Saavuin paikalle ensimmäisenä. Pihassa ei ollut vielä yhtäkään autoa lukuunottamatta Jonnen Corollaa, joka oli parkkeerattu isännän elkein aivan mökin eteen, lähelle portaita. Sammutin moottorin ja katselin järvelle. Kaislat eivät hievahtaneetkaan, vesi näytti uhmakkaalta, tummalta, kiehtovalta. Koivikon osittain kellastuneet lehdet tipahtelivat alas sammalikkoon kuin varkain. Syksy oli tullut. Kaappasin suuren, jykevää tekoa olevan laukkuni apukuskin paikalta. Se painoi kuin synti. Ihmekös tuo, sillä sitähän se pullollaan olikin. Pullot ja tölkit kolahtelivat toisiaan vasten päästäen ilmoille lupaavia ääniä, kun heilautin kassin olalleni.
Jonne pyllisteli takan edessä ja latoi asiantuntevasti suuria halkoja huonetta dominoivaan kivitakkaan. Mökissä tuoksui savu.
"Moi!", hän huikkasi heittäen minulle kuuluisan hymynsä. "Pistä vaan aartees jääkaappiin, pitää vähän säätää tän lämmityksen kanssa. Ukko kyllä varotteli että tää saattas temppuilla, on ollu kylmillään sen verran kauan.."
"Take your time!", vastasin ja potkiskelin mokkanahkaiset kenkäni eteiseeen, riisuin takin huolettomasti tuolille ja kaivoin villasukat esiin viinojeni seasta.
Jonnen perheen "kesäasunto" oli upea lukaali. Suoraan eteisestä avautuva olohuone oli suuri ja taidokkaasti sisustettu. Kalusteet, kutsuvan näköinen sohva yksittäisine nojatuoleineen olivat tummaa nahkaa, keskellä istuinryhmää komeili upea, lasinen sohvapöytä, jolle oli nosteltu erilaisia suolaisia naposteltavia: Vihanneksia, sipsejä, popcorneja... Olohuoneen ikkunat olivat korkeat, niiden eteen oli vedetty harsomaiset verhot, laskeva aurinko näytti pehmeältä kuultaessaan hennosti kankaan läpi. Seinät olivat paksua, pyöreää hirttä, joka loi huoneeseen maskuliinisen tunnelman. Kävelin ihaillen huoneen poikki yhden ikkunan eteen. Siihen oli ripustettu kaunis, tyynyin pehmustettu korituoli, jonka alla lepäsi vaalea, pehmeä lampaantalja. Kyykistyin ja kokeilin sitä hellästi sormenpäilläni. Jollen olisi tullut viettämään hauskaa ja riehakasta iltaa, olisin luultavasti käpertynyt siihen ja nukahtanut, herännyt seuraavana keväänä kun aurinko olisi paistanut noista suurista ikkunoista suoraan silmiini.
"Hei Maria, viitsisitkö vielä ettiä jonkun kulhon noille karkeille? Jäi vähän kesken tuo homma kun tää pentele lykkäs savut sisälle."
Keittiötasanne nousi muutaman portaan olohuonetta ylemmäs. Mustaa luonnonlaattaa oleva lattia tuntui aavistuksen viileältä, mutta silti miellyttävältä jalkojeni alla. Pöytäryhmä noudatteli samaa eleganttia tyyliä kuin olohuoneenkin kalusteet, se oli sijoitettu omaksi pieneksi ruokailutilakseen toiminnallisen keittiön ulkopuolelle. Pujahdin kokkaajan paratiisiin hipaisten ohimennen mahonkista tuolinselkää. Voi miten täydellistä kaikki olikaan.
Kolistelin juuri kulhojen ja kippojen kanssa, kun ovi kävi eteisessä. Iloinen puheensorina tuntui täyttävän samantien koko rakennuksen, jokaisen hirrenkolon ja sohvannurkan. Nousin kumarasta asennostani ja vilkaisin eteiseen tietäen jo valmiiksi ketkä tulisin näkemään. Marius ja Mona olivat seurustelleet jo jonkin aikaa, ja saapuivat aina yhdessä joka paikkaan. Mona vilkutti minulle iloisesti nostaen hanaviinipakkaustaan ilmaan, luvaten tarjota siitä minullekin. Virnistäen nostin peukaloni pystyyn, tästä illasta tulisi vielä hurjan hauska. Kolistelin värikkäät makeiset oranssiin muovikulhoon ja nappasin pari parasta suuhuni. Nyt voisi jo ottaa lasillisen hapanta.
