Pisti tuossa silmään tuo 250 nelarisamurain mainos, jos rohkeasti ilmoitetaan soveltuvan crossiradoille.
Tutustuin ko. laitteeseen ja vilkaisin sinne takahaarukan rakenteisiin. Se näyttää oleva kopio hondasta, MUTTA takaiskunvaimennuksen LINKKUSYSTEEMI on kiinni rungossa n. 2 mm peltilevyillä, kun se hondassa on ihan eri vahvuinen. Rakenteesta näkee suoraan, että ei tule kestämään rasitusta juuri ollenkaan.
Mikä on siis myyjän vastuu, kun se mainostaa pyörän soveltuvan crossikäyttöön ja sitten takaiskunvaimennus pettää kiinnitysten murtuessa. Jokainen lajia vähänkin harrastanut tietää mitä tapahtuu jos takaiskari pettää kesken ajon. Kuka on siis vastuussa mikäli käy pahasti.
Myyjä ajoi minut pois liikkeestä kun kysyin että voinko palauttaa pelin takaisin liikkeeseen jos joku paikka pettää ensimmäisellä ajosessiolla crossiradalla? Hän sanoi että mikä siinä nyt heti hajoaisi ja vastasin että katsoppas tuota takapään iskunvaimennusta. Sanoin että jos tuo kiinnitys kestää enemmän kuin yhden ajokerran patikossa tai hyppyrissä, niin se on ihme. Myyjä totesi että "kyllä se on sillä tavalla, että nämä kestää normaali ajon. Ei mikään pyörä kestä jos tahallaan halutaan rikkoa." Kysyin että onko se tahallaan rikkomista jos ajaa samalla tavalla kuin vehkeen esikuvalla (250 CRF:llä). Tähän myyjä totesi "hajoaa se hondakin jos tarpeeksi kovaa ajaa, ei sinun kannata täällä norkoilla kun et aio kuitenkaan ostaa tätä"
Perkele, minulla ei ole mitään sitä vastaan että näitä kiinanihmeitä myydään, mutta mainontaan pitäisi kyllä jonkun puuttua.
Tutustuin ko. laitteeseen ja vilkaisin sinne takahaarukan rakenteisiin. Se näyttää oleva kopio hondasta, MUTTA takaiskunvaimennuksen LINKKUSYSTEEMI on kiinni rungossa n. 2 mm peltilevyillä, kun se hondassa on ihan eri vahvuinen. Rakenteesta näkee suoraan, että ei tule kestämään rasitusta juuri ollenkaan.
Mikä on siis myyjän vastuu, kun se mainostaa pyörän soveltuvan crossikäyttöön ja sitten takaiskunvaimennus pettää kiinnitysten murtuessa. Jokainen lajia vähänkin harrastanut tietää mitä tapahtuu jos takaiskari pettää kesken ajon. Kuka on siis vastuussa mikäli käy pahasti.
Myyjä ajoi minut pois liikkeestä kun kysyin että voinko palauttaa pelin takaisin liikkeeseen jos joku paikka pettää ensimmäisellä ajosessiolla crossiradalla? Hän sanoi että mikä siinä nyt heti hajoaisi ja vastasin että katsoppas tuota takapään iskunvaimennusta. Sanoin että jos tuo kiinnitys kestää enemmän kuin yhden ajokerran patikossa tai hyppyrissä, niin se on ihme. Myyjä totesi että "kyllä se on sillä tavalla, että nämä kestää normaali ajon. Ei mikään pyörä kestä jos tahallaan halutaan rikkoa." Kysyin että onko se tahallaan rikkomista jos ajaa samalla tavalla kuin vehkeen esikuvalla (250 CRF:llä). Tähän myyjä totesi "hajoaa se hondakin jos tarpeeksi kovaa ajaa, ei sinun kannata täällä norkoilla kun et aio kuitenkaan ostaa tätä"
Perkele, minulla ei ole mitään sitä vastaan että näitä kiinanihmeitä myydään, mutta mainontaan pitäisi kyllä jonkun puuttua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen samaa mieltä että näiden kinukkien myyjät/"maahantuojat" ovat törkeitä.
