Sisarelllani on 13-vuotias tyttö. He asuvat sisareni avomiehen kanssa pienessä pitäjässä omakotialueella. Tyttö on käynyt musiikkikoulua läheisessä kaupungissa. Koska hän ei ole käynyt lähialueen koulua, ei hän ole tutustunut oman alueensa lapsiin ja hän on kuulema ollut yksinäinen. Tapasin hänet 12-vuotiaana. Hän on aika kookas ja vaikutti jo silloin ulkonäöltään ikäistään vanhemmalta. Juttelin hänen kanssaan ja huomasin hänen olevan hyvin lapsellinen . Hän oli kuitenkin jo suunnitellut itselleen juristin uraa. Kannustin häntä.
Nyt sisareni joutuukin muuttamaan työn perässä pääkaupunkiseudulle. Aiemmin hän oli kotona työttömänä ja eli avomiehensä tulojen varassa. Lisäksi hän kasvatti ja myi kissoja. Sisareni soitti ja kysyi, saisivatko he tytön kanssa tulla vähäksi aikaa asumaan kanssani ennen asunnon löytymistä. Suostuin, koska pitihän tytön päästä aloittamaan koulunkäyntinsä 8. luokalla. He saapuivat myöhään sunnuntai-iltana.Olin tehnyt vuoteet ja valmistanut herkullisen aterian. Olin erittäin järkyttynyt nähdessäni muuttuneen tytön. Hän oli lihonut huomattavasti. Hänen siisti kihara pitkä tumma tukkansa oli värjätty vaaleaksi ja oli hyvin huonokuntoisen ja hamppuisen näköinen. Hän oli vahvasti meikattu.
Lisäksi hänen käytöksensä oli tosi kiittämätöntä ja töykeää.Ruoka oli mautonta ja nukkumahuone ei ollut riittävän pimeä ja muuta narinaa. Tulin sanoneeksi hänelle, että hän voisi mennä kampaamokoululle kohentamaan hiuksiaan ja leikkauttamaan ne siisteiksi. Tästä hän kimpaantui täysin. Sisareni alkoi moittia minua, että loukkasin hänen lapsensa tunteita.
Aamulla sisareni läksi töihin ja minä lähdin saattamaan hänen tytärtään kouluun. Ennen kouluunlähtöä tyttö meikkasi kylpyhuoneessa pitkään. Mennessäni sinne hän asetteli irtoripsiä paikalleen. Sanoin, että hän ei saisi laittaa kouluun irtoripsiä ja hän jäkätti vastaan. meikattuaan itsensä hän tuli ulos kylpyhuoneesta. Hän näytti aivan halvalta hutsulta vahvoine meikkeineen ja silmärajauksineen. Kun tähän yhdistää valkaistun hamppuisen pitkän tukan, ylipainon ja 180 cm:n pituuden, hän näytti aika järkyttävältä eikä lainkaan kahdeksasluokkaiselta. Saatoin hänet kuitenkin kouluun ja näytin, mistä pysäkiltä hän pääsisi takaisin luokseni. Muistutin häntä, että koulussa tärkeintä on oppiminen, ei ulkonäkö. Tästä hän kimpaantui, ettei häntä tarvitse neuvoa.
Illalla sisareni tuli töistöä tyttären kanssa. Minä olin kuulema naljaillut tyttärelle ja saanut hänet tuntemaan itsensä huonoksi. Minun olisi otettava huomioon, että tyttö oli murrosikäinen ja eittäin herkkätunteinen. Hänen itsentuntonsa saattaisi vaurioitua arvostelusta.En myöntänyt tehneeni niin, ainakaan tietoisesti. Sanoin kuitenkin, että ei tunnu kivalta, että 13-v. 8-luokkalainen näyttää halvalta hutsulta. Ulkonäkö saattaa jopa säikäyttää uusia luokkakavereita, kun tyttö on vielä niin pitkäkin. Pidin tuomitttavana, että sisareni antaa hänen valkaista hiuksiaan ja käyttää räikeää meikkiä noin nuorena. Tästä siskoni suuttui, että en ymmärrä mitään, enkä ole kasvattanut tyttölasta (aikuinen poika minulla kyllä on. Hän on ollut helppo lapsi ja asuu nyt jo omillaan). Sisareni suuttui ja alkoi pakata tavaroitaan ja käski tyttärensä heti pakata itsekin tavaransa. He lähtisivät heti paikasta, jossa hänen tytärtään ei ymmärretä. Kysyin ihmeissäni, mihin he aikoisivat mennä, kun oli jo myöhäkin. Se ei kuulema kuuluisi minulle. Niin he painuivat yön selkään. Suljin kännykkäni harmissani.
