valita, niin mitä haluaisit tehdä työksesi? Eli jos olisit nuori ja valinta olisi ajankohtainen. Itse haluaisin opiskella maanmittausinsinööriksi. Oman työurani oli ihan onnistunut, mutta maalaiskoulusta ylioppilaaksi päässeenä kaikkia ammatteja ei tiennyt olevan olemassakaan. Pidän kartoista ja luonnossa liikkumisesta. Matematiikka oli lempiaineeni lukiossa kielten lisäksi. Jos olet maanmittausinsinööri, oletko tyytyväinen valintaasi?
Jos nyt saisit
1943
351000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olen ollut asiakaspalvelu ammatissa koko työikäni ja aika tyytyväinenkin mutta nyt jos olisin nuori ja valinta olisi edessä niin se olisi metsään ja kasveihin liittyvä .
Ihailen Nalle Nybergin ja Ismo Liljan kaltaisia käden taitajia (Scylla purjeveneet). Mikäli edellytyksiä löytyisi haluaisin samanlaiseksi käden taitajaksi. Ehkei työssä rikastuisi mutta muuten palkitsevaa.
puutarha-alaan? Se on minulla harrastus kuten oikeastaan metsäkin. Esim. minulla on paljon näitä aloja koskevaa kirjallisuutta. Asiakaspalvelun voi yhdistää monella tavalla näihinkin aloihin.
taito- ja taidelajien osaajia. Itse olen tehnyt elämäntyöni melko teoreettisesti, mutta ellen olisi voinut opiskella niin pitkään kuin tein, olisin voinut valita jonkin käytäntöä lähellä olevan ammatin. En tiedä, mikä se olisi voinut olla. Erityisen hyvä en ole missään, keskinkertainen monessa.
Painonnoston, heittojen, pikavoimalajien punttivalmentajaksi.
Mielenkiintoista, poikkitieteellistä toimintaa.
On tosin äärimmäisen itsekästä toteuttaa itseään toisten toiminnan, uhrausten ja riskien kautta.
Nykyinen koulutukseni ( tekninen ) on antanut mahdollisuudet monipuoliseen tehtävien ja työpaikkojen vaihtoon.
Sanoo nimimerkki "levottomat jalat".
on hyvin tärkeä merkitys esim. nuoren kehitykselle. Luuletko, että olisit ollut kannustava ja tukeva valmentaja tiukkuuden lisäksi? Oman tyttäreni yleisurheilu-ura katkesi mm. kitkoihin valmentajan kanssa. Hyvistä valmentajista lienee pulaa.
Mahdoton arvioida omaa toimintaansa.
Vedin useampana vuotena talvitreenit pikajuoksija/hyppääjä junnuille ja työille, 13 - 16v.
Maksimi ryhmäkoko oli 4.
Parhaana tuloksena pituuden SM sekä mitalisi joja sekä pituudessa että komiloikassa ja pikaviestissä.
Vaikeinta oli oman pojan treenaus.
Lopetin muutaman kuukauden jälkeen ja jäjestin asiat muuten.
Kuula, kiekko, nyrkkeily ja sittemmin painonnosto olivat lajeina liian hajoittavia ajatellen huippua mutta ei se ollut tarkoituskaan vaan monipuoliset valmiudet ja tarkoituksenmukainen tekeminen häiriköinnin vaihtoehtona.
Kaksi SM-hopeaa ja muutamana vuotena 6:n parhaan joukossa Suomen tilastoissa.
Mielestäni ikäryhmä 12 - 16 on monessakin mielessä vaikea.
Silloin joutuu tekemään pitkälle meneviä päätöksiä ja vanhempien ja valmentajien täytyy unohtaa oma kunnianhimonsa ja ottaa lapsukaisen ohjaamiseen hieman perspektiiviä.
Me panostimme opiskeluun liikunnan säilyessä (edelleenkin) harrastuksena.
aivan väärällä alalla.
(Tekninen koulutus).
Sain ilokseni olla vähän aikaa keittäjänä, pidin hommasta kovasti.
Kävin nuorena talouskoulun joten muodollinen pätevyyskin oli.
Olisin lukenut alaa niin pitkälle kun päätä ja intoa olisi piisannut.
vahvin alueeni on ruoanvalmistus. Joskus haaveilin, että olisin perustanut pitopalveluyrityksen. Oikeastaan en jaksanut ryhtyä yrittäjäksi ja tein elämäntyöni ruoan parissa, mutta teoreettisesti.
Ihmisläheinen ala, jossa on liikaa ahnehtijoita ja keinottelijoita. Luultavasti olisin kehittänyt jonkun yksityisen osuuskuntatyyppisen järjestelmän sillä ajatuksella, että jokaisen on pakko meidän leveysasteillamme asua jossain. Ja että keinottelu tässä on säädytöntä.