Moni nuori joka haluaa crossi-pyörän ja jonka lähipiirissä ei ole asiaan perehtynyttä henkilöä on helppo saalis kauppiaalle.
pahimpia ovat 200cc ja yli pyörät, koska alle 200cc kinukeista näkee jo lapsikin että niillä ei ajeta crossia, vaan lähinnä omassa pihapiirissä ja opetellaan vaihteita yms ja kaippa ne siihen sopii tiettyyn pisteeseen asti.
Mutta näitä 200cc kinukkeja mainostetaan aikuisten crossi-pyörinä ja rinnastetaan kauppiaan toimesta usein Hondaan. Ja usein kauppias on joku halpahalli-ketju jolla ei edes ole tietoa että mikä on crossipyörä ja mitä siltä vaaditaan.
Ulkonäköä ja teknisiä ominaisuuksia riittää paperilla, mutta käytännön toteutus on todella huono, kuten kertomasi linkusto.
Eräskin kinukki kauppias kusetti minua puhelimessa että heidän pyörässään on pilkuntarkka kopio Honda XR:n moottorista. Kävin XR:llä katsomassa ko. pyörää ja huomasin heti että moottori oli täysin eri vehje. Lopulta kauppias myönsi että ko. 200cc pyörä ei sovi crossiin ja moottori perustuu löyhästi johonkin vanhaan Hondaan.
Ei se Samurai hajonnut krossiradalla, vaikka ammattilaisvoimin yrittivät. Vain seisontatuki irtosi, mutta sehän kannattaa joka tapauksessa jättää varikolle. Epäilykset vaihtuivat testin edetessä toteamukseen, että "Samurai ei ole mikään kiinalainen katastrofi - ei todellakaan."
Ammattilaiset olisivat kaivanneet koneeseen lisää tehoa.
Et ole ensimmäinen, jotka ns. merkkivalmistajat ovat aivopesseet.
Eivät ne Samuraita tai mitään muutakaan pyörää yrittäneet rikkoa. Mutta jos tunnissa irtoaa jalkatappi ja seisontatuki niin mitä tapahtuu 10tunnin ajossa?
Ja kuten sanoit niin tehoa tarvitaan lisää.
Eikös juttu mennyt jotenkin näin:
"uskoakseni jopa vasta-aloittelija kaipaa enemmän potkua moottoriin"
Takapään jousi/iskari oli myös todella kehno ja pohjasi hypyissä.
Summasummarum: käyttämällä reilusti loctitea niin 250cc Samurai sopinee nuorison ajoharjoitteluun kevyessä maastossa.
Oikeaksi crossipyöräksi siitä ei ole.
Sinä se jaksat jankuttaa noiden kelvottomien kiinalaisten pommien puolesta vaikket edes älyä kirjoittaa pyöristä oikeilla nimikkeillä. Sana "krossi" tarkoittaa suomenkielessä kappalemittaa krossi = 144 kpl (tusina tusinoita)
"Crossipyörä" on lyhennelmä sanasta motocross-pyörä.
Kuten myös motocross-rata = crossirata.
Jos ensimmäisen ajotunnin aikana irtoaa osia, oli ne sitten mitä tahansa, on se merkki huonosta laadusta.
Tuttavallani on 110 samurai, ja kun hän aikoinaan oli ostamassa pyörää, kerroin että pyörä kannattaa valita tarpeiden mukaan. Heillä tarve oli ajella kesämökillä polkuja sekä omaa yksityistietä, eli aikomustakaan mennä radalle. Sanoin että jos työkalut kestää kädessä ja niillä osaa jotain tehdä, on tuollaiseen ajeluun samurai varmaankin ihan soiva peli. Suosittelin kuitenkin "aivopestynä" aikaisempien kokemuksieni perusteella hondan harjoitusnelaria, joko 80 tai 100 kuutioista. Hinta kuitenkin ratkaisi kun tuttavani teki valintaa.