Kysyisin, onko niin, että murrosikäiselle ei saa sanoa mitään, ei arvostella mistään ja kaikki huono käytös ja kiittämättömyys on vain nieltävä, ettei vaan nuorelle tule mitään itsetuntovauriota. Olin varannut rahaa avustaakseni sisarentytärtäni koulunkäynnissä, mutta eipä taideta avustustani arvostaa.
Nyt sisareni joutuukin muuttamaan työn perässä pääkaupunkiseudulle. Aiemmin hän oli kotona työttömänä ja eli avomiehensä tulojen varassa. Lisäksi hän kasvatti ja myi kissoja. Sisareni soitti ja kysyi, saisivatko he tytön kanssa tulla vähäksi aikaa asumaan kanssani ennen asunnon löytymistä. Suostuin, koska pitihän tytön päästä aloittamaan koulunkäyntinsä 8. luokalla. He saapuivat myöhään sunnuntai-iltana.Olin tehnyt vuoteet ja valmistanut herkullisen aterian. Olin erittäin järkyttynyt nähdessäni muuttuneen tytön. Hän oli lihonut huomattavasti. Hänen siisti kihara pitkä tumma tukkansa oli värjätty vaaleaksi ja oli hyvin huonokuntoisen ja hamppuisen näköinen. Hän oli vahvasti meikattu.
Lisäksi hänen käytöksensä oli tosi kiittämätöntä ja töykeää.Ruoka oli mautonta ja nukkumahuone ei ollut riittävän pimeä ja muuta narinaa. Tulin sanoneeksi hänelle, että hän voisi mennä kampaamokoululle kohentamaan hiuksiaan ja leikkauttamaan ne siisteiksi. Tästä hän kimpaantui täysin. Sisareni alkoi moittia minua, että loukkasin hänen lapsensa tunteita.
Aamulla sisareni läksi töihin ja minä lähdin saattamaan hänen tytärtään kouluun. Ennen kouluunlähtöä tyttö meikkasi kylpyhuoneessa pitkään. Mennessäni sinne hän asetteli irtoripsiä paikalleen. Sanoin, että hän ei saisi laittaa kouluun irtoripsiä ja hän jäkätti vastaan. meikattuaan itsensä hän tuli ulos kylpyhuoneesta. Hän näytti aivan halvalta hutsulta vahvoine meikkeineen ja silmärajauksineen. Kun tähän yhdistää valkaistun hamppuisen pitkän tukan, ylipainon ja 180 cm:n pituuden, hän näytti aika järkyttävältä eikä lainkaan kahdeksasluokkaiselta. Saatoin hänet kuitenkin kouluun ja näytin, mistä pysäkiltä hän pääsisi takaisin luokseni. Muistutin häntä, että koulussa tärkeintä on oppiminen, ei ulkonäkö. Tästä hän kimpaantui, ettei häntä tarvitse neuvoa.
Illalla sisareni tuli töistöä tyttären kanssa. Minä olin kuulema naljaillut tyttärelle ja saanut hänet tuntemaan itsensä huonoksi. Minun olisi otettava huomioon, että tyttö oli murrosikäinen ja eittäin herkkätunteinen. Hänen itsentuntonsa saattaisi vaurioitua arvostelusta.En myöntänyt tehneeni niin, ainakaan tietoisesti. Sanoin kuitenkin, että ei tunnu kivalta, että 13-v. 8-luokkalainen näyttää halvalta hutsulta. Ulkonäkö saattaa jopa säikäyttää uusia luokkakavereita, kun tyttö on vielä niin pitkäkin. Pidin tuomitttavana, että sisareni antaa hänen valkaista hiuksiaan ja käyttää räikeää meikkiä noin nuorena. Tästä siskoni suuttui, että en ymmärrä mitään, enkä ole kasvattanut tyttölasta (aikuinen poika minulla kyllä on. Hän on ollut helppo lapsi ja asuu nyt jo omillaan). Sisareni suuttui ja alkoi pakata tavaroitaan ja käski tyttärensä heti pakata itsekin tavaransa. He lähtisivät heti paikasta, jossa hänen tytärtään ei ymmärretä. Kysyin ihmeissäni, mihin he aikoisivat mennä, kun oli jo myöhäkin. Se ei kuulema kuuluisi minulle. Niin he painuivat yön selkään. Suljin kännykkäni harmissani.