Jos nuorena olisin aloittanut, olisin todennäköisesti pystynyt saamaan sananvaltaa ja kokonaan toisenlaista näkemystä alaan.
oli koulutukseltaan sairaanhoitaja. Toimi siinä ammatissa aluksi. Perusti sitten kirjakaupan ja siirtyi nelikymppisenä kiinteistönvälittäjän palvelukseen. Piti työstään, mutta sanoi, että usein oli vaikeaa lähteä sunnuntaiaamuisin töihin, kun muu perhe lepäsi.
Olin juuri itselleni sopivassa ammatissa, unelma-ammatissani, joten valitsisin aivan samoin. Ikinä en kyllästynyt työhöni, joka oli samalla kuin harrastus, vaikkakin ajoittain työtä oli liikaa.
elämäsi on ollut kohdallaan. Työ on ollut minullekin melko tärkeä osa elämää. Oma valintani johtui laiskuudestani. En viitsinyt osallistua matematiikan ja fysiikan pääsykokeisiin ja mietin muita vaihtoehtoja. Luulen, että tämä sattuma ohjasi elämäni mielenkiintoisemmalle raiteelle kuin alkuperäiset suunnitelmat.
"Luulen, että tämä sattuma ohjasi elämäni mielenkiintoisemmalle raiteelle kuin alkuperäiset suunnitelmat. "
Luulenpa, että sinun tosiaan kävi hyvin. Veljeni on maanmittausinsinööri ja olen nähnyt, miten rassaavaa se ajoittain on ollut. Stressinsietokykyä koetteleva ammatti. Et ole joutunut puun ja kuoren väliin, esim. rajariidat ja muutkin hankaloittavat tapahtumat ovat maanmittausinsinöörin arkipäivää. Siinä on joskus ollut tappeluakin kyläläisten välillä syntymässä ja maanmittari on ollut siinä itsekin uhkatilanteessa. Käräjillekin on monesti jouduttu sovittelemaan näitä rajariitoja. Kun et ole tuota toiveammattiasi voinut yhtään kokeilla, et osannut ajatella sen haittapuolia.
Siinä myös joutuu liikkeelle säässä kuin säässä ja ajelemaan pitkiäkin matkoja ja yöpymään poissa kotoa alkeellisissa olosuhteissa.
Nyt olet voinut liikkua metsässä ja suunnistaa ja tehdä sitä hyvillä mielin. Uskon, että elämäsi on ollut helpompaa kuin tuossa haaveammatissasi.
Erilaisia myynnin ja markkinoinnin tehtäviä.
En koskaan ole "haikaillut" muuta, siitä sain elantoni, ja pidin työstäni.
Ulospäin suuntautuneena, ja ihmisten kanssa vuorovaikutuksesta nauttineena, ala oli sopiva.
Samaa tekisin, jos alusta pitäisi alkaa.
olet tyytyväinen valintaasi. Luultavasti olit hyvä asiakaspalvelija, kun pidit työstäsi.
Ei tarvinnut kuin kerran hakea työpaikkaa, kävi niinpäin, että kyseltiin, ja tarjottiin.
Muutaman kerran olen lähtenyt, itsekkäästi poiskin, kun halusin maailmaa kierrellä, ja ei ns, omaa lomaa myönnetty.
En pelännyt ettenkö saisi työtä palattuani, ja oikeassa olin.
jaonaika -- niin miksi ei, mutta on aika jota emme voi muuttaa: muuten oletko kuullut sen insinööri vitsin?
ei tule yhtään mieleeni? Yksi ystävistäni on kertonut mielenkiintoisia juttuja esim. rajapyykkien vääristä paikoista.
nuoruuden haaveeni aikuisiällä. En jaksanut enää tehdä istumatyötä vak.virk. Koulutin itseni lähihoitajaksi ja se on ollut unelma-ammattini. Sain tehdä ruumiillista työtä ja ennenkaikkea käsilläni. Hoitaa sairaita ja vanhuksia. Jatkoin vielä yli eläkeijän, niin kovasti sitä työtä rakastin.
Kaikki eivät onnistu pääsemään tekemään työtä, joka parhaiten itselle sopii ja siitä saa olla tosi kiitollinen, jos niin on käynyt. Työstä pitäisi voida saada tyydytyksentunnetta ja kokea itsensä arvokkaaksi. On varmasti raskasta sellaisilla, jotka joutuvat tekemään itselleen sopimatonta työtä koko työikänsä tai työ kokonaan uupuu syystä tai toisesta.
jotka ovat kouluttautuneet uuteen ammattiin ja lähihoitaja on monelle toiveammatti. Hyvä niin, sillä lähihoitajat toimivat hyvin ihmisläheisissä ammateissa. Luulen, että toisten ihmisten auttaminen tuo tyydytystä, onko niin?
yksi toiveammateistani oli opettaja ja sitä työtä teinkin. Pidin työstäni, mutta jälkeenpäin ajatellen työuran olisi voinut jakaa kahteen osaan. Se ei vain käytännön syistä ollut mahdollista tai ei ollut voimaa noin suuriin muutoksiin.
