Pääsitkö erossa eroon arjesta jossa pyöri myös taistelut hankalan lapsen kanssa?
Kun eroatte ja tasan varmasti tiedätte lastenne "ongelmat" niin ei tarvitse jättää sitä, jolle lapset jää enimmäkseen asumaan, yksinään niiden ongelmien kanssa jotka on teilläkin tiedossa. Oli sitten kyse siitä että lapsi jää isälle tai äidille! Minusta on hävytöntä että esim ylipainon tai kouluvaikeuksien kanssa painivan lapsen vahtaaminen jätetään eron tultua lähes kokonaan toiselle. Varsinkin jos on ns. yhteishuoltajuus mutta lapset asuvat enimmäkseen toisen luona. Menkääpä itseenne eron kokeneet ja miettikää sitä omaa lasta joka toisen luona asuu. Se lapsukainen on myös sinun! Ja kaipaa niitä rajoja myös siltä äidiltä ja isältä jota harvemmin näkee. Ja se on sinun lapsi joka asuu siellä ehkä väsyneen vanhemman kanssa ja todennäköisesti kärsii väsymyksestään huutavasta ja tukkapöllyä jakavasta vanhemmasta. Kun sinä aikana itse voit nauttia yksinolosta ja viettää "laatuaikaa" parin viikon välein.
Jos ette sen exän kanssa tule enää juttuun niin ei siinä tartte sen kanssa juttuun tullakaan. Ottakaa se lapsi itsellenne muuloinkin kuin "sopimus" sanoo ja asettakaa ne rajat myös silloin älkääkä antako hillua seinille siksi että näette niin harvoin.
Toivottavasti tämä aiheutti edes yhdenkin äidin ja/tai isän sydämmeen piston aikaiseksi ja tajuatte tehdä asialle jotain.
Kun eroatte ja tasan varmasti tiedätte lastenne "ongelmat" niin ei tarvitse jättää sitä, jolle lapset jää enimmäkseen asumaan, yksinään niiden ongelmien kanssa jotka on teilläkin tiedossa. Oli sitten kyse siitä että lapsi jää isälle tai äidille! Minusta on hävytöntä että esim ylipainon tai kouluvaikeuksien kanssa painivan lapsen vahtaaminen jätetään eron tultua lähes kokonaan toiselle. Varsinkin jos on ns. yhteishuoltajuus mutta lapset asuvat enimmäkseen toisen luona. Menkääpä itseenne eron kokeneet ja miettikää sitä omaa lasta joka toisen luona asuu. Se lapsukainen on myös sinun! Ja kaipaa niitä rajoja myös siltä äidiltä ja isältä jota harvemmin näkee. Ja se on sinun lapsi joka asuu siellä ehkä väsyneen vanhemman kanssa ja todennäköisesti kärsii väsymyksestään huutavasta ja tukkapöllyä jakavasta vanhemmasta. Kun sinä aikana itse voit nauttia yksinolosta ja viettää "laatuaikaa" parin viikon välein.
Jos ette sen exän kanssa tule enää juttuun niin ei siinä tartte sen kanssa juttuun tullakaan. Ottakaa se lapsi itsellenne muuloinkin kuin "sopimus" sanoo ja asettakaa ne rajat myös silloin älkääkä antako hillua seinille siksi että näette niin harvoin.
Toivottavasti tämä aiheutti edes yhdenkin äidin ja/tai isän sydämmeen piston aikaiseksi ja tajuatte tehdä asialle jotain.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä olen ns.nyksä ja elämme uusperheessä,jossa on mieheni lisäksi minun tyttäreni.
Mieheni poika vierailee meillä periaatteella joka toinen viikonloppu.
Hän on ollut aina ylipainoinen ja olen hienovaraisesti koittanut miehelleni sanoa että hänen olisi syytä keskustella exänsä kanssa asiasta.
Mieheni on muutaman kerran asiasta koittanut puhuakin exänsä kanssa,ei vaikutusta.
Tosin kovin rakentavia keskusteluja he eivät ole aikaan saaneetkaan,koska mieheni mielestä exänsä on "hullu".(eivät kuitenkaan riitele keskustellessaan(,tai ainakaan mieheni ei).
Olen siihenkin koittanut sanoa että yrittää vaan uudestaan,kun yhteisestä lapsesta on kysymys.
Exänsä vaan huutaa ja kiroilee(olen kuullut),että "mitä vittua asia sulle kuuluu!"
Poikansa kärsii todellakin ylipainosta,syö kotonaan rajattomasti sipsejä,eineksiä ,pizzoja,kun äiti ei viitsi laittaa kunnon ruokaa.
Yhdessä vaiheessa oli jopa puhe siitä että poika muuttaisi meille asumaan..No,se ei käynyt,sillä pojan äiti tarvitsee lapsilisän ja elatusmaksun elämiseensä...ja poikakin sitten sanoi että parempi asua siellä kun kaikki kaveritkin on siellä.Ymmärrettävää pojan puolesta.
Meillä poika ainakin syö terveellisesti,sen ajan mitä nyt meillä viikonloppuina viettää ja lomillaan.
Ja mitä tulee lapsen oikkuihin,niin tämä mieheni lapsi on kuin herran enkeli meillä ollessaan.Kotonaan on kuulemma itse piru.
Tätäkin asiaa olen yrittänyt saada "auki" siten ,että oltaisiin yhdessä pöydän ääressä keskustelemassa näistä asioista,koko perhe exää myöden.Mutta,ei, niin ei!Exä ei halua puhua näistä asioista poikansa,ex-miehensä,saati minun kanssani.
Kyllä se jaksaa räksyttää mutta ei tule yhtään vastaan,ei yhtään...vaikka hyväähän me vaan haluttais...:(
Syvältä tuollainen... olen huomannut että väsyneet naiset on aika "pahoja". Pidetään itseä superäiskänä ja ei voida ymmärtää ettei toinen pahalla apua tarjoa! Koita jaksaa, ja koittakaa saada muksu ite hoksaamaan, että sen itsensä parasta työ ajattelette.