Istuin pienen kiven päällä. Oikeassa kädessäni oleva tupakka oli jo aikoja sitten lakannut savuamasta, tulipää ensin sammunut ja lopulta huuhtoutunut pois sateen myötä. Olin etäisesti tietoinen, että minun pitäisi nostaa aseeni märästä maasta. Tällä hetkellä kuitenkin olin yksin maailmassa, jossa kaikki on hiljaista, ja halusin, että näin olisi vastedeskin.
Jostakin kaukaa kuului pari hiljaista paukahdusta, kuin kuiva oksa olisi katkennut.
Pienkaliiperinen. Kivääri.
Joku todennäköisesti oli tullut polkunsa päähän.
Räpäytin silmiäni kerran, kuin pyyhkäistäkseni maailman pois. Maailma kuitenkin jäi paikalleen. Aivan kuin kiväärin laukaukset olisivat provosoineet tapahtumat jälleen liikkeelle, kumeita jyrähdyksiä alkoi kuulua kaukaa edestä.
-Hei, sanoi takanani paareilla makaava mies.
-Mitä?
-Niin eikun sitä vaan, että siellä se kärki menee. Kun rytisemään rupesi.
-Jooh. Siellähän se, totesin ja siirsin oikeaa kättäni, jota oli taas ruvennut särkemään. Vettynyt tupakka katkesi, ja päästin puolikkaat putoamaan sormistani.
Haavoittunut mies oli yrittänyt aloittaa keskustelua useampaankin kertaan, liiempää menestystä kokematta.
Kaivoin rintataskussani olevasta pienestä muovipussista tupakka-askini, katselin sitä hetken ja ravistin uuden tupakan ulos.
Jostakin kaukaa kuului pari hiljaista paukahdusta, kuin kuiva oksa olisi katkennut.
Pienkaliiperinen. Kivääri.
Joku todennäköisesti oli tullut polkunsa päähän.
Räpäytin silmiäni kerran, kuin pyyhkäistäkseni maailman pois. Maailma kuitenkin jäi paikalleen. Aivan kuin kiväärin laukaukset olisivat provosoineet tapahtumat jälleen liikkeelle, kumeita jyrähdyksiä alkoi kuulua kaukaa edestä.
-Hei, sanoi takanani paareilla makaava mies.
-Mitä?
-Niin eikun sitä vaan, että siellä se kärki menee. Kun rytisemään rupesi.
-Jooh. Siellähän se, totesin ja siirsin oikeaa kättäni, jota oli taas ruvennut särkemään. Vettynyt tupakka katkesi, ja päästin puolikkaat putoamaan sormistani.
Haavoittunut mies oli yrittänyt aloittaa keskustelua useampaankin kertaan, liiempää menestystä kokematta.
Kaivoin rintataskussani olevasta pienestä muovipussista tupakka-askini, katselin sitä hetken ja ravistin uuden tupakan ulos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuin pätkä oikeasta kirjasta.
... niin oli. Monet täällä eivät edes osaa arvostella tällaista. He ovat niin taiteellisia, että realismi unohtuu.