erääseen erikoiseen ihmiseen ja pidän hänestä edelleen hyvin paljon. Halusin vain kuulumisia kysellä ja tavata ehkä toisia hänen kaltaisiaan. Mutta hän haluaa vain pelotella minua (niin nyt kuin aiemminkin), minua joka en oikeasti halua hänelle mitään pahaa. En nyt, enkä vastaisuudessa. Eikö me voitaisi olla kamuja?
Minä
rakastuin
4502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hän on yksinäinen ja pelkää läheisyyttä. Olet hänelle tärkeintä maan päällä, mutta hän ei uskalla sanoa sitä. Ja koska olet hänelle niin tärkeä, ei ystävyys riitä...hän haluaa rakastaa sinua!
Mulla oli yks txt kaveri,joka pelotteli mua....Esim. hän ei kertonu missä asuu ja sit se otti selvää missä mä asun,ja kirjotti mulle,et joku voi tehä sulle jotain pahaa ja samassa lauseessa,mutta EN MINÄ!!!!Ärsyttävä tyyppi,kyllähän jakso kirjottaa mitä hän on tehny päivän aikana (ei vois vähempää kiinnostaa) lenkeistä ja auto-sajelusta lähtien....Huh huh....
MOI pitkästä aikaa... En oo hetkeen käynyt täälä kirjoittelemassa, mutta kun taas tulin en malta olla kommentoimatta.
Tässä, "minä ja tässä" totuttavat yhtä netin ärsyttävintä ominaisuutta.
he kirjoittava yksityisistä asioista kuin ne olisvat ratkastavissa jollakin yleisellä foorumilla.
" Eikö me voitaisi olla kamuja? "
Tämänkaltaset kysymykset tulee esittää ihmiselle jolle ne kuuluu, aivan selvästi kysyjä tietää kenelle hän on kysymystään esittämässä.
Minä en todellakaan jaksa ymmärtää miksi tämä asia yleensä on täälä foorumisssa.
mitäs mieltä muut on tästä ristiriitaisuudesta, mikä sen tarkoitus on.
Miksi ihmiset jotka siis tietää kenelle heillä on asiaa kirjoitaa siitä täällä foorumissa?
Mukavaa, että palauduit joukkoomme. :)
Foorumien funktio on auttaa yksilöä jakamaan tunteitaan ja ajatuksiaan muiden kanssa. Kirjoittaminen sinänsä on jo hyvin terapeuttista, ja täällä yksilö saa myös objektiivisia huomautuksia tilanteestaan.
Foorumit toimivat siis samaan tapaan kuin irl-ystävät: Me kerromme ystävillemme kokemuksiamme, ja he tukevat meitä - vaikkeivät välttämättä tuntisikaan yksilöä, johon kokemukset liittyvät. Ystävien "tehtävä" on tavallaan neuvoa, kannattaako varsinaiselle tunteiden kohteelle asiasta kertoa vai onko tilanne vain oman mielen tuotosta.
Ymmärrätkö mielipiteeni, KEMPURA-nicki?