Istuimme jo Monan kanssa nautiskelemassa toisia lasillisia valkkaria, kun Eero kolisteli eteiseen kahta muovikassia roikottaen. Ne kilisivät iloisesti, sisältöntä runsaudesta kielien, saaden minut ja Monan hihittelemään merkityksellisesti toisillemme. Eero oli Jonnen paras kaveri, oli ollut sitä kerhoiästä lähtien. Heidän yhteiseloaan oli aina miellyttävää seurata, se oli niin välitöntä, rakasta, mutta silti miehistä. Siinä he taas paiskasivat kättä ja vetivät toinen toisensa nopeaan, lihasten ympäröimään syleilyyn. "Ja tämä on pojalle", Eero kaivoi taskustaan pullon kirkkaita. He nauroivat molemmat, lämpöä äänessään.
Kaikki kolme nuortamiestä olivat vetäytyneet keittiöön. Marius istuksi tummalla, kivisellä työtasolla huurteinen oluttölkki kädessään, Jonne ja komearaaminen Eero sekoittelivat boolia suureen kristallimaljaan. "Heihei, älä pistä noin paljon", Eero nauroi. "Meillä on naisia täällä." Hän vaati viinapullon itselleen Jonnen käsistä ja sulki korkin konservatiivinen ilme kasvoillaan, pyyhkien valumat sormeensa jonka upotti suuhunsa. Jonne pyöritteli päätään naurahtaen hänkin, ja käänsi kauhalla hempeänpunaisen boolin ainekset vielä kertaalleen ympäri. "Jumalten nektaria", hän hykerteli täyttäen viisi lasia rakkaudella tehdyllä juomalla.
Booliastia oli siirretty tovi sitten sohvapöydälle, jolta sen sisältö oli alkanut huventua asiaankuuluvalla tahdilla. Vierelläni divaanilla istuva Eero täytti lasini jälleen, ojensi sen minulle ja vaati saada Monan tyhjän lasin kierrokselle. Tämä kujersi Mariuksen ahtaanoloisessa kainalossa kasvot poikaystävänsä kaulaa vasten, todennäköisesti suunnitellen tulevaa yötä. Eero vilkaisi minuun ja virnisti, tämä oli jo tuttu kuvio. "Antaa kyyhkyläisten kuherrella", Jonne mussutti suu täynnä dipattua porkkanaa. Yht'äkkiä hänen silmiinsä syttyi huippuhyvästä ideasta kertova palo. "Maria, ei sattus tulemaan mieleen ketään mukavaa tyttöä, joka vois liittyä meidän kööriin tänä iltana? Mun laskutaitojen mukaan meillä on liian vähän kauniimman sukupuolen edustusta. Siis jos niistä laskutaidoista enää voidaan puhua..." Hän kulautti lasinsa tyhjiin ja ojensi sen vieruskaverilleni, joka tottelevaisesti tarttui taas kauhaan. Hetken seuraavaa siirtoa mietittyäni kaivoin puhelimen esiin. Eero tuoksui hyvältä vieressäni, enkä hänen lämpönsä aistiessani nähnyt mitään estettä sille, etteikö yksi tyttö voisi vielä mahtuakin Jonnen luo yöksi.
Sonjalla ei kestänyt kauaa. Ei myöskään auvoisen humalatilan saavuttamisessa. Hän oli pieni, siro, vaalea tyttö, joka rakasti tuon illan kaltaisia istujaisia. Jonnen polvi oli hetkessä vallattu, ja rakas keijukaiseni keikkui siinä kuin kesän hylkäämä heinä. Hän oli suloinen. Ja niin kännissä.
Eeron käsi hipaisi kuin ohimennen pakaraani, kun nousin sohvalta ja ilmoitin poistuvani hetkeksi vessaan. Eteisestä toiseen suuntaan löytyivät makuuhuoneet, kaksin kappalein. Kurkistin molempiin kuin varmistaakseni sänkypaikan itselleni. Viileä ilma tulvahti jyhkeiden ovien takaa. Toisessa huoneessa oli leveä, upottavan näköinen parisänky, jonka jalkopäähän oli asetettu vanha, maalit yltään karistanut puupenkki. Valoverho oli alhaalla, ja huone oli pimeä ja unettava. Kaksi valkoista yöpöytää ja kaunis, haaveideni mukainen kampauspöytä olivat antiikkityyliä nekin. Pienemmässä makuuhuoneessa oli kirjoituspöytä ja tuoli, sekä kapea sänky ja lautapelien sekä ohuiden satukirjojen valtaama kirjahylly. Arvatenkin pikku-Jonnen huone, hymähdin itsekseni. Aika oli minustakin kulunut kuin siivillä. Meistä oli silmänräpäyksessä kasvanut jo miltei aikuisia.
Vessasta palattuani koko muu kööri istui matolla keskellä olohuonetta. Mona oli asettunut valkoviinilasinsa kanssa Mariuksen jalkojen väliin, tämä istui risti-istunnassa vastapäätä Jonnea, jonka vieressä kujerteleva Sonja dippaili juuri kylmiä nakkeja kermaviilikastikkeeseen. Eero siemaili boolia oluttuopista. Hän katsahti minuun ja taputti tyhjää paikkaa vierellään. Keskellä iloisesti humaltunutta joukkoa nökötti tyhjä shampanjapullo.
