkin on korvat, mutta tuppisuu sanoo asiansa sitten hieman myöhemmin, kun on saanut suunvuoron ja todennäköisesti luonnut vastaukseensa jo miljoona patoutumaa.
Sittenhän sieltä tuleekin jo avioeroainekset kertaheitolla.
Vuoron saanti eri jonotusjärjestelmissä on aina ollut ongelma varsinkin niille, jotka ovat jonotusjärjestyksessä hännillä. Tuppisuulla on todellinen taito löytää nämä häntäpaikat asettaessaan suunsa jonoon. Tuppisuun perusominaisuus onkin vaania jonotustilanteita, joissa olisi mahdollisimman pitkiä jonoja ja sitten sellaisen löytäessään hän oitis varmistaa suulleen vihoviimeisen jonotuspaikan kaikkien muiden suiden ahnaassa joukossa. Useinmiten ei tässä viimeisen paikan saannissa ole tuppisuulla suurempia vaikeuksia ja siihen hän onkin perin tyytyväinen. Parisuhteessa on kuitenkin kyse usein sangen lyhyestä suiden jonosta, jossa tuppisuu joutuu vuoroaan odottammaan. Vuoro todella saattaa tullatupsahtaa yllättäenkin näissä oloisssa, jolloin tuppisuu todella tyhjentää suuhunsa varastoituneen jopa törkypuheenkin ja edessä todella saattaa olla avioero.
Näin meille kävi. Naapurin mies aina sanoi, että nyt turpatukkoon, ja nyt hän puhuu, mutta mieheni tohti puhua asiansa liian myöhään.
Asumme erillään ja se naapurinmieskin on jo kuollut.
Haeskelin tuossa sinun Tamperelais`sanontaa, mutta olikohan sekin poistettu, kun vastat ja vastaan panemisetkin oli poistettu.
Nysse tulee, Aamulehti minullekkin, joten seuraan mielenkiinnolla, mitä se Pitkon Matti seuraavaksi ostaisi? Ostaisi edes minut. Hyvä lihainen 64-v nainen, ei Tampereelta.
Samaa tsoukkia, joten vastausta en kaipaa.
Sanot:"mutta mieheni tohti puhua asiansa liian myöhään"
Tämä antaa mahdollisuuden keskusteluun liina myöhässä olemisesta. Aina la joka paikassa myöhässä olevilla ihmisillä on piirteenään itsekkyys, jota he harvoin itse tunnistavat. Myöhästely on vain sen asian varmistamista, ettei itse joudu odottamaan. Myöhästelevä ihminen on tehokas sovittujen tapaamisten ja alkavien ohjelmien suheen. Hänen ei tarvitse odottaa, koska hän varmistaa, että kanssaihminen on se, joka odottaa.
Joskus sitten käy siinäkin huonosti ja joutuu vaikkapa asumuseroon rakkaimmastaan.
Ja, kun palsta edellyttää, että emme kerro henkilöhistoriaa, niin palaan vain tuohon tuppisuu analysointiin, että tyyppi mukamas hidastelisi kaikissa-asioissa!!
Ei, ei, mielestäni EI.
Hän voi myös korvata hidastelunsa puheessa muussa täsmällisyydessä. Hän saapuu aina ajoissa, varmistaakseen ainakin "puheoikeutensa", minkä hän kuvittelee saavansa?!
Mutta, kun HÄN on kerran sanansa sanonut, niin se pitää ja siitä ei tingitä (siis se sekuntti)tippaakaan.
Kun on sovittu joku aika johonkin tapaamiseen, tai lähtöön, niin tuppisuu pitää huolen, että hänenkin ääni kuuluu silloin ensimäisenä.
Tuppisuukin voi huolehtia äänioikeudestaan,(olemalla tuppi), mutta ei halua osallistua, kuinka asiat hoituvat käytännössä.
Kyllä siinä puheliaskin, äänioikeuttaan käyttävä, "tuppisuun" puoliso joutuu koville.
Apropoo...Meni tuossa kirjoitus hieman sekaisin, mutta uudistettu systeemi pukkaa mainosta, että meni tuossa mummelin kirjoitukset sekaisin.
Kokemuksesta tiedän, että jos korjaamaan ryhtyy tälläiällä, niin uusiksi menee, kuin sen entisen alokkaan ryhti.
tapa keskustella?
Aivot tyhjäkäynnilläkö?
Tämä on 60 tapa, jota kehitellään kokoajan. Vielä emme ole saavuttaneet toivottua tulosta, mutta tähän astiset kokemuksemme ovat lupaavia. Aivan täydelliseen tyhjäkäyntiin ei vielä ole voitu ainakaan kaikkia 60 osallistuvia aivoja laittaa. Tavoitteemme lähenee kyllä koko ajan tätä totaalista tyhjäkäynti astetta. Toivotankin sinut joukkoomme näillä lämpimillä ja rohlkaisevilla sanoilla.
tappaa rakkauden?
