Mikä teistä on omatunto ja miten sen kanssa tulisi menetellä?
Onko se ehkä mieliimme iskostetun moraaliopin mekaanista älämölöä tai sitten syvimmän olemuksemme ohjaava ääni, vai mikä?
Estääkö se meitä vain toteuttamasta todellista tahtoamme vai ohjaako se meitä juuri siihen suuntaan?
Onko se ehkä mieliimme iskostetun moraaliopin mekaanista älämölöä tai sitten syvimmän olemuksemme ohjaava ääni, vai mikä?
Estääkö se meitä vain toteuttamasta todellista tahtoamme vai ohjaako se meitä juuri siihen suuntaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omatunto on todellisen jumalaisen olemuksemme mielipide. Mitä pahemmin olemme vihan, ahneuden ja pakkomielteittemme peitossa, sitä heikommin tuon äänen kuulemme. Mutta siellä se kuitenkin on.
Sekoitamme sen kyllä helposti "mieliimme iskostetun moraaliopin mekaaniseen älämölöön". Toisaalta tuo moraalioppi voi olla sopusoinnussa sisäisen äänemme kanssa, ei siis välttämättä ristiriidassa.
Yleensähän omatuntoa pidetään "jumalan äänenä" tai jonain pyhänä ja hyvänä ym.
Minä näen sen niin että omatunto on tunteen ääni, kun taas mielellä tai järjellä voi olla vastakkainen ääni. Kuitenkin ihmisellä on mahdollisuus seurata näistä jompaa kumpaa ja kulkea toista vastaan, mutta valintaa on vaikea perustaa millekään...