Kysyisin näiden peräkammaripoikien moraalin ja etiikan perään; kun vanhemmat ovat kuolleet suoritetaan jonkinlainen perunkirjoitus eikö? Kun peräkammaripoika jää pitämään kotitaloa muijansa kanssa ja suorittaa vain nimellisen korvauksen sisaruksille - onko se mielestänne oikein? Kaikilla on elämässään tiukkaa, peräkammaripoika saa suhteetonta etua koska sisarukset eivät useinkaan kehtaa vaatia täyttä osaa vaan antavat tämän peräkammaripojan periä ihan kaikessa rauhassa ja sivusta tullut muija pääsee valmiiseen nauttimaan maalaisen elämää? Eli: sitovatko millaiset edes alkeelliset säännöt tai lait, asetukset näitä asioita? Jos vaikka sisarukset ovat tehneet rutkasti töitä maatilalla ja kun omistaja muuttuu, sitä ei sitten sen kummemmin huomioida, eikö pitäisi maksaa edes nimellinen korvaus tehdystä työstä? Ne sisarukset jotka olosuhteiden pakosta lähtivät kaupunkeihin joutuvat myös ostamaan omaa asuntoa eivätkä ne ole ihan ilmaisia. Peräkammaripoika saa maatilan, metsät maat ja mannut ja ilmaiseksi paljon sellaista mistä kaupunkilaistuneet sisarukset joutuvat maksamaan kovan hinnan. Peräkammaripojan muijakin nauttii toisten tekemästä työstä elämällä leveästi toisten lapsuudenkodissa...no huhhu mitä etiikkaa ja moraalisa sekin on??
Onko huijattu?
Omainen
8879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suotta ruikutat.Helpot päivät ne sulla on kun ei tilaa riesana.
Kyllä perinnönjako tehdään täysin markkinahintojen mukaan. Eivät perilliset tietenkään itse saa päättää perittävän omaisuuden arvoa, vaan sen arvioi uskottu mies kiinteitönvälittäjien, metsänhoitoyhdistyksen ja muiden asiantuntijoiden avulla.
ps. Peräkammarinpojilla ei ole muijaa, koska käsite tarkoittaa kotitilalle jäänyttä vanhaapoikaa.
Haloo pahvi! Ajattele esim. tilannetta jos vanhemmat kuolevat n. 90-vuotiaina jatkajan ollessa 60-vuotias. Siinäpä oikein tosi tilanjatkaja, eläkeiän kynnyksellä!
Lähes aina jatkaja ostaa tilan vanhemmiltaan jo näiden eläessä, silloin kun jatkajakin on vielä työuransa alkupuolella. Ja luopujilla elinikää jäljellä kymmeniä vuosia.
PS: Oletkos koskaan kuullut perintölainsäädännöstä?
heip pahvit vain itsellesi, kyllä peräkammaripojilla on muijat jos neet ovat hm kypsällä iällä vaikkapa lehestä löytäneet jonkun miehenkippeen olion joka näki sopivan sauman ja eikun kiinne ko sika limppuun.
Perinnönjaosta tilan jaosta yms niin asia on niin että sisarukset eivät kehdanneet vaatia markkinahintaista osuutta, sitä tässä ehkä ajettiin takaa pahvi??
samaa helvatan kastia olette kaikki maalaiset, huomaa sen siitäkin, että toisianne sätitte ja nälvitte peräkammaripojista yms soopaa. maajussit ja heinähatut yhtä samaa spurguväkeä vai pitäisikö sanoa spurguväkkee.....
Kannattaisi varmaan sopia ajoissa nuo työnjaot ja korvaukset niistä eikä valittaa jälkikäteen.
Yleensä noilla kaupunkilaistuneilla sisaruksilla on käsitys, että kaikki kasvaa itsestään - metsässäkin. Ajoissa oikein harvennettu metsä kasvaa hyvää puuta 10-20 vuoden kuluuttua, mutta aikoinaan tehty työ ei varsinaisesti enää näy missään.
On siis vain tuottoisa metsä, mutta kuinkahan moni näistä kaupunkisisaruksista oli sitä harvennusta aikoinaan tekemässä. Siitähän ei silloin saanut mitään palkkaakan ja ne 'vähät' palkkatyöstä saadut ja hyvin ansaitut kesälomatkin olisi menneet aivan pilalle ja jos olisi joutunut olemaan päiväkaupalla hyttysten syötävänä pelastamassa vaikkapa kuusen taimia jossain pusikosta.
kuule, elämä on paljon rankempaa stadissa! ja ne sisarosuudet - vaikeaa niistä on etukäteen sopia kun kukaan ei " kehtoo vehtoo" ajallaan niistä puhua, kaikki vain toivovat, että jyväjemmari joka maatilalle jää, ymmärtäisi maksaa markkinatalouden mukaista hintoo pintoo sisaruksilleen vaan: abot: se muija joka ohjia nykyään pitääkin sisarusten entisessä lapsuuvenkoissa on se paha piru jostain helvatan halvatun kuopijoista haalittu kammottava harppu ja sen tahtoo ei nykyinen isäntä hevin käy uhmoommaan, kah, tietee että joutuupi ulkkoruakkintaan kjäähääää
aika harvoin onnistuu, ei ne sisarukset vaan ajattele noin.