Käsittääkseni nuoret ovat monin tavoin meitä iäkkäämpiä realistisempia. Heillä tosin on suuremmat mahdollisuudet realistisuuteensa kuin meillä aikanaan on ollut. Nuoret yksinkertaisesti ensin kaikessa rauhassa selvittelevät keskenään, minkälaiset rakkauden puitteet juuri siinä sillä hetkellä olevassa suhteessa on olemassa. Kun he sitten ovat löytäneet parin, jonka kanssa näyttäisi rakkauden vaikea taito onnistuvan keskimääräistä otollisemmin. he sitoutuvat ja ovat onnellisia rakkaudessaan.
Toisin on ollut meillä. Olemme, tai ainakin hyvit monet meistä, menneet avioliittoon tietämättä rakkauden vaatimuksista ja edellytyksistä oikeastaan yhtään mitään. Tämä on sitten johtanut monissa tapauksissa onnettomaan tulokseen kun on huomattu, ettei rakkaus viihdykään parisuhteessa rakastumisaikaa pidempään. Avioliitto ei sinänsä rakkautta tapa, vaan kyse on ollut siitä, että toisilleen sopimattomat ihmiset ovat törmänneet täysin rakkauselämästä ja sen hienouksista tietämättöminä avioliittoon.
Miksi illanvirkku-aamuntorkku hävittää muka talon ja on muutenkin paheksuttava? Luontainen ominaisuus vain, itse ainakin olen sen jo geeneissä saanut! Meidän seitsemän sisaruksen sarjassa vain yksi on aamunvirkku-illantorkku.
Löytyisikö sinulta jokin puolustus illanvirkkuparoille? Edes yksi.
Mielestäni on olemassa lukuisia menetelmiä, joilla voidaan hävittää talo tai jopa taloja. Illanvirkkuus lienee niistä ehkä kaikkein tehottomimpia. Mietin sinun tinat todellista tilannettasi. Oletko todella onnistunut hävittämään talosi tuolla hyvin tehottomalla talonhävitys menetelmällä? Niin ja vielä lisäksi, ovatko illanvirkku sisaruksesi onnistuneet toimimaan samoin? Kysymättäkinhän on selvää, että aamunvirkku sisaresi ei ole onnistunut tässä talonhävitys puuhassa, ellei hänellä sitten ole käytettävissä jotakin tehokkaampaa menetelmää kuten esimerkiksi hulttiomiestä! Omin voiminkin aamunvirkku sisaresi voi toki ryhtyä talonhävittämis toimiin, mutta se edellyttää häneltä ainakin jonkinasteista mielitekoa alkoholiin tai sitten muuten taipumusta tavattomaan huikenteluun elämässään. Onko hän riittävän huikentelevainen saadakseen talonhävittämispuuhat edes alulle?
Puolustusta pyysit illanvirkuille. Voin vain todeta, että illanvirkuilla todellakin kaikki asiat ovat yleensä huonommin kuin aamunvirkuilla, mutta yksi asia on heillä paremmin kuin aamunvirkuilla. On nimittäin niin, että illanvirkkujen kuppikunnalla on parempi kuppikunta kavereinaan kuin aamunvirkkujen kuppikunnalla voi koskaan olla!
Tämä illanvirkkujen kuppikunta on todella parempi kuin illantorkuilla, oikeassa olet, ajattelenpa nyt esim. vaikka tätä sisaruussarjaamme. Juuri kun meillä muilla sisaruksilla ovat jutut iltayönhämyssä parhaimmillaan, tämä unelias ja haukotteleva sisko on ihan pihalla, siis aivot täysin tyhjäkäynnillä! Hän menettää paljon rattoisuutta elämässään! Aamuisinkin hänellä oli tosi tylsää jo lapsena, yksin siinä yskiskellä, kun muut tuhisivat onnellisena vielä umpiunessa.
Ja sitten sitä talon hävittämisasiaa. Ei ole ollut taloa, mitä hävittää, mutta josko se johtuisi sitten illanvirkkuudesta, ettei sitä omakotitaloa Bulevardille (tämä oli haave) ole edes saanut? Sen sijaan melkein kaikilla muilla sisaruksilla talo onkin. Tosin tällä häpeämättömästi haukottelevalla sisarella on tietenkin kaksikin taloa, mokomalla, eikä edes hulttiomiestä onnistunut löytämään, vaan joutui tyytymään kunnolliseen.
En ole vielä oikein saanut päätetyksi, lohduttiko vastauksesi vai ei. Sitä asiaa täytyy pohtia vielä ... tai voisihan sitä kysyäkin saman tien, kun kerran tällä asialla ollaan. Oliko tarkoituksesi muuten lohduttaa? Tieto, että tarkoituksesi oli lohduttaa, lohduttaisi ehkä.