...
Mitä sitten tapahtui?
Jonne pyllisteli takan edessä ja latoi asiantuntevasti suuria halkoja huonetta dominoivaan kivitakkaan. Mökissä tuoksui savu.
"Moi!", hän huikkasi heittäen minulle kuuluisan hymynsä. "Pistä vaan aartees jääkaappiin, pitää vähän säätää tän lämmityksen kanssa. Ukko kyllä varotteli että tää saattas temppuilla, on ollu kylmillään sen verran kauan.."
"Take your time!", vastasin ja potkiskelin mokkanahkaiset kenkäni eteiseeen, riisuin takin huolettomasti tuolille ja kaivoin villasukat esiin viinojeni seasta.
Jonnen perheen "kesäasunto" oli upea lukaali. Suoraan eteisestä avautuva olohuone oli suuri ja taidokkaasti sisustettu. Kalusteet, kutsuvan näköinen sohva yksittäisine nojatuoleineen olivat tummaa nahkaa, keskellä istuinryhmää komeili upea, lasinen sohvapöytä, jolle oli nosteltu erilaisia suolaisia naposteltavia: Vihanneksia, sipsejä, popcorneja... Olohuoneen ikkunat olivat korkeat, niiden eteen oli vedetty harsomaiset verhot, laskeva aurinko näytti pehmeältä kuultaessaan hennosti kankaan läpi. Seinät olivat paksua, pyöreää hirttä, joka loi huoneeseen maskuliinisen tunnelman. Kävelin ihaillen huoneen poikki yhden ikkunan eteen. Siihen oli ripustettu kaunis, tyynyin pehmustettu korituoli, jonka alla lepäsi vaalea, pehmeä lampaantalja. Kyykistyin ja kokeilin sitä hellästi sormenpäilläni. Jollen olisi tullut viettämään hauskaa ja riehakasta iltaa, olisin luultavasti käpertynyt siihen ja nukahtanut, herännyt seuraavana keväänä kun aurinko olisi paistanut noista suurista ikkunoista suoraan silmiini.
"Hei Maria, viitsisitkö vielä ettiä jonkun kulhon noille karkeille? Jäi vähän kesken tuo homma kun tää pentele lykkäs savut sisälle."
Keittiötasanne nousi muutaman portaan olohuonetta ylemmäs. Mustaa luonnonlaattaa oleva lattia tuntui aavistuksen viileältä, mutta silti miellyttävältä jalkojeni alla. Pöytäryhmä noudatteli samaa eleganttia tyyliä kuin olohuoneenkin kalusteet, se oli sijoitettu omaksi pieneksi ruokailutilakseen toiminnallisen keittiön ulkopuolelle. Pujahdin kokkaajan paratiisiin hipaisten ohimennen mahonkista tuolinselkää. Voi miten täydellistä kaikki olikaan.
Kolistelin juuri kulhojen ja kippojen kanssa, kun ovi kävi eteisessä. Iloinen puheensorina tuntui täyttävän samantien koko rakennuksen, jokaisen hirrenkolon ja sohvannurkan. Nousin kumarasta asennostani ja vilkaisin eteiseen tietäen jo valmiiksi ketkä tulisin näkemään. Marius ja Mona olivat seurustelleet jo jonkin aikaa, ja saapuivat aina yhdessä joka paikkaan. Mona vilkutti minulle iloisesti nostaen hanaviinipakkaustaan ilmaan, luvaten tarjota siitä minullekin. Virnistäen nostin peukaloni pystyyn, tästä illasta tulisi vielä hurjan hauska. Kolistelin värikkäät makeiset oranssiin muovikulhoon ja nappasin pari parasta suuhuni. Nyt voisi jo ottaa lasillisen hapanta.
Istuimme jo Monan kanssa nautiskelemassa toisia lasillisia valkkaria, kun Eero kolisteli eteiseen kahta muovikassia roikottaen. Ne kilisivät iloisesti, sisältöntä runsaudesta kielien, saaden minut ja Monan hihittelemään merkityksellisesti toisillemme. Eero oli Jonnen paras kaveri, oli ollut sitä kerhoiästä lähtien. Heidän yhteiseloaan oli aina miellyttävää seurata, se oli niin välitöntä, rakasta, mutta silti miehistä. Siinä he taas paiskasivat kättä ja vetivät toinen toisensa nopeaan, lihasten ympäröimään syleilyyn. "Ja tämä on pojalle", Eero kaivoi taskustaan pullon kirkkaita. He nauroivat molemmat, lämpöä äänessään.
