Olen nyt ollut 5 vuotta ihastuksissa yhteen tiettyyn tyttöön. Aluksi se ei ollut mitään.
Myöhemmässä vaiheessa aloin kysellä kaikenlaista ja ns. yritinkin, mutta se kariutui sille vuodelle. Tuli taukoa, en ajatellut ollenkaan häntä, mutta oli tietysti syvällä sisimmässäni.
Kaksi vuotta sitten aloin näkemään häntä useammin, tahattomasti. Huomasin silloin, että minulla oli yhä suuria tunteita häntä kohtaan.
Nyt tämän vuoden aikana, keväällä on tullut jutusteltua kaikenlaisesta. Kesällä keskusteltiin kuulumisista ja mitä sitten seuraavana vuonna.
Tuli heinäkuu, olin päässyt itse juuri ripiltä ja Hänen rippileirinsä alkoi loppukuusta. Lupasin hänelle jo heinäkuun alussa, että ostan hänelle yhden ruusun ja käydä seuraamassa heidän konfirmaatiotaan. Kävin siellä, annoin ruusun ja "katosin".
Seuraavana päivänä alkoikin peruskoulun vihoviimeinen luokka.Ensimmäinen päivä meni normaalisti, jutelimme hiukan vähemmän (niin, nämä eivät tietenkään ollut mitään kasvotusten olevia keskusteluja).
Olen nyt alkanut miettiä tarkemmin, kannattaako minun yrittää edes, kun ei ole mitään kauheampaa vastakaikua tullut. En halua enään nolata itseäni, joten olen mielummin kysymättä mitään "suhteeseen" liittyvää.
Ja uusinta mitä nyt on tapahtunut, on ollut erittäin hiljaista, ei sanan tavuakaan eikä kirjaimen kirjainta.
- Epätoivoa jo vuodesta 2003
Myöhemmässä vaiheessa aloin kysellä kaikenlaista ja ns. yritinkin, mutta se kariutui sille vuodelle. Tuli taukoa, en ajatellut ollenkaan häntä, mutta oli tietysti syvällä sisimmässäni.
Kaksi vuotta sitten aloin näkemään häntä useammin, tahattomasti. Huomasin silloin, että minulla oli yhä suuria tunteita häntä kohtaan.
Nyt tämän vuoden aikana, keväällä on tullut jutusteltua kaikenlaisesta. Kesällä keskusteltiin kuulumisista ja mitä sitten seuraavana vuonna.
Tuli heinäkuu, olin päässyt itse juuri ripiltä ja Hänen rippileirinsä alkoi loppukuusta. Lupasin hänelle jo heinäkuun alussa, että ostan hänelle yhden ruusun ja käydä seuraamassa heidän konfirmaatiotaan. Kävin siellä, annoin ruusun ja "katosin".
Seuraavana päivänä alkoikin peruskoulun vihoviimeinen luokka.Ensimmäinen päivä meni normaalisti, jutelimme hiukan vähemmän (niin, nämä eivät tietenkään ollut mitään kasvotusten olevia keskusteluja).
Olen nyt alkanut miettiä tarkemmin, kannattaako minun yrittää edes, kun ei ole mitään kauheampaa vastakaikua tullut. En halua enään nolata itseäni, joten olen mielummin kysymättä mitään "suhteeseen" liittyvää.
Ja uusinta mitä nyt on tapahtunut, on ollut erittäin hiljaista, ei sanan tavuakaan eikä kirjaimen kirjainta.
- Epätoivoa jo vuodesta 2003
Vastaukset 6
Vanhimmat
2 vaihtoehtoa:
1. Jatka samaan malliin. Todennäköisesti roikut tässä tytössä ihastuneena, ja vanhempana mietit että mitä jos.
2. Ryhdistäydy, ja anna mennä. Ota yhteyttä, puhu, juttele , tekstaile, samapa tuo. Jos juttu ei toimi, ja saat ns "pakit" (paitsi että et saanut pakkeja, hänellä oli vain huono miesmaku), se sattuu hetken mutta pääset siitä yli -> Siirry seuraavaan.
Mulla oli sama tilanne, arvaa kumman vaihtoehdon valitsin? Sattuihan se aivan helvetisti, mutta en ole katunut päivääkään.
Asiahan on vain niin, että todellakin pelkään itseni nolaamista ja sitä kautta julkiseen häpeään joutumista. Ymmärtänet kai.
Se ongelma on vain, että kuinka minun kannattaisi edetä? Olen tällä hetkellä umpikujassa, koska minulla ei ole ollut muuta kuin näköyhteys häneen tällä viikolla, en ole saannut niin yhtään tekstiviestiä kuin sanaakaan.
En voi tietysti asialle mitään, ellei se vika ole minussa.
Ainahan voin odottaa, mutta se lisää sitä tuskaa, jos saan ns. pakit.
Ihmettä odotellessa..
Asia on ohi nyt, kuulin sellaisen jutun etten enään halua pilata sen tytön elämää.
Ok
Pidä kuitenkin mielessä; Se ihme ei tipu sieltä taivaasta. Ihme tapahtuu kun tartut itse toimeen. Tuli opittua kantapään kautta.
Jaa millastas kuulit?
, että se kuulemma mielummin tappaa itsensä kun "alkaisi olemaan" minun kanssani.