Ainoa lohtu tähän hätään lienee siinä, ettet ole onneksi itse joutunut tyytymään kunnolliseen mieheen kuten aamuvirkku sisaresi. En ole varma menikö tämäkin lohdutus taas jotenkin pieleen. Enhän edes tiedä vaikka olisit joutunut tyytymään samaan kohtajoon aamuvirkun sisaresi kanssa.
No, ei nyt tosiaan oikein lohdutuksesi mennyt putkeen, enemmänkin käänsit veistä haavassa. :)) Mutta nou hätä, sillä minua kyllä kyllä lämmitti ajatus, että tarkoituksesi oli lohduttaa. :)
Ja kun jälkipolvi on ilman muuta maailman ihmeellisin ja ehdottomasti paras, niin kyllä ne vanhat haavat (joissa kuten edeltä luimme kääntelit veistäsi) kannatti hankkia. :)
Varmaan sinä tiedät, mistä tai kenestä on saanut alkunsa ilmaisu: "kääntää veistä haavassa"?
tuntematon. Voitko kertoa.
Akuperää minäkään en tunne. Hyvänen aika. Olemmeko siis yhtä tietämättömiä?
Siis puukon kääntäminen haavassa. Aika karmealta tuntuu jo tuon haavan tekeminen puukolla. Onneksi kysessä on kuvaannollinen asia.
ja taitaa juttu mennä vähän patologian puolelle, jos vielä jatkan aiheesta, joten mietinpä jonniin aikaa ihka uutta kysyttävää. :)
Toivottavasti et jää miettimään sitä haavan tekemistä, ettei yöunesi häiriinny. :)
Kysyy nimim. Huolestunut kanssakulkija.
En pyöritellyt enemmälti mielessäni puukkojen kääntelemisiä haavoissa. Myös patologit saivat olla rauhassa ajatuksiltani. Monerta surkeasta girurgista tulee varmaan loistavia patologeja! Kuinka muuten itse viihtyisit patologin ammatissa tai kenties girurgin ammatissa?
No GirurGin ammatissa osaisin kyllä tehdä nätit ompelukset, joten sill' viisiin siihen sopisin, mutta kauhistuttaa ajatus, mitä siellä ompeleiden alla tapahtuisi puuhastelujeni jälkeen!! Patologina en saisi aikaan ehkä suurempaa vahinkoa, mutta ei sekään oikein sovi, kun yritän edesauttaa elämistä ja patologin asiakkaiden elämälle ei juurikaan voi tehdä mitään, vai?
Haluatko pureutua syvemmin tähän problematiikkaan?
Niin ja miksi jotkut parisuhteet toimivat ja jotkut parisuhteet eivät toimi?
mutta vastaus edellyttää asiaan paneutumista ajan kanssa. Teen niin heti kun siihen tulee tilaisuus.
Kokea olevansa onnellinen ei uskoakseni ole lainkaan kiinni minkälaisessa ympäristössä asustaa, timii ja harrastaa. Ei myösköön siitä mitä tekee, toimii ja harrastaa. Ei myöskään siitä minkälaisia ystäviä tai sukulaisia on. Ymmärtääkseni onnellisuuden kokeminen on kojasta itsestään kiinni. Jotkut vain kokevat omassa sielussaan olevansa onnellisia ja toiset eivät.
Parisuhteessa voi ilmeisesti olla onnea lisääviä tekijöitä ja niitä vähentäviä.
lausumaan omana mielipiteenäni, pitkän, onnekkaan suhteen yksi peruspilareista on yhteneväinen huumorintaju, myös kyky nauraa itselleenkin.
Ei toki aina naurata, kaukana siitä, mutta edes aina silloin, tällöin, yhdessäkin.
ja kumpikinko sinulle? Vaiko niin, jotta kumpikin itselleen, vaiko ihan kumpikin toisilleen?
Uskon, että olet asian ytimessä. Jotain tämmöistä minäkin uumoilin. En vain uskaltanut ääneen lausua.
nauraen, toisillemme, kulloinkin huomioidun piirteen mukaan.
Viimeksi nauroimme, hyväntahtoisen hellästi, mieheni valkoistuvalle parralle.
Huumoriahan on mustakin sellainen, sitäkin tarvitaan.
Mielessäni on monasti käynyt, että etsimme parisuhteessa omaa kuvaamme ja näemmekin sen tavallaan kuin peilistä. Sitten tuleekin aika kun peilikuva alkaa vaikuttamaan toisellaiselta kuin uskoimme sieltä näkyvän. Silloon onkin jo miettisimen paikka. Emme löydäkään omaa kuvaamme peilistä, vaan aivan toisenlaisen! Mitäpä tähän sanot? Auttaisiko tässäkin huumori?
peilikuvamme on vain muuttunut entistä samannäköisemmäksi.