Valinta oli siis 110 Samurai ja tässä hieman saldoa:
1. ajokerta: Kytkin jäi löysäksi, kahva jäi puoleen väliin palautuessaan, eli ei irroittanut enää kunnolla. Peli meni huoltoon.
2. ajokerta: Kytkin taas samoin kuin aikaisemmin. Lisäksi etujarru lakkasi toimimasta. Kuskin jalka osui takalokasuojaan kyytiin noustessa->suoja murtui irti. Pyörä huoltoon ajon jälkeen
3. ajokerta: (suoraan huollosta, kytkin laitettu, samoin jarrut, kaikki säädöt piti olla kohdallaan): Jalkatappi irtosi. Ketjut putosi pois päältä, kytkin taas ja edelleen palautuu vain puoleen väliin. Tällä kertaa takajarru lakkasi toimimasta.
Listaa voisi jatkaa, mutta antanee varmasti kuvan siitä millaista harmia Samuraista on saanut. 110 tulee varmaan kuutioiden lisäksi prosenttiluvusta, jolla varmuudella pyörään tulee jotain vikaa jokaisella ajokerralla (110%).
Mökkimopoiluharrastus ei enää kiinnosta tuttavan vesseliä, nimittäin ei ole kuulemma mitään mieltä ajaa kun aina on jotain rempallaan.
Mitä tästä opimme? No varmaan ainakin sen, että hinnan ja laadun välillä on korrelaatio. Varmasti myös sen, että maanantaikappaleita on olemassa. Lisäksi opimme säästämisestä: samurain hinta 499 on sileänä, mopo tallissa käyttämättömänä ja jälleenmyyntiarvo max 100 eur, jos sitäkään. Eli rahaa paloi 399 ihan hukkaan.
Entäpä jos olisi ostanut "aivopestyn" suosituksesta "merkkipyörän", esim. 80 crf hondan? Sellaisen olisi saanut n. 1500 eurolla vuosimallin 2004 tai 2005. vastaavia ongelmia ei todennäköisesti olisi ollut. Pari kuukauden käytön jälkeen pyörän olisi saanut myytyä todennäköisesti samalla hinnalla, tai korkeintaan 100 - 200 euron tappiolla.
Kukin tyylillään ja lompakollaan. Alkuperäisen kirjoituksen pointtina oli kuitenkin myyjän vastuu markkinoinnissa ja myyntitilanteessa. Olen sitä mieltä että kiinalaisilla peleillä on vielä matkaa siihen että niiden laatu on sopivalla tasolla.
Jonkun verran moottoripyörä kauppaa vierestä seuranneen voin kertoa muutamia yksityiskohtia.
Pääsääntöisesti halvemman segmentin tuotteissa japsit teettävät tuotteensa alihankintana kiinassa tai jossain muussa halpatuotantomaassa. Näitä halvemman segmentin tuotteita on juuri honda crf 80, 100, 230 ja suzukin drz 100, 125, jne....
Samoilta tehtailta saa myös tehtaiden omiakin tuotteita, omilla merkeillä. Nämä merkit ovat ihan laadukkaita vaikka ovat valmistettu kiinassa tai muussa vastaavassa halpamaassa.
Lisäksi löytyy näitä kiinassa valmistettu ja suomessa merkki brändättyjä kopio tuotteita. Näiden tehtaiden tarkoitus on vain tuottaan mahdollisimman paljon tuotteita maailmalle välittämättä laadusta ollenkaan. Laatu on se mukaista, samoin hinta.
Eli loppukaneettina voi sanoa, että kyllä kiinastakin saa laadukasta tuotetta. Mutta se maksaa. Suurin syy kiinalaisten pyörien huonoon maineeseen on huonot maahantuojat, jotka haluavat tuoda sitä halvinta mallia ainoastaan suurimman katteen toivossa.