Mä en olis halunnut nousta aamulla,mä en voinut kohdata Jannea ja Mariaa. -Suru,nouse jo, ;aria on kattanut aamiaisen. Mä nousin ylös ja kävelin Peten perässä keittiöön. Kaikki istui pöydässä hiiren hiljaa, maria näytti itkeneen.Tee oli liian kuumaa ja mä poltin kieleni. -Mites duunissa eilen? Janne aloitti keskustelun. -Ihan jees,porukkaa oli aika paljon. Musta tuntu,et syyllisyys paistoi musta sadan kilometrin päähän. Viimein Maria kysyi itkuisena: -Suru,mitä täällä on tapahtunut viime yönä? Tee meni väärään kurkkuun ja mä aloin yskiä. -Älä sekota Surua tähän! Janne korotti ääntään. Viimein mä sain yskän loppumaan,Maria tuijotti mua kysyvästi. -En mä vaan tiedä...tai siis ei mitään. -Älä viitti,mä tiedän ihan kaiken. Mulla oli erittäin tukala olo,mä en saanut yhtään järkevää lausetta ulos suustani. Janne puuttu peliin. -Sä et Maria tiedä yhtään mitään. -Joku täällä on yöllä ollut ja se ihminen on sekaantunut mun mieheen,vai miten sä muuten selität ton jäljen sun kaulassa, Suru,ketä täällä oli yöllä?? -En mä oikeesti tiedä,mä menin nukkumaan jo joskus kahdeltatoista... Tilanne alkoi riistäytyä käsistä. Janne alkoi huutamaan ja Maria itki. Mä vilkasin pelokkaana Peteä. Pahaolo velloi mun sisällä ja musta tuntu et mä oksennan siihen paikkaan. -Mun pitää lähteä kaupungille. Pete nousi pöydästä ja lähti vaihtamaan vaatteita. -Mä tuun mukaan! Mä huusin sen niin kovaa,et koko talo raikus. Kaikki hiljeni hetkeks. -Käy vaihtamassa vaatteet niin mennään.
Mä ryntäsin huoneeseeni,revin vaatteet niskaan ja juoksin ovelle. -Suru,odota! Maria huusi itkuisena mun perään. Se käveli eteiseen ja pysähtyi mun eteeni. -Kerro mulle oikeesti,kuka täällä oli yöllä? Mä katoin hetekn kenkäni kärkiä ja vastasin sitten jonnekkin lattiaan: -Mä en oikeesti tiedä,mut älä välitä Jannesta,tollanen se on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan... Janne tuli kanssa eteiseen,se seisoi kauempana ja kuunteli. Maria kääntyi sitä kohti, löi sitä avarilla naamaan ja jatkoi huutamista. Onneks Pete tuli samalla ulos huoneestaan, me lähdettiin.
Autossa oli painostavan hiljaista. Pete soitti musiikkia,muttei sanonut mitään. Kotiin ei olis meillä kummallakaan menemistä vähään aikaan,piti antaa tilanteen rauhoittua. Alitajuisesti mä kuitenkin tiesin,et kun aika kului, Jannella ja Marialla olis taas kaikki hyvin. Tä oli tuttu kuvio. Mä olin asunut tuolla vasta kuukauden,mut olin silti ollu todistamassa samanlaista tilannetta jo kerran ennen. Jotenkin Janne sai aina Marian puhuttua takaisin,kai Maria rakasti sitä liikaa. -Sä tiedät jotain viime yöstä. Mä en vastannut Petelle mitään. -Ei sun oo pakko sanoa mitään,ehkä parempi ettet sekaannu koko asiaan. Joo,niin ehkä olis,mut mä olin jo sekaantunut,valitettavasti. Mä jäin kyydistä pois ja menin kahville,samalla mun puhelin piippas, Jannelta tuli viesti: "Mun on ihan pakko saada nähdä sut. Mä en saa sua mielestäni ja tääl himassa on ihan helvettiä,missä oot?" Mä mietin hetken,kerroin olin paikkani ja Janne sanos tulevansa sinne.
Mä ryntäsin huoneeseeni,revin vaatteet niskaan ja juoksin ovelle. -Suru,odota! Maria huusi itkuisena mun perään. Se käveli eteiseen ja pysähtyi mun eteeni. -Kerro mulle oikeesti,kuka täällä oli yöllä? Mä katoin hetekn kenkäni kärkiä ja vastasin sitten jonnekkin lattiaan: -Mä en oikeesti tiedä,mut älä välitä Jannesta,tollanen se on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan... Janne tuli kanssa eteiseen,se seisoi kauempana ja kuunteli. Maria kääntyi sitä kohti, löi sitä avarilla naamaan ja jatkoi huutamista. Onneks Pete tuli samalla ulos huoneestaan, me lähdettiin.
Autossa oli painostavan hiljaista. Pete soitti musiikkia,muttei sanonut mitään. Kotiin ei olis meillä kummallakaan menemistä vähään aikaan,piti antaa tilanteen rauhoittua. Alitajuisesti mä kuitenkin tiesin,et kun aika kului, Jannella ja Marialla olis taas kaikki hyvin. Tä oli tuttu kuvio. Mä olin asunut tuolla vasta kuukauden,mut olin silti ollu todistamassa samanlaista tilannetta jo kerran ennen. Jotenkin Janne sai aina Marian puhuttua takaisin,kai Maria rakasti sitä liikaa. -Sä tiedät jotain viime yöstä. Mä en vastannut Petelle mitään. -Ei sun oo pakko sanoa mitään,ehkä parempi ettet sekaannu koko asiaan. Joo,niin ehkä olis,mut mä olin jo sekaantunut,valitettavasti. Mä jäin kyydistä pois ja menin kahville,samalla mun puhelin piippas, Jannelta tuli viesti: "Mun on ihan pakko saada nähdä sut. Mä en saa sua mielestäni ja tääl himassa on ihan helvettiä,missä oot?" Mä mietin hetken,kerroin olin paikkani ja Janne sanos tulevansa sinne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatka
äkkiä lisäääääää!!!