Aika on hionut särmiä kummaltakin, enää ei ole tarve käydä alun kiihkeitä kiistoja suurista, milloin pienemmistäkin periaatteista.
Aika on laajentanut kummankin tietämystä, uskoisin.
Jotkut tuntuvat etääntyvän toisistaan, ovat kuin vieraita saman katon alla, hiljaa kumpikin nurkassaan.
Siinä toivoisi huumorinkukan kukkivan.
Monella parilla menee vähän niinkuin pieleen ja ainoastaan sen vuoksi, että seksielämä on vallan päässyt unohtumaan. Päivittäinen tai edes viikottainen tapahtumien jännitteen tasaus jää suorittamatta ja jännitteet nostavat päätään riitaisuuksien tai pahimmassa tapauksessa välinpitämättömyyden muodossa! Mitäpä tähän lohet lausumahan?
että tiedätkö mikä on juluppi, minäpäs tiedän.
Olen joskus unohtanut juluppin sulkemisen. Se ei ole niinkään vaarallista enää tällä iällä kunhan ei unohda jullikkaa ulkopuolelle ainakaan julkisissa tiloissa. Olen koittanut myös olla erityisen tarkka, että muistan avata julppini ennen kuin alan lasketella vesiä. Jo ikäistemme joukossa ei ole niinkään tavatonta, että julupin avaaminen unohtuu ja seuraukset ovat sitten sen mukaisia.
No, paljonko, jos on vuos pari?
Oletan, että valmispaketit saattavat olla hyvinkin hintavia. En edes tiedä minkälaisia valmispaketteja ja minkäkestoisia on tarjolla hinnasta puhumattakaan. Jonkinlaiseen suuruusluokkaan päästään näin yksinkertaisella menetelmällä: Lentomatkaa voi tehdä keskimäärin 0;50€/km. Maailman ympäri on 40.000 km. Matkoihin siis kuluu 20.000€ Erilaisia majoituspalveluja voisi saada keskimäärin 50€/vrk. Kahden vuoden majoitukset maksaisivat siis 700vrk X 50€, joka tekisi noin 35.000 € Majoituspalveluihin toki kuuluu erilaisia evästysmahdollisuuksia, mutta lisäisin vielä ravintola ja huvittelurahaa toiset 50€/vrk. Näin kahden vuoden maailmanympärys matkan hinnaksi tulisi 90.000€. Uskon, että vuodessa saattaisi selvitä 50.000 eurolla. Mikäli haluaa ottaa halpahaasteen vastaan ja lähteä vain muina miehinä, naisina reissuun lähes rahatta ja tiena rahaa työtarjouksilla matkan aikana, uskon neuvokkaan selviävän matkasta alle kymppitonnin. Miellyttävää ja haastellista matkaa sinulle!
Ei paha.
Kannattaako pistää asunto euroiksi, ja nauttia niin kauan kun vielä jaksaa?
jos se tuntuu suuremmalta nautinnalta kuin asunnossa asuminen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen meistä tulisi hävittää mahdollisimman paljon omaisuuttaan niin kauan kuin siihen vielä kykenee. Onhan vallan tavatonta, jos omaisuus jää muiden hävitettäväksi ja itse joutuu vain sivusta vuoteeseen sidottuna sitä hävitystä seurailemaan. Myy ihmeessä asuntosi ja lähde maailmanympärys matkalle. Kehoitan sinua ottamaan joku samanmoinen hurjapää mukaasi, Kaksin moiset railakkaat riekuntamatkat maistuvat vallan moninkertaisen mukavalle. Ja ajattele! Voit laittaa sukulaisille joka paikasta postikortteja ja kehuskella kuinka tänään taas meni muutamia tonttuja ihan vaan joutavanpäiväiseen huvitteluun ja hauskan pitoon!
Onnea asunnon myyntiin ja railakkaalle riekuntareissulle!
pitää kysymys-vastaus ketjuja?
Tuntuu vaan sille, että jotain pitää elämässään tehdä. Jos en kirjoittele vastauksia, teen jotakin muuta, mikä voisi ehkä olla ihan yhtä turhaa.
minun tekevän?
Sinä taidat vain tietää omasta kohtalostasi enemmän kuin meistä monet muut. Ei elämiseen mitään patenttineuvoa ole. Jos jotakin sanoisin, niin sanoisin, että rakasta! Rakasta se aika, joka sinulla vielä on. Juuri rakkaus syvällisimmillään tulee niin kovin lähelle kuolemaa kuten myös Jumalaa. Rakastamalla pääset jo alkutunnelmaan tulevasta miellyttävästä olotilasta.
ihmisten itsekkyys, ja pahansuopeus?