Kaikki kolme nuortamiestä olivat vetäytyneet keittiöön. Marius istuksi tummalla, kivisellä työtasolla huurteinen oluttölkki kädessään, Jonne ja komearaaminen Eero sekoittelivat boolia suureen kristallimaljaan. "Heihei, älä pistä noin paljon", Eero nauroi. "Meillä on naisia täällä." Hän vaati viinapullon itselleen Jonnen käsistä ja sulki korkin konservatiivinen ilme kasvoillaan, pyyhkien valumat sormeensa jonka upotti suuhunsa. Jonne pyöritteli päätään naurahtaen hänkin, ja käänsi kauhalla hempeänpunaisen boolin ainekset vielä kertaalleen ympäri. "Jumalten nektaria", hän hykerteli täyttäen viisi lasia rakkaudella tehdyllä juomalla.
Booliastia oli siirretty tovi sitten sohvapöydälle, jolta sen sisältö oli alkanut huventua asiaankuuluvalla tahdilla. Vierelläni divaanilla istuva Eero täytti lasini jälleen, ojensi sen minulle ja vaati saada Monan tyhjän lasin kierrokselle. Tämä kujersi Mariuksen ahtaanoloisessa kainalossa kasvot poikaystävänsä kaulaa vasten, todennäköisesti suunnitellen tulevaa yötä. Eero vilkaisi minuun ja virnisti, tämä oli jo tuttu kuvio. "Antaa kyyhkyläisten kuherrella", Jonne mussutti suu täynnä dipattua porkkanaa. Yht'äkkiä hänen silmiinsä syttyi huippuhyvästä ideasta kertova palo. "Maria, ei sattus tulemaan mieleen ketään mukavaa tyttöä, joka vois liittyä meidän kööriin tänä iltana? Mun laskutaitojen mukaan meillä on liian vähän kauniimman sukupuolen edustusta. Siis jos niistä laskutaidoista enää voidaan puhua..." Hän kulautti lasinsa tyhjiin ja ojensi sen vieruskaverilleni, joka tottelevaisesti tarttui taas kauhaan. Hetken seuraavaa siirtoa mietittyäni kaivoin puhelimen esiin. Eero tuoksui hyvältä vieressäni, enkä hänen lämpönsä aistiessani nähnyt mitään estettä sille, etteikö yksi tyttö voisi vielä mahtuakin Jonnen luo yöksi.
Sonjalla ei kestänyt kauaa. Ei myöskään auvoisen humalatilan saavuttamisessa. Hän oli pieni, siro, vaalea tyttö, joka rakasti tuon illan kaltaisia istujaisia. Jonnen polvi oli hetkessä vallattu, ja rakas keijukaiseni keikkui siinä kuin kesän hylkäämä heinä. Hän oli suloinen. Ja niin kännissä.
Eeron käsi hipaisi kuin ohimennen pakaraani, kun nousin sohvalta ja ilmoitin poistuvani hetkeksi vessaan. Eteisestä toiseen suuntaan löytyivät makuuhuoneet, kaksin kappalein. Kurkistin molempiin kuin varmistaakseni sänkypaikan itselleni. Viileä ilma tulvahti jyhkeiden ovien takaa. Toisessa huoneessa oli leveä, upottavan näköinen parisänky, jonka jalkopäähän oli asetettu vanha, maalit yltään karistanut puupenkki. Valoverho oli alhaalla, ja huone oli pimeä ja unettava. Kaksi valkoista yöpöytää ja kaunis, haaveideni mukainen kampauspöytä olivat antiikkityyliä nekin. Pienemmässä makuuhuoneessa oli kirjoituspöytä ja tuoli, sekä kapea sänky ja lautapelien sekä ohuiden satukirjojen valtaama kirjahylly. Arvatenkin pikku-Jonnen huone, hymähdin itsekseni. Aika oli minustakin kulunut kuin siivillä. Meistä oli silmänräpäyksessä kasvanut jo miltei aikuisia.
Vessasta palattuani koko muu kööri istui matolla keskellä olohuonetta. Mona oli asettunut valkoviinilasinsa kanssa Mariuksen jalkojen väliin, tämä istui risti-istunnassa vastapäätä Jonnea, jonka vieressä kujerteleva Sonja dippaili juuri kylmiä nakkeja kermaviilikastikkeeseen. Eero siemaili boolia oluttuopista. Hän katsahti minuun ja taputti tyhjää paikkaa vierellään. Keskellä iloisesti humaltunutta joukkoa nökötti tyhjä shampanjapullo.
...
Mitä sitten tapahtui?
Vastaukset 2
Vanhimmat
aivan erkistä lopeta kun voit harlekiini sarjaa
et taida ymmärtää hyvän päälle. kyllä novellissa täytyy olla muutakin kuin pelkkää nussimista.