Kysyisin, onko niin, että murrosikäiselle ei saa sanoa mitään, ei arvostella mistään ja kaikki huono käytös ja kiittämättömyys on vain nieltävä, ettei vaan nuorelle tule mitään itsetuntovauriota. Olin varannut rahaa avustaakseni sisarentytärtäni koulunkäynnissä, mutta eipä taideta avustustani arvostaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olla harmissaan. Mäkin olisin, jos olisin tuolla tavalla haukkuen lytännyt sisarentytärtä ja siskoa, joille tilanne ei muutenkaan varmaan ollut maailman kivoin tai helpoin, ja sitten ne eivät olisi edes kumarrellen kiitelleet päälle. Onneksi mulla ei ole sinunkaltaistasi suurta hyväntekijää sisarena. Anna ne rahat vaikka SPR:lle... Paitsi tietty joo, ethän sä mitään sellaisille voi antaa, jotka eivät pääse nauttimaan sun armosta, ohjeista ja neuvoista ja olemaan henkilökohtaisesti kiitollisuudenvelassa. Mitäs hyötyä sellaisesta antamisesta olisi?
jonkinlaista kiitollisuutta ja käytöstä myös tältä tyttäreltä ja äidiltään myös.Jos minä menisin lapseni kanssa kylään,ei todellakaan tulisi mieleeni haukkua ruokaa ja nukkumapaikkaa.Murrosikäinen on murrosikäinen,tekee ylilyöntejä käytöksessään ja meikkauksessaan ym.Silti voi yrittää asiallisesti hiukan kommentoida,mutta se on kyllä vaikea murrosikäisen kanssa,myönnetään.
Kohtelias pitää aina olla, varsinkin jos ollaan kylässä, tosin niin pitää vieraillekkin olla kohtelias.
Koulussa kun katselee noita kaheksasluokkalaisia niin ei ihan heti tulisi kysymykseen mennä sinne tyttönä ilman meikkiä... Kun sitä kaikilla on (ja niin valitettavaa kun se onkin, ne joilla sitä ei ole, kulkevat mitä useimmin yksin).
Jokainen näyttää sellaiselta kuin itse haluaa näyttää, toki saa kohteliaasti antaa vinkkiä, mutta jatkuva huomauttelu alkaisi varmaan vituttamaan sinuakin?
saa ja juuri murkkua pitääkin kasvattaa sehän on päivänselvä juttu.
Taitaa olla itsetunto aika huono jos tuollasesta vetää herneen nenään :D Muutenkin tosi vajokilta kuulostaa. jA Äiti varmaan yhtä nolo. :D Ihan oikein teit.
Miksi tytön olisi pitänyt olla kiitollinen?Ei kiitollisuus ole mikään automaatti, vaikka valmistaisitkin maukkaan aterian.Kenen mielestä se oli maukas, tytönkö?Etkö ollut sopinut vain hänen äitinsä kanssa asumisjärjestelystä?Otitko huomioon, että murrosikäinen nuori joutuu jättämään kotinsa, kaverinsa ja kaiken, mikä hänelle on tärkeää?Miten sanoit nuorelle asioista jotka sinua vaivasivat?Olitko "opettava" aikuinen, joka latisti nuoren naljailullaan ja vihjailuillaan vai kypsä, vastuuta ottava aikuinen, joka kertoi nuorelle oman käsityksensä aioista asiallisesti samalla huomioiden toisen?Asioita voi kertoa monella tavalla ja kasvatusta voi hoitaa monella tavalla.
Kertomuksestasi päätelleen molemmat osapuolet (sekä sinä että tyttö)olivat yhtä kypsymättömiä.Neuvoni sinulle on : ÄLÄ OTA VUOKRALAISIA JOS ET PYSTY HYVÄKSYMÄÄN MUIDEN ERILLAISI TAPOJA,viisaampi asua vain yksikseen.
Toimit aivan oikein!
Mieheni sisar on aivan samalainen kuin siskosi.
Hän ei hyväksy edes leikillistä naljailua kahden (16- ja 17-v.) tyttärensä uusista lävistyksistä ja alati muuttuvista hiuskuontaloista.
Tytöt eivät itse ole moksiskaan, kunhan naureskelevat.
Veljeni tyttö (15-v.) meikkaa tosi rajusti (ja rumasti) ja on värjännyt kauniit vaaleat hiuksensa aivan pikimustiksi, ja sitten takuttanut ne.
Sanon hänellekin usein mielipiteeni hänen ulkonäöstään, eikä tyttö sano minulle koskaan rumati vastaan (vaikka vanhemmilleen kiroileekin päinnaamaa). Veljeni ja hänen vaimonsa eivät ole koskaan kieltäneet minua komentamasta tytärtään.