Omasta itsekkyydestä pääsee eroon kovalla tahdon voimalla. Lähimmisensä itsekkyydestä ei pääse eroon lainkaan.
itsekkyys loppujen lopuksi mikään negatiivinen tunne?
Vaikkapa perheen hyvinvointiin liittyy aina itsekkyys, omia poikasiaan lintukin hoitaa, luonto perustuukin itsekkyyteen, omista huolehtimiseen.
Mikään tunne äärimmillään tuskin on hyvää, ei itsekkyyskään sairaalloisissa mitoissa.
Pahansuopuus lienee myötäsyntyinen tunnetila, josta voi pyrkiä poisoppimaan, mahdollisuuksiensa rajoissa, jos nimittäin haluaa.
Kaikki tunteemme ovat evoluution meille kehittämiä. Mikään niistä ei ole tarpeeton. Ne kaikki ovat jopa hyvin välttämättömiä.
Vielä -70 luvullakin ihmiset huomioivat toisensa, jeesasivat, ja "vetivät yhtäköyttä" useimmiten.
Asiat riiteli, ei ihmiset.
Oli sanonta; koko kylä kasvattaa, ja suht hyviä tuloksia tulikin.
Nyt on minä minä minä
Lapset ilman rajoja, voivat pahoin.
Nuoret tappavat toisiaan, naiset lapsiaan, miehiään, ystäviään.
Miehet lapsiaan, vaimojaan, kaveritaan,
vanhuksia ryöstetään, potkitaan.
Ja tämä kaikki on riistäytynyt meidän elinikämme aikana.
Itsekkyys, pahansuopaisuus, empatian puute, nehän näissäkin eniron keskusteluissa hyvin tulevat myös esiin.
Eri palstoja lukemalla, kotomaamme kuva on karsea, suorastaan sairas.
minäkin.
Tuntuu, että ennen kaikilla suurinpiirtein oli vähän, mutta sekin jaettiin.
Nyt, varsinkin he, joilla on paljon, hamuavat aina enemmän.
Raha, ja tavara, aina uutta ja uutta, hallitsee monia. Pyhänä mennään mieluiten tavarataloon, viihtymään ja aikaa kuluttamaan.
Monet jäävät, tai jättäytyvät yksin.
Päiväkotien henkilökuntapulaan haetaan hätäapua isovanhemmista. Hyvä systeemi sekin, kun kaikilla lapsilla ei ole kontakteja vanhuksiin, mutta ei sillä paranneta perusasiaa, henkilökunnan vähyyttä.
Vanhuksien hoitoon pitäisi pian saada lisää resursseja.
Nyt, kun maamme kuulema, on rikkaampi kuin koskaan.
Mihin menevät varat, kysyn?
Henkinen pahoinvointi yleistyy.
Taisi mennä jo asian viereen.
Vähemmällä rahalla saatiin aikaan paljon ennen. Siinä olet oikeassa.
Sitten kasvoi sukupolvia, jotka eivät enää olleet omatoimisia. Saivat liikaa ja holhottiin liikaa.
Nyt on menossa vastavetoa tälle, kun yhteisön rahat eivät enää riitä mihinkään.
Laman arvet haittaavat vieläkin. Siellä on ihmisiä, jotka tarvitsisivat vähän holhoustakin päästäkseen takaisin elämäänsä kiinni.
On nuoria aikuisia, joista osalle elämä on yhtä jatkuvaa "juhlaa vaan".
On huostaanotettuja lapsia aina vain lisää.
On keski-ikäisiä joilla meni lujaa ja sitten pudotus laman aikana liian suuri, eivät jaksaneet nousta.
Perheiden yhteinen aika minimissään, kiire, kiire.
halutaan paljon rahan päälle lisää, lisää, monilla.
Unohdetaan, ettei "laatuaika" lapsille korvaa todellista aikaa, pitkää ja harrasta mukanaelämistä, arkea ja tätäpäivää.
Tietysti voi ajatella, että bilettäminen on ainakin helppoa elämää. Ehkä bilettäjät eivät valita niin paljoa. 70-luvun kaljatuoppien äärellä punottiin vallankumousta. Tästä ei nyt ainakaan ole vaaraa. :-)
Lapset eivät kylläkään nykyiseen funktioon sovi.
Luulisin kuitenkin hyvin suurella osalla olleen meidän ikäisistä, perhe ja muksut jo -60 luvulla.
Ei siinä vallankumousta tuoppien ääressä puitu.
Alkoholin nauttiminenkin taisi olla jotain vappu, uusi vuosi, synttärit ehkä juttua.
Aika harvat, osa ehkä opiskelijoista, tuoppien ääressä aikaansa vietti.