Kait se liittyisi näihin tietokoneisiin! Työurani olen tehnyt palvelu alalla, ajelin ajoneuvoilla tavaraa ja viimeksi ihmisiä pääkaupunki seudulla. Mielenkiintoista on ollut ja nautin työstäni niin kauan, kunnes sairaus lopetti urani.
melko paljon käyttänyt tietokonetta työssäni, niin en pitänyt siitä, että aina piti uusia kaikkea ja opetella uusia tekniikoita ja ohjelmia. Mutta hyvä, että joku muu pitää tästä työstä. Itse haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa.
insnööriksi oisi pitänyt..
tietokoneet sinänsä kiinnosta, työvälineenä kuitenkin. Ja insinöörejähän on monenlaisia. Maanmittaus olisi kiinnostanut kuten jo olen maininnut.
Voi kun olisikin ollut moiset ammattien kirjot käytettävissä,mistä valita ammatti. Silloin jo kansakoulussa Opettaja ja Koululautakunta päätti kenestä tulee "herra" ja kenestä työmies rakennukselle. Kovan mutta hyvän ja mielenkiintoisen elämän olen kuitenkin elänyt. Nimenomaan työni luonteen ansiosta.Leipää on sentään pöytään riittänyt joka päivä. Sen repiminen ei kuitenkaan aina ole tuntunut niin mielekkäältä.
Ainahan sitä haaveilee että jos ja kun olisi.. mutta olisiko sittenkään asiat toisin.
leipänsä ansainnut, niin varmaan Sinäkin. Elämäni tärkeimmät miehet ovat ponnistaneet kansakoulupohjalta ja luoneet ihan hyvän työuran. Eikös jako herroihin ja muihin ole jo mennyttä aikaa
pikku maajussi olisin, on saatu hankittua muutama kerrostaloasunto vuosien aikana vanhuuden turvaksi ja päästiin vapauteen alta viisikymppisenä kun lapset opiskelivat ja maailmalle lähtivät ja maat ja metsät myytiin, vain asunto pari ha tontti jätettiin muistoksi.
melko iso maajussi. Minun maajussini sai talonvelat maksettua pari vuotta ennen kuolemaansa. Maajusseja kyllä tarvitaan. Tulin juuri Lapista yhden jussin kanssa ja hänelläkin on noita kerrostaloasuntoja. On ansainnut rahat niihin sivuansioilla.
olla kuten olen ollutkin, mutta lama-aika 80-luvun lopulla teki tepposensa ja jouduin lopettamaan liikkeeni. Olen kyllä ollut heti sen jälkeenkin työllistettynä koko ajan, mutta jos saisin valita... Ne ihanat asiakkaat, joista moni tuli ihan henkilökohtaiseksi ystäväksi, ja niin monenlaisesta eri kulttuurista. Konttorissa ei ikinä voi tutustua niin monenkirjavaan joukkoon. Sitä kaipaan aina vaan...
on vapaus, mutta myös paljon vastuuta. Ei saa olla mukavuudenhaluinen, laiska. Itse olen liian laiska yritteliäisyyteen. Silti ajattelin joskus pitopalveluyrityksen perustamista, mutta olin liian vanha vaihtamaan ammattia- luulisin.
on, kuin olisi romaania lukenut. Mielenkiintoista luettavaa, kun lukee koko ketjun läpi. Monenlaista osaajaa ja kädentaitajaa löytyy. Kaikki ovat kuitenkin selviytyneet, jos ei aivan ihanneammatissa, niin kuitenkin työelämässä. Se on pääasia, että työtä on ollut ja leipää ja särvintäkin pöytään saatu.
Nimimerkein kirjoittaneet tulevat tutummiksi, kun lukee työhistoriaa. Nyt vain nautitaan näistä ihanista eläkepäivistä ja toivotaan, että saamme kaikki nauttia niistä pitkään.
minäkin. Eläkeläisen elo on ihanan vapaata. Olin 41 vuoden jälkeen katsomassa silloista kesätyöpaikkaani Inarissa ja uinkin Muddusjärvessä. Vesi oli puhdasta eikä tuntunut kylmältä. Lie syynä ollut se, että aloitin uintikauteni jo huhtikuussa.