Ja tyttären kanssa olen edelleen hyvissä väleissä, vaikka häntä aina silloin tällöin ojennankin. Tuntuu jopa, että hän kuuntelee minua paremmin kuin omia vanhempiaan.
Itselläni on myös teini-ikäinen tytär, joka on omalla tavallaan hankala, mutta ulkonäöllisesti "normaali". Varsinkin veljeni komentaa häntä tekemistään tempauksista, ja silti eno on tyttärelleni todella tärkeä ja arvostettu henkilö.
Kun et edes sisartasi osaa pyyteettömästi auttaa, silloin kun hän apuasi tarvitsisi?
Kaikesta päätellen, Sinuakaan ei ole kasvatettu!
Pakkoko sinun on päätäsi aukoa, ja mielipiteitäsi julki tuoda, jos kerran ei ole mitään HYVÄÄ sanottavaa? joo-jep, herjojahan ne ihmiset hädässään kaipaavat? vai?
Eipä ole sinun asiasi sisarentyttären tukasta päättää, ei lainkaan, ei edes oikeutta kommentoida arvostelevasti. Se on tytön oma asia. Todellakin. Yllätyitkö? Meikkikin on tytön oma asia.
Sinä se taidat olla sellainen henkilö joka auttamisestaan haluaa nöyristelyä ja nuolaisuja?
Sädekehä pääsi päälle ei olisi mitenkään liikaa?
Jos nyt Sinua väärin arvostelin, varmaankin sisarellesi pyyteettömästi toimitat varaamasi koulutus avustuksen kirjekuoressa, ilman että taas puristelet kiitoksia ja syvään niiaamisia.
toki voi/saa/ja pitää murrosikäistä kasvattaa..mutta jos olet nähnyt tuota lasta vain harvoin..ei sinun tehtävänäsi ole ketään arvostella,vaikka eri mieltä hänen tavoistaan/tyylistään olisitkin.Se kasvattaminen ym.kun jää lapsen äidin kontolle.
Murrosikäiset ovat kaikkia auktoriteetteja vastaan,kyseenalaistavat ja rikkovat rajoja..etsivät itseään..jos ruoka ei ollut nuoren mielestä maittavaa,ei siitä pidä itseensä ottaa.
On olemassa erilaisia mieltymyksiä ruoan suhteen..sekin on vain hyväksyttävä.
Hieman enemmän malttia/rakentavaa keskustelua sisaresi/hänen nuorensa kanssa..ei kaikki hyvä tapahdu hetkessä.
Lasten kasvattaminen alkaa 1 sekunti syntymästä ja jatkuu vähintään 20 vuotta! Jos ei sisaresi tätä ymmärrä, voi vain sääliä häntä ja hänen tytärtään.
(Ei se kasvattaminen helppoa ole, mutta rajat pitää olla!)
Mietiskelin, miltä tytöstä mahtaa tuntua.
Vähän yksinäinen pikkupaikkakunnan tyttö. Yrittää löytää itseään, sekaisin murrosiästä, fysiikka sekoittaa pakkaa. Muutto kaupunkiin toisten nurkkiin. Ei omaa rauhaa. Pitäis uskaltaa mennä "junttina" kouluun, missä ei tunne ketään. Täti osoittaa "paremmuutensa" heti kättelyssä. Omasta mielestä riittämätön ulkonäkö onkin entistä huonompi. Tukkakin pitäis leikata samantien. Asettuu välittömästi vastahankaan ah niin timmiä tätiä kohtaan.
Mitä muuta voi tuolla asenteella tapahtua, kuin että kaikki menee heti päin peetä? Rahallinen apusi on yhdentekevää, koska et antaisi sitä auttaaksesi muita, vaan ylentääksesi itseäsi.
Jos ihmisiä tulee asumaan, kannattaa tehdä asiat heidän kanssaan yhdessä. He tunsivat itsensä varmaan tyhmäksi katsellessaan vierestä petailuasi ja niinsanottua vieraanvaraisuuttasi.
"Muistutin häntä, että koulussa tärkeintä on oppiminen, ei ulkonäkö." Olisiko ennemmin kannattanut toivottaa hyvää koulupäivää, ja rohkaista kaiken menevän varmasti hyvin! Tyttö tuskin tuntee olevansa enää tervetullut minnekään, ei ainakaan koulusta tätinsä täydelliseen hotelliin, josta on paikka hänelle armollisesti varattu.
En ihmettele, että häipyivät. Etkö tajua, että tytölle ei tarvitse aiheuttaa enää lisää itsetunto-ongelmia? Hänellä on niitä jo ihan riittävästi ilmankin!