Itse en tunne ketään, sellaista, vaikka hesassa auinkin. Ja aika laaja tuttavapiiri oli.
Niukoilla ansioilla, vähitellen osamaksulla hankittiin melkein kaikki, mitä tarvittiin.
Saatiin väritv, auto, ja päästiin espanjaan lomalle.
Oli aikaa lapsille, ja ystäville. Harrastukset, omat ja lasten, olivat pientä nykymenoon verraten.
Oli aikaa välittää, kun elämä ei ollut aikataulutettu kokonaan.
Ei ollut kotonakaan "aikavarkaita" samassa määrin mitä nyt.
Tvtä katseltiin harvakseltaan, ei nettiä, ja puhelin ei hallinnut elämää.
Lapset hoidettiin itse, ei puh,välityksellä, ja työtäkään ei vapaa-ajalla puhelimen ja netin välillä hoidettu.
Kaipa tämä "kiire" koko ajan tavoitettavana oleminen, lasten ja aikuisten eriytyminen omiin harrastuksiinsa, yhteisten aterioiden puute, ja ennenkaikkea ajan puute, alkaa näkymään sitten koko ajan lisääntyvänä pahoinvointina.
Kääntäisin vaaran toiveeksi. Odottaisin yhteiskuntaan uutta vallankumousta joka voisi olla veretönkin. Uskonkin, että nuorisomme näkee vallankumoustarpeen paljon selvemmin kuin me kalkkikset. Odotankin tätä vallankumousta, joka on jo joiltain osin alkanutkin ja nimenomaan nuorisomme taholta.
Tässä tulevassa vallankimouksessa lähdetään jo siitä liikkeelle, että tuliaisiksi, synttärilahjoiksi lapsille ja omaan kotiin kaikkiaan ei hyväksytä uutta hyödykettä, ellei se täytä kahta ominaisuutta: Tä,män uuden hyödykkeen tulee olla joko syötävää tai kuihtuvaa. Tämän ehdottoman vaatimuksen olen saanut omalta tyttäreltäni ja hänen perheeltään. Tästä vallankumouksellisesta asiasta todella pidetään säntillisesti kiinni.
Tämä uusi vallankumous ratkaisee kertaheitolla hyvin monia asioita. Se ratkaisee tilaongelmia. Se ratkaisee jäteongelmia. Ennen kaikkea se ratkaisee myös tuloluokkaongelmat, koska tämän vallankumouksen nimiin vannovat pyytävät palkan alennuksia ja etuisuuksiensa vähentämisiä antaen näin mahdollisuuksia yhä suuremassa määrin väestönosalle, jolla ei tätä syötävää, kuihtuvasta puhumattakaan, ole. Onhan nimittäin varma asia, että kun tuotetulvasta kieltäydytään, ohjautuu tämä tulva tyhjiij paikkoihin, eli sinne, missä ei ole mitään.
Tämän vallankumouksen poliittiset menestymismahdollisuudet ovat vasta avautumassa. Poliittisien mahdollisuuksien ja näin koko vallankumouksen toteutuminen edellyttää ennenkaikkea meidän ikäluokkamme väistymistä päättäviltä paikoilta! Oletko sinä jo väistynyt? Minä olen.
Olen sikäli väistynyt, että olen eläkkeellä.
Toisekseen, lapsistani irtautunut, ja irroitettu ;D
Osa päätti "hyljätä" isänmaansa, ja kiireisen elämänrytmin, rahan perässä juoksemisen. Maan missä ihmiset valittavat, ja ovat tyytymättömiä kaikkeen. Maan joka työvoimapulaa valittaa, ja silti ihmisiä ilman työtä.
Muuttivat maihin mitkä onnellisuustutkimuksissakin pärjäsivät hyvin. Köyhää, mutta aitoa välittämistä, toistensa auttamista, iloa naurua, ja välillä kyyneleitäkin.
Tuo vaikuttaa jotenkin tilan antamiselta asiaa tiedostamattomalle ihmistulvalle kaventaen omaa elämistämme. Minä muistan 50-luvun köyhyyden varsin pitkästyttävänä ja virikkeettömänä aikana. Ehkä vapaa markkinatalous kuitenkin karsii tyhmät tavarat itse itsestään? Ihmiskuntaa ei ole kohtaamassa sukupuutto nähdäkseni. Jos tekee tilaa kuvaamallasi tavalla, sieltä tulee ihmistulva, joka ei ole lainkaan valmis luopumaan tavarasta ja tekemisestä. En ole koskaan ollut päättävillä paikoilla, ainakaan kovin merkityksellisillä.
En minäkään henkilökohtaisesti tuntenut tai tunne ketään aseellista vallankumousta suunnitellutta. Oli kiire tehdä omia asioita.
Sen on todellakin täytynyt olla pieni joukko, mutta aika kellokas, koska vaikutukset kuuluvat vieläkin yhteiskunnassa.
Mutta tuosta puhelimesta olen sitä mieltä, että se pitää ihmiset enemmän yhteydessä toisiinsa. Asioiden näin ollen, siitä on hyötyä paljonkin.
saman pöydän ääreen, kuin puhelimessa hoitaisin yhteyttä.
Samalla tulisi halatuksi, ja näkisi ilmeet ja eleet :)
vaan eihän ole enää aikaa, tuollaiseen turhuuteen.
Ennen vähemmillä koneilla, ja pienemmissä tiloissa, useinkin oli aikaa poketa jopa viikolla korttia pelaamaan, ja samalla maailmaa parantamaan. (canasta, marjapussi)
Minä muistan -50luv, hauskana, toivoa täynnä olevana.
Koti oli vai keittiö kamari. Työtä piti lapsenkin tehdä, kantaa vedet sisään, tiskata, ja aloittaa ruokavalmistelut, ennen vanhempien kotiintuloa.
Koulussa oli hauskaa, oppikouluun -56.
Isot luokat, paljon harrastuksia, koko perhe kävi teatterissa ja pääsimpä seuraamaan monia iltamiakin.
Tapasin presidentin UKK, ja Treen piispan Gulin, hki kuului tampereen hiippakuntaan.
Porkkala saatiin takaisin. Käytiin ihmettelemässä.
Oli tennarit, vekkihame ja klubitakki, jiveä ja rokkia harjoiteltiin. Taisi olla -59.
Rippileirille -60, voi minusta ne olivat mukavia vuosia
Niin. Idea, että väestömäärä voidaan rajata johonkin sopivaan määrään ja sitten kaikille tuottaa riittävästi hyvää, on hieno.
Voisivathan eri ihmiset valita mitä ja kuinka paljon haluaisivat kuluttaa. Muistan joskus kauan sitten lukeneeni jostain filosofista, joka markkinoi ajatusta rajattoman hyvän maailmasta, jossa jokaiselle on tarjolla kaikkea hyvää aivan niin paljon kuin itse kukin sitä haluaa. Ihailtava yhteiskunta. Eihän siinä mikään pakko olisi kuluttaa.
Itselläni ei ole kortinpeluuharrastusta ollut koskaan, siihen en osaa samaistua. Mutta muuten kylään poikkeaminen ja kahvien juominen on kivaa. Eikö tähän nyt siis ole aikaa? Kännyllä voi soittaa ja sanoa olevansa tulossa, ootteko kotona.
Liekö nyt menossa jotain yleistyksiä elämänmenon kiihkeydestä. Omalla kohdallani ei sellaista ole eikä lasteni.
Väestömäärän rajaaminen kuulostaa kiinalaiselta touhulta.
Minä vain tarkoitan, että jos meidän homogeeninen suomalaisyhteisömme päättää vallankumouksellisesti olla viemättä tilaa maailmasta tavaroiden ja autojen yms tuotteiden kanssa, se ei estä rönsyileviä kansojen massoja tulvimasta alueellemme ja sotkemasta sitä juuri noilla samoilla turhina pidetyillä roinilla.
Mutta kuten sanot, kuka ostaa, kuka ei. Yksi viettää aikaansa lukemalla, toinen pelaa videopelejä.
Pula-ajan opetukset jos voisi säilyttää. Tuhlaaminen ei ole viisasta, esteettistä, eettistä eikä mitään positiivista.
tarkoittaa?
Mielestäni erilleen ei kasveta, vaan pidemminkin kuihdutaan. Kun parisuhde alkaa näyttämään sammumisen merkkejä, on kasvaminen siinä mielestäni lakannut ja kuihtuminen alkanut. Paljon paremmin tilannetta kuvaakin sanonta: Kuihduimme erilleen. Kasvaminen toki voi sitten taas alkaa muussa ympäristössä jos on alkaakseen, mutta erilleen ei kasveta vaan kuihdutaan.
Koin asian kyllä nuorena, kasvamiseksi erilleen.
Kovin nuorena kun yhteen mentiin, oli vielä kasvu aivan kesken. (sitähän se on koko elämä, )
Toinen kasvoi opintojen ja valmistumisen myötä, osin erilleen kotona lapsia hoitaneesta, vähemmän lukeneesta puolisosta.
Puolisokin kasvoi, eri suuntaan vain, lapset ja koti kaikki kaikessa, paljon poissa ollut puoliso ei enää kiinnittynytkään satamaan, kun oli seilaamaan tottunut.
Molemmat kyllä aivan hyviä ja oppivaisia ihmisiä, kasvunsa alussa, vaan eri polut kasvattivatkin erilleen.
monet asiat tapahtuvat monilla eri tavoin.
voi kasvaa myös sisarukset.
Sisarusten yhteydessä kasvaa erilleen. Tulee mielikuva, jossa toistensa kanssa lapsina telmivät sisarukset kasvavat aikuisiksi kukin omille tahoilleen. Tuntuu aivan loogiselta. Toinen mielikuva tulee toisilleen läheisistä sisaruksista, joiden vält viilenevät ja jopa katkeavat erilaisen ajattelutavan muodostumisen myötä. Näkisin näissä kaksi erilaista erilleen johtamisen tapaan. Ensimmäinen on luonnollinen ja tuntuukin erilleen kasvamiselta. Jälkimmäinen voi olla yleinenkin, mutta on lähempänä juuri parisuhteen erilleen kasvamista. Tätä jälkimmä'istä olisin taipuvainen kuvaamaan erilleen kuihtumisena.
Mikä on Savujen Lahden asemapäällikön nimi?
Savujen lahti lienee Islannissa tai Gröönlannissa. Onko siellä asemaa tai asemapäällikköä? sitä en tiedä. Muistan myös kuulleenni pelistä, joka liittyy tähän lahteen. Lienenkö yhtään oikeilla jäljillä? Jään niinikään odoyttamaan jos joku toinen loihtisi kyseisen päällikön nimen esiin.
Olin kelju!
Reykjavik = savujen lahti.
Islannissa ei ole rautateitä.
Onnittelen päättelykyvystäsi!
Tulevat pärjäämään?
ainakaan vetoa lyömään siltä pohjalta, mitä satun asiasta tietämään. Olen toki selvillä, että Terot ovat uuden kuuluisan hittibändin rumpali ja vokalista. Muuta heistä sitten en tiedäkään. Uskon toki heidän pärjäävän ainakin elämässään, mikäli eivät muualla pärjää.
Kyllä uskoisin sinun tietävän keitä Teroja tänään tarkoitin ;D
mutta seuraan niin hävettävän vähän urheilua, etten edes uskalla ottaa siihen kantaa.
jos siihen olisi sinulla valtaa?
Vain yksi asia!
ja ilmeisesti juuri siksi en saakkaan!
Niin jos todella saisin päättää yhden asian tässä maassa, päättäisin, että jokaiselle nuorelle on järjestettävä koulutus ja sen jälkeen työtä. Laki määräisi myös yhteiskunnan valvomaan, jotta näin todella tapahtuisi. Siis olisi valvottava, että jokainen saisi työtä, palkan ja vielä sen, jotta jokainen ottaisi tämän vastaan ja myös tekisi annettua työtä. Näin minä päättäisin ja rahoitus asian tiimoille otettaisiin veroilla niiltä joilla tämä työpaikka on.
,ajatuksia tuon tiimoilta.
Suomessa todellakin syrjäytyy paljon nuoria.
Mutta, pakkotyö ei ole koskaan onnistunut, muualla kuin orjien aikaan. Ja pakojahan silloinkin oli.
Suomessa on myös paljon koulunsa suorittaneita, ja silti- sitä työpaikkaa vaan ei löydy.
Olisi heille ainakin onneksi, mikäli valtion olisi taattava opintoalaa vastaava työ, ainakin aluksi.
Me veronmaksajat maksamme pitkän euron, lasten ja nuorten koulutuksesta, ja sitten kun pitäisi päästä maksamaan sitä koulutustaan, saa varasto, taxi, kassahenkilön, siivoojan töitä, ja hyvällä onnella pätkätyön alaltaan.
Perusta siinä sitten perhettä, ja koe olevasi yhteiskunnan täysivaltainen jäsen.
,Miten nämä jotka jo lapsena syrjäytyvät, saataisiin vedetyksi mukaan, siinäpä sitä onkin iso kysymys?
joudun surukseni kesällä varsinkin, seuraamaan, miten pussikaljakaravaani viettää vapaa-aikaansa, ja ihmetellä täytyy, niin nuorilta suuri osa näyttää.
me tiedämme, ettei pakolla saa kuin vastarintaa, mutta miten?
Huostaanotettuja on jo nykyisin liiaksi, ei ole paikkoja.
ja huolettaa sekin, onko kohta enää opettajiakaan. Hekin väsyvät, ja eläkkeelle siirtyy paljon, samoin uudelle alalle, mihin koulutus antaa heille mahdollisuuden.
nukkuvatkohan meidän päättäjämme, ei ole korvia, silmiä, suuta.
On vain toivoa, unelmia, vaan ei tekoja.
punnustella käsissään?
olevan painavampi kuin pitkä. Sitä voi käydä näpelöimässä paikanpäällä Kiinassa.
Mitä tarkoittaa "NEQVE ILLIC MORTVVS"? Esiintyy yhdessä taiteteoksessa, jäi askarruttamaan!
osaisko joku toinen auttaa?